Hei kaikki kanssasisaret!
Onko täällä ketään sellaista kellä samanlainen tilanne nyt tai joskus ollut: Eli ollaan vauvaa mieheni kanssa yritetty nyt pian 2-vuotta. Mitään syytä lapsettomuuteen ei ole löydetty. Verikokeiden ultran mukaan ovuloin ja röörit on auki. Miehen simpat suht hyväs kunnos. :) Nyt saatiin 4 kiertoon clomifen-kuuri, ja olis kiva kuulla muiden samassa tilanteessa olleiden / olevien kokemuksia. Auttaako mitään, koskaan, kellään?
Onko täällä ketään sellaista kellä samanlainen tilanne nyt tai joskus ollut: Eli ollaan vauvaa mieheni kanssa yritetty nyt pian 2-vuotta. Mitään syytä lapsettomuuteen ei ole löydetty. Verikokeiden ultran mukaan ovuloin ja röörit on auki. Miehen simpat suht hyväs kunnos. :) Nyt saatiin 4 kiertoon clomifen-kuuri, ja olis kiva kuulla muiden samassa tilanteessa olleiden / olevien kokemuksia. Auttaako mitään, koskaan, kellään?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hei!
Meillä ollut myös selittämätön lapsettomuus, syytä ei löytynyt. Lähdimme lapsettomuushoitoihin reilun 2 vuoden yrittämisen jälkeen. Lääkäri ehdotti ivf hoitoa ja se tuotti toivotun tuloksen. Ekasta tuoresiirrosta tärppäsi, poika on nyt 1 v 8 kk. Pakkaseen jäi huurunenäksi yksi alkio. Tsemppiä tuleviin hoitoihin!
selittämätön lapsettomuus, mitään clomeja ei katsottu aiheelliseksi kokeilla (julkisella ollaan), kun kerran ovis tapahtui aina kun sitä bongailtiin ja follit kasvoi ultrissa hyvin joka kierto. Inseminaatioista neljäs tuotti raskauden joka meni kesken, loput ei tuottaneet tulosta, mutta ekasta ivf:stä tuli tuoresiirtoplussa, joka ei ole mennyt kesken.
Meillä lapsettomuutta reilu vuosi takana. Yritys alotettiin 6/07. Mulla on ollu koko ajan tosi säännöllinen kierto, ja ovulaatio tapahtuu joka kuukausi. Clomifenit on nyt menny 5 kiertoa, eikä mitään oo tapahtunu. Seurantaultrassa (x2) on ollu 2-3 follia. Eli hyvä vaste on clomeilla tullu. Kolme ekaa kiertoa oli ihan "yksinkertanen" annos, ja nyt kolme kiertoa tuplana. Eli viel ois ens kuussa yks kuuri, ellei mitään tapahdu. Ja jos en tule raskaaksi, niin gynekologini laittaa lähetteen julkiselle puolelle, ja syynä selittämätön lapsettomuus. Labroissa kaikki on ok, ja miehen siittiöt prima tavaraa! Aukiolotutkimusta mulle ei oo tehty, et se ehkä tehään seuraavaksi. Koskaan ei oo kyllä mitään tulehdusta ollu.
Näillä mennään. Katotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.. :)
Samassa veneessä ollaan... Diagnoosina selittämätön lapsettomuus, johon lääkäri määräsi 4 kuukauden clomit. Tulos: ei raskautta. Ja sen vaan sanon, etten koskaan enää noihin tabuihin koske! Olen aina suhtautunut vähän varauksella naisten juttuihin e-pillereiden ja muiden lääkkeiden sivuvaikutuksista, mutten enää!
Omalla kohdallani clomien seurauksena oli hirvittävät, äkilliset hikoiluaallot (varmaan vaihdevuosien aikana ihmisillä samantyyppisiä), jotka saattoivat iskeä aivan yhtäkkisesti missä vain. Todella epämiellyttävää ja tosi noloa (varsinkin kun en viitsinyt kovin monelle mainita lääkityksestä)!!
Lisäksi mielialanvaihtelut olivat kamalia. Varmaan osa alakuloisuudesta johtui lapsettomuustilanteesta yleensä, mutta olen varma, että clomit vaikuttivat siihen tunteiden vuoristorataan, mitä koin. Ikinä ei ole mieliala ailahdellut niin rajusti kuin clomien aikana! Kolmas ikävä sivuvaikutus oli turvotus ja painon nousu. Vihkisormus ei mm. mahtunut enää sormeen ja valokuvissa muistutin lähinnä turpeaa alkoholistia. Paino nousi kuusi kiloa. Kun clomikuuri loppui paino on tullut alas normaaliin ilman ruokailu-/liikuntamuutoksia kuukaudessa.
Minulle klomifeeni ei siis tosiaan sopinut, enkä aio ikinä enää elimistööni moista myrkkyä laittaa!
