Tulin lauantaina kotiin. Mieheni oli ostanut
suklaata. Rakastan suklaata. Miestäni ja suklaata. Olen karkkinarkomaani. Söin heti puolet suklaasta ja meinasin oksentaa. Pyysin miestäni piilottamaan loput suklaat. Näin tapahtui.
Tuli sunnuntai. Heräsin ja menin vaa'alle. Olin lihonut neljä kiloa. Sain raivokohtauksen. Pidin tunnin monologin uhoten siitä miten aloittaisin
uuden elämän. Lähdin lenkille. Tulin kotiin ja jumppasin.
Vatsalihaksia ja vatsalihaksia. Aivan mahtava olo. Kiinteyttävää pyllyliikettä ja muutama punnerrus. Miesten punnerrus.
Sitten iski himo. Ihan hirveä suklaahimo. Teen tomaattikeittoa, koska minulla on uusi terveellinen elämä. Syön tomaattikeittoa ja
himoitsen suklaata. Missä se suklaa on? Huutaa pieni ääni päässä. Missä se on?! Kävelen peilin eteen muistuttaakseni itseäni ylipainosta, mikä saa oloni tukalaksi. Suklaata. Suklaata. Jossain on suklaata. Sitä paitsi olen tänään urheillut. Olen tehnyt vatsalihaksia ja vatsalihaksia ja syönyt kevyesti.
En kehtaa myöntää miehelleni heikkoa luonnettani. En pysty kysymään missä suklaa on, koska olen juuri muutama tunti sitten uhonnut laittavani itseni kuntoon. Suklaata! Mielialani on kireä. Tunnen itseni masentuneeksi ja ärsyynnyn kaikesta. Mielestäni mieheni on ärsyttävä, koska hän on piilottanut suklaan. Se oli minun suklaa. Se oli ostettu minulle! Missä on minun suklaani!? Yritän rauhoittua ja laitan pyykit koneeseen.
Suklaa... suklaa... suklaa... en kykene tähän...
himoitsen suklaata niin paljon, että olen valmis nöyrtymään. Myöntämään olemattoman itsekurini ja paljastamaan karkkinarkomanian.
"Missä suklaat on", kysyn hiljaa. "Mä söin ne", vastaa mies. "Mitä! Söit mun suklaat? Milloin?" kuulen itseni huutavan niin kuin mielisairaat psykopaatit kauhuelokuvissa. "Niin, söin ne sillä aikaa kun olit lenkillä", jatkaa mies. "Eihän näin voi olla? Nyt menet ostamaan lisää
kaupasta tai mistä vaan. Mun on pakko saada suklaata. Ne oli mun suklaat".
Hämmentynyt hiljaisuus. "Mutta sähän oot laihdutuskuurilla...", sanoo mies.
"Mitä?! Olenko mä sun mielestä lihava?!"
suklaata. Rakastan suklaata. Miestäni ja suklaata. Olen karkkinarkomaani. Söin heti puolet suklaasta ja meinasin oksentaa. Pyysin miestäni piilottamaan loput suklaat. Näin tapahtui.
Tuli sunnuntai. Heräsin ja menin vaa'alle. Olin lihonut neljä kiloa. Sain raivokohtauksen. Pidin tunnin monologin uhoten siitä miten aloittaisin
uuden elämän. Lähdin lenkille. Tulin kotiin ja jumppasin.
Vatsalihaksia ja vatsalihaksia. Aivan mahtava olo. Kiinteyttävää pyllyliikettä ja muutama punnerrus. Miesten punnerrus.
Sitten iski himo. Ihan hirveä suklaahimo. Teen tomaattikeittoa, koska minulla on uusi terveellinen elämä. Syön tomaattikeittoa ja
himoitsen suklaata. Missä se suklaa on? Huutaa pieni ääni päässä. Missä se on?! Kävelen peilin eteen muistuttaakseni itseäni ylipainosta, mikä saa oloni tukalaksi. Suklaata. Suklaata. Jossain on suklaata. Sitä paitsi olen tänään urheillut. Olen tehnyt vatsalihaksia ja vatsalihaksia ja syönyt kevyesti.
En kehtaa myöntää miehelleni heikkoa luonnettani. En pysty kysymään missä suklaa on, koska olen juuri muutama tunti sitten uhonnut laittavani itseni kuntoon. Suklaata! Mielialani on kireä. Tunnen itseni masentuneeksi ja ärsyynnyn kaikesta. Mielestäni mieheni on ärsyttävä, koska hän on piilottanut suklaan. Se oli minun suklaa. Se oli ostettu minulle! Missä on minun suklaani!? Yritän rauhoittua ja laitan pyykit koneeseen.
Suklaa... suklaa... suklaa... en kykene tähän...
himoitsen suklaata niin paljon, että olen valmis nöyrtymään. Myöntämään olemattoman itsekurini ja paljastamaan karkkinarkomanian.
"Missä suklaat on", kysyn hiljaa. "Mä söin ne", vastaa mies. "Mitä! Söit mun suklaat? Milloin?" kuulen itseni huutavan niin kuin mielisairaat psykopaatit kauhuelokuvissa. "Niin, söin ne sillä aikaa kun olit lenkillä", jatkaa mies. "Eihän näin voi olla? Nyt menet ostamaan lisää
kaupasta tai mistä vaan. Mun on pakko saada suklaata. Ne oli mun suklaat".
Hämmentynyt hiljaisuus. "Mutta sähän oot laihdutuskuurilla...", sanoo mies.
"Mitä?! Olenko mä sun mielestä lihava?!"
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei!
Vaikka nikkini on suklaanappis niin en syö suklaata vaikka kuinka sitä haluisin. Tarjoan sinulle pari suklaanappia, OLE HYVÄ, ettei tule paha olo. Hauskaa syyspäivää.
tee kuten mä : suklaa himon tullessa ota lasi kuumaa kaakaota ja anna sen olla tosi kuumaa niin se nautinto kestää pitempään
silleen mää sen himoni taltutan tai yritän ainakin kih kih
Kirjoituksesi olisi voinut olla minun....
minäkin raivostun miehelleni jos hän piilottaa suklaat!
Yksi hyvä keino siihen kyllä on. Tai kaksikin, voi joko lähteä ulos lenkille tai rietastella miehen kanssa sängyssä, kumpikin helpottaa.
Suklaaanhimo on joskus tosi rasittavaa, se iskee milloin hyvänsä ja vaanii nurkan takana, hyökkää viattoman kimppuun ja musertaa. Ja miten hyvää se on....aah!
Ymmärrän sinua oikein hyvin. Kiva kuulla että meitä muitakin on, perustetaanko kerho?