sinusta ja minusta netissä...siinä kerrottiin, kuinka me menimme tanssikursille..Minä olin 160 cm ja sinä...heh, enpäs kerrokaan..
Rakkautta taisi olla puolin ja toisin, mutta aina jokin este tuli välillemme... minulla taisi olla jopa joku mies..
Sitten jossain elämäsi vaiheessa kun olit nukkumassa näit unta nuoruudestasi...siinä unessa käytit taiteilijanimeä (joka on nimesi ruotsalaisittain, muuten) ja kyynel vierähti poskellesi kun heräsit ja muistelit nuoruuttasi.
Emme koskaan saaneet toisiamme, kun joku ilkeä noita tuli sekoittamaan välimme...
-------------------
Muistelin tuota tarinaa viimeyönä ja ajattelin erästä poikaa nuoruudessani, joka oli saman niminen kuin tuo unessasi ollut poika ja tuli vaan mieleen, millainen sattuma tämä kaikki on.
Olette aika tavalla toistenne kasoisolentoja: olet saman näköinen kuin tuo poika silloin teini-ikäisenä.
Tuo poika ei ole enää elossa, vaan kuoli nuorena onnettomuudessa, ainakin minulle kerrottiin - sen koommin en ole tuota poikaa tavannut, joten mahdollisesti piti paikkansa.
Nyt sinä olet kuin tuo nuoruuteni teini-ikäinen poika..hän on kuin "uudestisyntynyt" sinuna.
tapa, jolla kohtelet mua on kuin kostaisit minulle tuon kuolleen pojan saaman välinpitämättömän kohtelun minulta...surullista, mutta totta...
-----------------------------
Kerroin Sinulle viitteitä tuosta surullisesta tarinasta eräässä kirjeessäni, enkä ole sen koommin sitä selventänyt mutta jos luet tämän, ehkä ymmärrät, miksi minuun sattuu Sinun välinpitämättömyytesi :(
Rakkautta taisi olla puolin ja toisin, mutta aina jokin este tuli välillemme... minulla taisi olla jopa joku mies..
Sitten jossain elämäsi vaiheessa kun olit nukkumassa näit unta nuoruudestasi...siinä unessa käytit taiteilijanimeä (joka on nimesi ruotsalaisittain, muuten) ja kyynel vierähti poskellesi kun heräsit ja muistelit nuoruuttasi.
Emme koskaan saaneet toisiamme, kun joku ilkeä noita tuli sekoittamaan välimme...
-------------------
Muistelin tuota tarinaa viimeyönä ja ajattelin erästä poikaa nuoruudessani, joka oli saman niminen kuin tuo unessasi ollut poika ja tuli vaan mieleen, millainen sattuma tämä kaikki on.
Olette aika tavalla toistenne kasoisolentoja: olet saman näköinen kuin tuo poika silloin teini-ikäisenä.
Tuo poika ei ole enää elossa, vaan kuoli nuorena onnettomuudessa, ainakin minulle kerrottiin - sen koommin en ole tuota poikaa tavannut, joten mahdollisesti piti paikkansa.
Nyt sinä olet kuin tuo nuoruuteni teini-ikäinen poika..hän on kuin "uudestisyntynyt" sinuna.
tapa, jolla kohtelet mua on kuin kostaisit minulle tuon kuolleen pojan saaman välinpitämättömän kohtelun minulta...surullista, mutta totta...
-----------------------------
Kerroin Sinulle viitteitä tuosta surullisesta tarinasta eräässä kirjeessäni, enkä ole sen koommin sitä selventänyt mutta jos luet tämän, ehkä ymmärrät, miksi minuun sattuu Sinun välinpitämättömyytesi :(
Vastaukset 20
Vanhimmat
mutta vain hiukan voin siitä ymmärtää.. jotenkin ajattelen, että jos olet saanut toisen mahdollisuuden ja jos niin haluat, niin etkö voisi yrittää tehdä nyt toisin kuin silloin kauan sitten? Voin olla aivan hakoteilläkin, koska eihän tällaisesta pienestä hipaisusta voi mitenkään nähdä koko tarinaa. Mahtaako tuo toinen lainkaan ymmärtää, mistä oikein on kysymys.. jokaisella on oma tarinansa taustalla. Eikö näistä asioista voisi ottaa selvää puhumalla, minä itse ainakin toivoisin sellaista...
pari biisiä kuvaa hyvin tätä koko tarinaa ja nekin liittyy läheisesti tämän alteregon elämään.
yksi, joka kuulisi mielellään ne kappaleet... onnistuuko mitenkään? .. siitä on sitten jo aika kauan aikaa...
ne biisit ei oo tubessa kuunneltavissa, mutta levyt mulla on itselläni..joten aika mahdotonta tänne niitä laittaa..