..joutuu käyttämään kaikenlaisia epämiellyttäviäkin lääkkeitä. Clomifem on vielä halpa ja vähemmän epämiellyttävä, kun esim. ivf-hoidoissa joutuu piikittämään monenlaisia hormoneja ja ne ovat lisäksi hirvittävän kalliita lääkkeitä. Itse asennoiduin lapsettomuus lääkkeisiin siten että niitä on nyt pakko ottaa jos aion lasta saada, jos vaan elimistö ne jotenkin sietää. En todellakaan kokenut mitään nautintoja niitä ottaessani. Tunne tila vaihtelut kuuluu kuvioon näissä hormonihoidoissa ja hikoilut sun muut. Itse tulin kaksi kertaa raskaaksi clomifem lääkityksellä, mutta ne menivät kesken viikolla 20 ja viikolla 10.
Kannattaa miettiä kuinka kovasti sitä lasta oikeasti haluaa ja onko valmis uhrauksiin ja omien tunnetilojen muutoksiin ja mahdollisiin kehon ulkonäön muutoksiin. Jos kokee ettei ole valmis niihin, niin hoitoja ei kannata jatkaa. Koska kun hoidot etenee ,lääkitykset muuttuvat vaan rankemmiksi ja erilaiset toimenpiteet.
Itse olen nyt 7v hoitojen jälkeen raskaana luovutusmunasolu hoidoilla..
Hei!
Meillä on yritystä takana reilu 2 vuotta. Selittämättömiä ollaan.
Miehen siittiöistä ekassa testissä oli 11% normaaleja, muuten ok, ja toisessa testissä kaikki ok. Minulla on tuubat auki, ja ovis on tapahtunut lähes poikkeuksetta ainakin omien ovistestien mukaan.
Nyt menossa kolmas clomikierto (1 tbl kp 3-7). Progesteronikokeella ovis on todettu aik. clomikierrossa, tässä kierrossa nyt verikokeet (LH + estrogeeni) päivittäin ja ultrat tarpeen mukaan kunnes ovis tulee. Eilen kp 10 näkyi 4 kypsyvää follikkelia, mitat muistaakseni suurimmissa 14 ja 16 mm, eli ihan kivasti. Toivo elää. Jos nyt vielä oviksen todettaisiin tapahtuvan luonnollisesti, niin olisi sekin huoli poissa.
Ensi kierrossa ajattelimme kokeilla inssiä, jos nyt(kään) ei tärppää. Jotenkin epäilen, ettei siittiöt vaan pääse kohtuun. Aina papa-kokeessa on vähän tulehdusta ollut kohdunsuulla, jonka epäilen jotenkin vaikuttavan(?).
Clomeista olen sen verran lukenut, että ne yleensä auttavat muutaman ensimmäisen kierron aikana, jos ovat ylipäänsä auttaakseen. Omalla kohdallani ajattelin, että 3-4 kertaa yritetään pelkillä clomeilla, ja sitten on aika siirtyä clomi- tai muu lääke- avusteiseen inssiin. Olen näes lähes varma, että ovuloin ihan luonnollisestikin, eikä pelkkä oviksen induktio olisi siis ratkaisu ongelmaan.
Luin klinikkamme sivuilta, että jos selittämättömästi lapsettomalla pariskunnalla on kaksi vuotta yritystä takana, luomuraskauden todennäköisyys on joka kuukausi vain 2% luokkaa, clomien kanssa 5% ja inseminaatiolla 10-15%.
olen myös aloittanut clomit kp 3-7 pvä..kp 10 ultra ja 4 follia yksi 222 ja toinen 20 muut 19,14....ajoitettiin yhdyntä sitten kp 10,11,12,13,15 ja nyt sitten jännätään ainakin kp 11 minulla todella kovat ovis kivut en pystynyt kunnolla kävelemään ja muinakin päivinä pientä jomotusta tiedättekö minkä kokoisina follit irtoaa jos on irtoakseen???
en usko clomeihin yhtään olen myös selittämätön..
mutta olen tyytyväinen että tuollaisetkin follit sai aikaiseksi.ovuloin myöskin luomusti..
yksi folli 22 toinen 20 ja muut kaksi 16 ja 14....
jos kävis hyvä säkä onko tolla koolla kaksos vaara..
Jos follin koko on 16 mm tai yli, sisältää se todennäköisesti kypsän munasolun, joka siis voi irrota. (Oikein isot follit, 30-34 mm, puolestaan eivät ehkä ole enää hyviä, mutta niilläkin on mahdollista raskautua.) Kyllä kait monikkoraskauden riski on aina olemassa, jos useita munasoluja on kypsynyt. Itse ajattelen lähinnä niin, että kun todennäköisyys tulla raskaaksi on muutenkin niin pieni, niin ei se monikkoraskausriskikään mikään järin iso voi olla. Kun nyt joku näistä kasvavista edes hedelmöityisi... Eiväthän ne välttämättä kaikki edes irtoa.
Kävin tänäään labrassa ja olin pettynyt kun ei ultrattukaan tänään. Huomiseen pitää jaksaa vartoa. Meidänkin kait pitäisi tässä kohta ruveta tositoimiin tuolla makkarin puolella, jotta olisi edes jotain mahdollisuuksia tärpätä... Pidän teille kovasti peukkuja!
