Vanhenemista. Ahdistaa se, että ajassa ei voi mennä taaksepäin. Vanhenemista ei voi estää.. Tämäkin hetki on vain muisto kohta, ja joskus vanhana ja kuoleman koittaessa voi vain muistella.. Päivät menevät niin nopeasti, en voi hallita tätä. Pelkään myös lähimmäisen kuolemaa.. Ja olen vasta 16 vuotias
Pelkään...
16 vuotias.
6545
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Aikuistuminen on tuota, elämän tosiasioiden hyväksymistä. Jokainen meistä joutuu miettimään ja hyvä, että tulee mietittyä. Ajan myötä pääset irti pahimmasta kuoleman pelosta, toisaalta se on osa elämää,aina.
Jos oikein rupeaa ahdistamaan, mene ja juttele jonkun asiantuntijan kanssa tai vaikkapa vanhempiesi, jonkun sukulaisen kanssa. Et ole yksin noiden ajatusten kanssa. Rohkeasti vaan ..kohtaa pelkosi.
Sinulla on paras aika nauttia elämästä. Kaikki toimii hienosti. Maailma on hurmaava paikka nuorelle ja terveelle ihmiselle. Opi katselemaan ympärillesi ja hyväksy, että elämä on ihanaa. Voit elää monia elämänjaksoja, jotka ovat erilaisia. Se on niinkuin monta elämää peräkkäin. Toimit erilaisissa oloissa ja opit aina uusia asioita. Kaikki riippuu vain siitä, että olet kiinnostunut, ymmärrät ja opiskelet. Voit olla yli 70 vuotiaana yhä nuori, mutta kehosi ei toimi enää aivan notkeasti.
Sori, tolle oli pakko vähän hymyillä...;)
Itse olen jo päälle 30 ja tunnen itseni ihan "teiniksi"...niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Ei sinun ole pakko RAPISTUA vanhetessasi, jos et HALUA!
Terveillä elämäntavoilla ja liikunnalla voit tehdä paljon.
Kaikki pelkäävät vanhenemista jollain tasolla, mutta se on luonnollista. Mikä vanhenemisessa erityisesti pelottaa?
tuska milloinkaan, tuo tuska laulun tämän kirjoittaa, tuo tuska kiinni saa, kenet vaan,,," Lauloi jo 80 luvulla Jussi Hakulinen Joutsenlaulussa. Elämä on Joutsenlaulu. Pieni tähdenlento, nopeasti kiitävä aika. Olen nelikymppinen nyt ja elämäni parhaammat vuoteni eli nuoruuteni elin peloissa. Ne pelot syntyivät omassa pääkopassa ja olivat tiukassa siellä. Sanotaan että kävin henkisellä rajalla. Ja siellä sitten turvakseni tuli hengellinen kokemus. Sen kokemuksen kautta aloin terveyhtyä vähitellen,,,Olen myöntänyt herkkyyteni ja armahtanut itseni. Pelkoni keskellä ymmärsin, että minun pitäisi nauttia elämästä, nyt kun on nuori. Tämä tietoisuus ei tuskaani helpottanut, vaan lisäsi sitä. Viime vuodet ovat olleet parempia, olen nauttinut monista asioista, vaikka ruusuilla en tanssinut olekaan.
Silti pahin pelon tuottaja ja vastus elämälleni on/on ollut minä itse.
kun olet elossa kuolemaa ei ole,kun olet vainaa tuskin silloin pelkäät kuolemaa..miksi siis pelätä?
mark twain tai joku sanoi joskus "en pelkää kuoleman saapumista,en vain halua olla paikalla kun se tulee"so it goes!