Tahaton syömishäiriö!

Nuoret ottavat yleensä aika raskaasti esim. muutto toisesta paikasta toiseen, ero tyttö/poika -ystävän kanssa, kokeista tulevat paineet jne.
Yleensä tuollaisissa tilanteissa ruoka ei yksinkertaisesti maita.
Saatat olla syömättä kolmekin päivää ilman mitään ongelmia. Sitten, kun aloitat syömisen uudestaan, mahasi on jo tottunut siihen, että et syö. Mahasi ei kestä syömistä, vaan se tulee joko ripulina tai oksennuksena pois.
Mutta sinulla tuo on jatkunut aika pitkään.
Suosittelen, että menet puhumaan asiasta kouluterveydenhoitajan kanssa. :) Hänellä on salassapitovelvollisuus, eli vanhempasi eivät saa siitä tietää mitään, jos et itse halua kertoa. :)

Minäkin suosittelen, että menisit vaikka terkkarille juttelemaan tuosta ongelmasta. Niinkuin tuossa jo sanottu, terkkarilla on salasapitovelvollisuus, eli voit puhua luottamuksellisesti. :)

Sulla on ilmeisesti ollut niin iso elämänmuutos tuo isän luo muuttaminen, että oireilet nyt tuolla tavalla fyysisesti eli menetit ruokahalusi. Voit tietty yrittää pohtia, mikä siinä muutossa aiheutti sen: halusitko ylipäätään muuttaa isän luo, onko sulla hyvät välit isääsi, jouduitko samalla vaihtamaan koulua tai paikkakuntaa tms.

Tuosta oksentamisesta kysymys: onko sulla tilanne se että ruoka ei vain pysy sisällä, vai teetkö sen itse esim. työntämällä sormet kurkkuun? Eli onko sulla niin että fyysisesti et enää kestä ruokaa vai onko se niin että syöminen ahdistaa liikaa?

Pystyisitkö syömään aluksi ihan pikku määriä kerrallaan, vaikka puolikkaan omenan, muutaman lusikallisen puuroa tai raejuustoa, puolikkaan leivän tai jotain muuta helppoa ruokaa?

Se on kyllä positiivista että olet ollut tyytyväinen painoosi ja vartaloosi. Toivottavasti olet vieläkin! Sun on helpompi toipua tuosta tilanteesta, jos oma käsityksesi vartalostasi ei ala vääristyä (esim. niin, että olisit tyytymätön itseesi, painoit mitä tahansa).

Tsemppiä sulle!

"Niinkuin tuossa jo sanottu, terkkarilla on salasapitovelvollisuus, eli voit puhua luottamuksellisesti." Terkkarilla on salassapitovelvollisuus vain jos henkilön tila ei ole vaarallinen. Ja jos on syömishäiriö, niin olen aika varma että otetaan yhteys vanhempiin, ja varsinkin jos siihen liittyy vielä itsetuhoisuutta. En halua olla ilkeä tai pelotella, mutta itselleni kävi juuri niin. 2 vuotta sitten kun olin ysillä menin puhumaan terkkarille syömisongelmista ja siitä että viiltelin ja jouduin hoitoon ja tietenkin vanhemmille se soitti heti kun pääsin ovesta ulos, mutta jälkikäteen oon tajunnu että se pelasti mut. Joten rohkeesti vaan sinne terkkarille ja yritä vaikka kertoo vanhemmille, ne auttaa, oikeesti.
Tsemppiä!