Tämä ei välttämättä ole oikea palsta viestilleni, mutta pistänpä nyt jonnekkin..
Minun on annettu ymmärtää, että toisten teot olisi hyvä oppia antamaan anteeksi. Olen kuitenkin melko epävarma siitä, pitäisikö tai voisiko seksuaalisen hyväksikäytön antaa anteeksi tekijälle.
Minulle tapahtunut hyväksikäyttö oli ehkäpä melko pientä useimpien mielestä: se kesti vain kolmisen viikkoa, eikä suinkaan esim. koko lapsuutta. 14-vuotiaana löysin miehen netin kautta, enkä osannut arvata hänen haluavan vain seksiä. Kolmen viikon "seurustelun" (sisältäen myös seksiä) jälkeen hän lopetti yhteydenpidon ja muutti kodistaan, jossa olimme tavanneet. Kerroin hänelle tuntemuksistani mm. tekstiviestien ja sähköpostien muodossa, mutta hän ei vastannut niihin. Ainoa vastaus tuli parin vuoden jälkeen tapahtuneesta tyyliin "Olit kyllä hyvä ottamaan suihin, haluaisitko vielä?".
Olen käynyt tapahtumia läpi mm. nykyisen miesystäväni kanssa. Se on auttanut jonkin verran, mutta eniten kai haluaisin vielä purkaa tunteeni suoraan sille miehelle ja kuulla, mitä hänellä on sanottavana.
Haluaisin unohtaa hänet. Mietin, pitäisikö minun yrittää antaa hänen tekonsa anteeksi? Miten voisin onnistua siinä? Voisiko anteeksianto vaikuttaa hänen unohtamiseensa?
Anteeksi mahdollinen sekavuus ja kiitos, kun vaivauduit.
Minun on annettu ymmärtää, että toisten teot olisi hyvä oppia antamaan anteeksi. Olen kuitenkin melko epävarma siitä, pitäisikö tai voisiko seksuaalisen hyväksikäytön antaa anteeksi tekijälle.
Minulle tapahtunut hyväksikäyttö oli ehkäpä melko pientä useimpien mielestä: se kesti vain kolmisen viikkoa, eikä suinkaan esim. koko lapsuutta. 14-vuotiaana löysin miehen netin kautta, enkä osannut arvata hänen haluavan vain seksiä. Kolmen viikon "seurustelun" (sisältäen myös seksiä) jälkeen hän lopetti yhteydenpidon ja muutti kodistaan, jossa olimme tavanneet. Kerroin hänelle tuntemuksistani mm. tekstiviestien ja sähköpostien muodossa, mutta hän ei vastannut niihin. Ainoa vastaus tuli parin vuoden jälkeen tapahtuneesta tyyliin "Olit kyllä hyvä ottamaan suihin, haluaisitko vielä?".
Olen käynyt tapahtumia läpi mm. nykyisen miesystäväni kanssa. Se on auttanut jonkin verran, mutta eniten kai haluaisin vielä purkaa tunteeni suoraan sille miehelle ja kuulla, mitä hänellä on sanottavana.
Haluaisin unohtaa hänet. Mietin, pitäisikö minun yrittää antaa hänen tekonsa anteeksi? Miten voisin onnistua siinä? Voisiko anteeksianto vaikuttaa hänen unohtamiseensa?
Anteeksi mahdollinen sekavuus ja kiitos, kun vaivauduit.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mietin missä lapsuuden ja aikuisuuden raja kulkee. Teittekö vapaaehtoisesti ja halusitteko molemmat seksiä. Sude voidaan lopettaa, mutta tuo oli vähän huono lopetus. Ehkä olit vielä liian nuori kokemuksellisesti.
onko 14-vuotias aikuinen. Hmm hmm. Mahdottoman vaikeita kysymyksiä nämä :-/
Pitää kuitenkin ajatella mitä on tapahtunut. Voiko estää tällaisten tapahtuminen. Ala-arvoinen miehen puolelta, tytön puolelta ikä ja kokemattomuus.
Alointusviestini ei näemmä kertonut ihan kaikkea, mitä olisi pitänyt.
Olin kyllä nuori, mutta tiesin asioista sitä sun tätä. Olin jo ennen tätä tapahtumaa ollut (kehnossa) parisuhteessa ja olin myös menettänyt neitsyyteni. Olin ollut masentunut ja etsin epätoivoisena uutta parisuhdetta aiemman kariuduttua ja tämä hyväksikäyttäjä huomasi siinä tilaisuutensa ja näki epätoivoni. Hän oli miltei 30-vuotias kahden lapsen isä.
Ette tainneet kukaan vastata kysymyksiini, ettekä puhuneet sanallakaan tästä itse aiheesta: anteeksiannosta.
oleellista - anteeksi vain - oli, että olit lapsi. Lapsi. Piste.
Voit antaa anteeksi, jos sinusta tuntuu että sinun on helpompi elää niin, ja koettaa unohtaa koko juttu. Mutta koska se on vaivannut sinua aina tähän päivään saakka, voisithan yrittää löytää tämän miehen, ja kertoa hänelle kuinka kusipäinen ja sairas ihminen hän on. Tosin helpottaisiko sekään oloasi? Pahimmassa tapauksessa se vain pahentaisi sitä. Ja jos tämä mies myöhemmin tapahtuneen jälkeen on ottanut yhteyttä sinuun vain seksiä vongaten.. enpä usko että hänellä olisi nykyäänkään muuta sanottavaa.
Ehkä hän oli niin tyhmä että kuvitteli sinunkin ymmärtävän mistä kaikessa oli kyse, silloin aikanaan?
Yhtäkaikki, tuskin hän edes katuu, en usko että saisit järkeä hänen päähänsä, tai minkäänlaista anteeksipyyntöä. Minä sinun kengissäsi yrittäisin vain unohtaa, miettiä mikä on hyvin nyt. Sinulla on miesystävä joka ei käytä sinua hyväkseen, ja jonka kanssa voit toivottavasti ainakin olla onnellinen. Miksi et keskittyisi siihen ja kaikkeen muuhun ihanaan mitä elämässäsi on? Joillekin menneisyyden haamuista ei voi tehdä mitään, muuta kuin unohtaa.
Minua käytettiin seksuaalisesti hyväksi viisi vuotta sitten, pelkäsin enkä tehnyt asialle mitään, pari vuotta myöhemmin tunsin suunnatonta vihaa, etsin miehen käsiini ja räksytin hänelle, purin tuskani ja vihani häneen. Sitten olen vain yrittänyt unohtaa. Koskaan en ole edes ajatellut antavani sellaista tekoa anteeksi, en tiedä onko se syynä siihen että olen käsitellyt asiaa kaikki nämä viisi vuotta, mutta nyt olen vihdoin alkanut unohtaa. Ajattelen asiaa nykyään jonakin, joka tapahtui ja mille en voi mitään enää.
Onhan se helppoa sanoa, että unohda vaan. Tiedät varmasti itsekkin, ettei sitä vaan unohdeta.
Ja tuohon toiseen sitten: miksi vaan hoet, että olin lapsi? Tiedän olleeni lapsi. Juuri se tekee siitä miehestä hyväksikäyttäjän, joka jätti minuun syvät jäljet. En kyllä ymmärrä tuon tapaisia vastauksia yhtään.
Mutta niin, ei kai tälle mitään mahda. Kai sen kanssa pitää vaan elää. Kiitos tälle eräälle, joka viitsi asiallisesti vastata.
Elä itsellesi, hyvällä itsetunnolla.
Ei anteeksianto ole ratkaisu, itämafia ehkä.