Mitkä ovat seuraukset täysin perättömän tai aiheettoman rikosilmoituksen tekemisestä? Entä korvaukset mm. henkisistä kärsimyksistä?
Kysynpä taas viisaammilta
Leo Salmela
3414
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Esitutkinnassa syytetyltä kysytään, vaatiiko hän rikosilmoituksen tekijälle rangaistusta väärästä ilmiannosta, mikäli osoittautuu että ilmianto on väärä. Jos syytetty vaatii rangaistusta ja rikosilmoitus osoittautuu täysin vääräksi eli tuulesta temmatuksi, rangaistusasteikko on teon luonteesta ja sen aiheuttamasta vahingosta riippuen sakkoa tai muistaakseni enintään kaksi vuotta vankeutta. Vankeuden määrä määräytyy sen mukaan, mikä olisi ollut rangaistuksen pituus siitä teosta, josta epäiltyä aiheetta epäiltiin.
Vahingonkorvausta voi hakea, mikäli on todistettavasti kokenut taloudellisia menetyksiä väärän ilmiannon vuoksi. Henkisistä kärsimyksistä tuskin tässä tapauksessa on mahdollista saada korvauksia, elleivät kärsimykset ole olleet poikkeuksellisen suuria ja luotettavasti oikeiksi todistettuja.
Henkilökohtaisesti olen sitä käytäntöä vastaan, että syytetyltä kysytään vaatiiko hän rangaistusta väärästä ilmiannosta. Tällöin ilmiannon tekijällä on aina oltava jokin todiste tapahtuneesta rikoksesta. Kun kysymyksessä on esimerkiksi laiton uhkaus, ei uhrille eli ilmoituksen tekijälle usein jää mitään todistetta. Tällöin rikosilmoituksen tekijä on heikoilla, ja riski joutua syytetyksi väärästä ilmiannosta voi estää todellisesta rikoksesta tehdyn aiheellisen rikosilmoituksen tekemisen.
6 § Väärä ilmianto. Joka antaa esitutkinta- tai muulle viranomaiselle taikka tuomioistuimelle väärän tiedon ja siten aiheuttaa vaaran, että ilmiannettu pidätetään, vangitaan tai joutuu muun pakkokeinon kohteeksi tai joutuu syytteeseen tai tuomitaan rangaistukseen tai muuhun rikosoikeudelliseen seuraamukseen virheellisin perustein, on tuomittava väärästä ilmiannosta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.
ainakin omakohtaisesti koettuna oikeusturvani on useissakin tapauksissa jäänyt toteutumatta sen vuoksi, että olen ollut yksin ja luotettavaa näyttöä ei ole saatu. Mm. syksillä 1977 jouduin puolustuskyvyttömänä invalidina agrressiivisen hyökkäyksen kohteeksi. Eräs raivokohtauksen saanut tyyppi yritti lyödä kasvoihini ja kun nyrkki ei kapeasta auton ikkunan raosta sisään mahtunut, lähti etsimään maasta kiveä särkeäkseen autostani ikkunan.
Tässä tapauksessa täyttyi laittoman uhkauksen tunnusmerkistö mutta näytön puutteessa luovuin tutkinta- ja syytevaatimuksistani syyllistä kohtaan.
Säännöksen soveltaminen edellyttää, että ilmiantaja tietää antamansa tiedon vääräksi tai ainakin pitää sitä varsin todennäköisesti vääränä. Sellainen perätön ilmianto, jossa ilmiantaja ei ole tuntenut asioiden todellista laitaa, vaan on esimerkiksi uskonut liikkeellä olevia huhuja, ei ole rangaistavaa vääränä ilmiantona.
Väärä ilmianto voi toteutua myös silloin, kun ilmiantaja liittää osittain totuudellisiin tietoihin valheellisiksi tietämiään osia.
Ilmianto kannattaa poliisille tehdä yleensä muodossa: Pyydetään poliisia tutkimaan, onko tietty epäilty rikos tapahtunut. Tällöin ei ilmiannolla saateta epäiltyä niitten toimenpiteiden vaaraan, joista pykälässä puhutaan, vaan toimenpiteet - mikäli ne toteutuvat - johtuvat poliisin tutkinnan tuloksista.