Jos follin koko on 16 mm tai yli, sisältää se todennäköisesti kypsän munasolun, joka siis voi irrota. (Oikein isot follit, 30-34 mm, puolestaan eivät ehkä ole enää hyviä, mutta niilläkin on mahdollista raskautua.) Kyllä kait monikkoraskauden riski on aina olemassa, jos useita munasoluja on kypsynyt. Itse ajattelen lähinnä niin, että kun todennäköisyys tulla raskaaksi on muutenkin niin pieni, niin ei se monikkoraskausriskikään mikään järin iso voi olla. Kun nyt joku näistä kasvavista edes hedelmöityisi... Eiväthän ne välttämättä kaikki edes irtoa.
Kävin tänäään labrassa ja olin pettynyt kun ei ultrattukaan tänään. Huomiseen pitää jaksaa vartoa. Meidänkin kait pitäisi tässä kohta ruveta tositoimiin tuolla makkarin puolella, jotta olisi edes jotain mahdollisuuksia tärpätä... Pidän teille kovasti peukkuja!
...tuplaviesti. Ekaksi sain ilmoituksen, että palvelu on suljettu väliaikaisesti. Höh.
Onpa pieniä prosentteja! Meillä pian kaksi vuotta yritystä ja kans selittämätön. Itse alan epäillä endoa. Onkohan mulla nyt neljäs clomi-kuuri.. en oikein jaksa enää uskoa siihen. Tuollahan ne munasolut ja siittiöt on vapaana uiskennellu tähänkin asti, eikä siltikään ole tärpännyt. Mitä se clomi auttaa, kun kuitenkin ovuloi kuukausittain?!
Karkeesti voi siis sanoa, että kun on selittämätön ja kaksi vuotta yritystä takana, niin raskautuminen on todellinen ihme.. hoidoilla tai ilman. :(
kyllä se clomi mustakin turhalta tuntuu kun luonto oviskin tulee..mutta tosiaan eka clomit ja 4 kpl folleja 22,20,16,14 en olis noin saanut aikaiseksi ilman clomeja vai mitä sanoo just me?? eli näinkö on että joku edes noista könteistä voisi tärpätä?? tiistaina ultrassa todettiin,limistä en nyt muista mutta ennen ollut 7-10 mm,ja ke järjetön tuska koko päivän ovistestiä ei ollut sillon saatavilla mutta uskon et joku ainaskin irtosi ja seur ovistesti näytti haaleata mutta ainaskin pupuiltiin ennen ovista jälkeen ja viä jälkeen normi seksi ja ruiskuseksi kun miehen nappula ei oikein enää toiminut mutta se siitä..toivotaan just me ja hennukka et me jo saatas jotakin aikaiseksi..mekin selittämättömiä 4 vuotta eka hoito ja olen vanhus eli 38 vee ja painoakin viä liikaa yritäb koko ajan laihduttaa argh vaikeaa mulla kohta piinikset loppuu menkat pitäs alkaa 29.10 hujakoilla....
Sinulla on erittäin hyvä tilanne. Jos nuo follien mitat on lähellä ovista mitattu, niin voisi olettaa että niistä 2-3 irtoaa. Juu, ja ilman clomeja moista saalista olisi tuskin tullut! Toivon todella, että teillä tärppi käy! Kyllä täälläkin noihin clomeihin usko on hiipunut, jos sitä on koskaan niin kauheasti ollutkaan... Vika on varmaan muualla kuin munisten tuotossa. Toisaalle jo kirjoitinkin, että minun neljästä follistani kaksi oli jatkanut kasvuaan (kp 13). No, hyvä näinkin! Nyt vaan pitää yrittää oikein urakalla sekstailla, vaikka välillä se puulta jo maistuukin ja mieskin on kovilla :)... Minun menkkojeni ilmaantumisaika olisi tuossa kuun vaihteen jälkeen, joten sinne asti odotellaan. Laitetaanhan taas kuulumisia, kun niitä tulee.
Aluks yritettiin vuosi, jona aikana tuli 1 kemiallinen raskaus.Mentiin lapsettomuus tutkimuksiin ja kaikki näytti olevan kunnossa, kierto täysin säännöllinen, ovuloin, miehen simpat ok.Ainoastaan fsh oli vähän koholla.Oltiin siis selittämättömästi lapsettomia.Mulle tehtiin inssejä,joista alkoi pari raskautta ja olivat kemiallisia taas.
Ivf hoidoissa sitten paljastui, että tuotin todella vähän munasoluja ja ainoastaan 1 alkio päästiin siirtämään,joka oli 3. luokkaa.Toisen ivf hoidon jälkeen lääkäri totesi, että omilla munasoluilla ei enää hoitoja jatketa vaan luovutetut munasolut seuraava askel.Olin aika masentunut tiedosta, itkin ja surin asian pois.Sitten luovutusmunasolu hoitoon, joka tuotti toivotun lopputuloksen.Saimme terveen iloisen pojan.Haluankin rohkaista et mikäli joku päätyy lahjoitusmunasolu hoitoon, niin voin suositella.Vaikea kuvitella miten omista munasoluista oleva lapsi voisi olla yhtään tärkeämpi ja rakkaampi kuin mitä tämä on.