Tuo nuoruuden kokemus on 80-luvulta ja tarina, jonka netistä löysin, on kirjoitettu sinä vuonna kun alteregon kanssa tapasimme toisen kerran.
nyt liikaa matematiikkaa ;) .. moneskohan tämä nyt sitten on? ja se tarina...
Niin, olen mä tavannut hänet jo paljon useammankin kerran kuin vaan pari kertaa :)
Mitäs tarinasta? Se on poistettu siltä sivustolta, mutta vielä se on muistissa :)
sellainen asia, että jonkun mielestä välinpitämättömältä näyttävä käytös voi itseasiassa olla sellaisen ihmisen, joka on joutunut selviytymään yksin tai josta ei ole välitetty, tapa tulla toimeen...
mä toimin juuri noin, koska musta ei oo kovin ikinä välitetty..ja sitten ihmiset pitää mua välinpitämättömänä/ylpeenä..vaikka oon vaan tottunut siihen ettei kukaan kuitenkaan välitä :/ surullista.
tuollaista samalla tavalla toimivaa kohtaa, niin huonostihan siinä sitten käy ;) mikähän siihen auttaisi?
tuntuu ettei musta tuu enää ihmistä. niin vakavasti vaurioitunut olen. :/
minustakin, huonoina hetkinä... mutta itseasiassa tämäkin on vähän sellainen kahteen suuntaan kulkeva juttu... ehkä se on niin, että ensin täytyy itse välittää itsestään ja toisistakin ja sitten sen välittämisen voi kokea tulevan myös toisilta itseä kohtaan. Tässä taitaa nyt toteutua se totuus, että opettaa parhaiten sitä, mitä itsekin täytyisi oppia :)
mutta usein tuntuu, että ongelmani ovat niin syvällä ja piilossa etten pääse niihin käsiksi yksin vaan ne näyttäytyvät ikäänkuin omien vääristyneiden ajatusmallieni kautta mikä taas pahentaa tilannetta ja kierre on valmis. Tarvitsisin luultavasti ammattiapua.
voisi kyllä auttaa selvittämään niitä ajatuksia ja tiedostamattomia syvälle painuneita uskomuksia itsestä... monenlaisia keinoja kyllä löytyy, jos vaan itse haluaa lähteä niitä selvittämään. Eihän se helppoa ole...
ei..usein tuntuu että on umpikujassa ja ainoa vaihtoehto on kuolema. Ahdistus on niin suurta. ja toivottomuus.
tuokin, mutta siitä on selvitty täällä, joten samaan pystyt sinäkin. Omasta sisimmästä voisi lähteä liikkeelle ja johonkin pitäisi ryhtyä, mihin tahansa, mikä kiinnostaa.
jolloin mullakin vielä oli selvitymiskeinoja ja pystyin selittämään itselleni asiat parhain päin vaikka realistista pohjaa niille selityksille ei ehkä ollutkaan. Nykyään tuntuu että oljenkorret alkaa olla aika lopussa. Ei jaksa uskoa edes omia valheitaan.
siis valheita ;) Mulle tuli eilen mieleen sellainen juttu, että minä olen kuullut varmaankin niin paljon valheita, että musta on tullut jonkinlainen elävä valheenpaljastuskone. Nykyisin huomaan sivuuttavani ne jotenkin automaattisesti niihin suuremmin huomiota kiinnittämättä, ehkä vähän ihmetellen. Mutta joo, oljenkorret on mullakin vähissä, yritetään pärjätä...
on nyt jotain epäolennaista ;D
sitten olisi... täällä?
No, eipä täällä ole olennaista muuta kuin tää ikävä mikä koskettaa monia täällä.