Allah=Jumala

shema yisrael adonai eloheinu adonai echad

la ilaha illallah

kysymyksiä sinulle
-miksi jeesus ei käyttänyt nimeä jhwh?
-miksi ut:ssa jumalasta käytetään jotain k:lla alkavaa sanaa
-jeesus huusi ristillä,jos edes huusi eloi eloi lama sabachtani,missä oli sana jhwh?

tanukka-vanukka kirjoitti:

shema yisrael adonai eloheinu adonai echad

la ilaha illallah

kysymyksiä sinulle
-miksi jeesus ei käyttänyt nimeä jhwh?
-miksi ut:ssa jumalasta käytetään jotain k:lla alkavaa sanaa
-jeesus huusi ristillä,jos edes huusi eloi eloi lama sabachtani,missä oli sana jhwh?

Lue lisää

islam ei tunnusta pelkästään nimeä Allah Jumalasta,vaan muitakin nimä:
mm.luoja,pysyvä,elävä,omavarainen jne

vertaa niitä tähän

YHWH.

Of the names of God in the Old Testament, that which occurs most frequently (6,823 times) is the so-called Tetragrammaton, Yhwh (), the distinctive personal name of the God of Israel. This name is commonly represented in modern translations by the form "Jehovah," which, however, is a philological impossibility (see Jehovah). This form has arisen through attempting to pronounce the consonants of the name with the vowels of Adonai ( = "Lord"), which the Masorites have inserted in the text, indicating thereby that Adonai was to be read (as a "ḳeri perpetuum") instead of Yhwh. When the name Adonai itself precedes, to avoid repetition of this name, Yhwh is written by the Masorites with the vowels of Elohim, in which case Elohim is read instead of Yhwh. In consequence of this Masoretic reading the authorized and revised English versions (though not the American edition of the revised version) render Yhwh by the word "Lord" in the great majority of cases.

This name, according to the narrative in Ex. iii. (E), was made known to Moses in a vision at Horeb. In another, parallel narrative (Ex. vi. 2, 3, P) it is stated that the name was not known to the Patriarchs. It is used by one of the documentary sources of Genesis (J), but scarcely if at all by the others. Its use is avoided by some later writers also. It does not occur in Ecclesiastes, and in Daniel is found only in ch. ix. The writer of Chronicles shows a preference for the form Elohim, and in Ps. xlii.-lxxxiii. Elohim occurs much more frequently than Yhwh, probably having been substituted in some places for the latter name, as in Ps. liii. (comp. Ps. xiv.).

In appearance, Yhwh () is the third person singular imperfect "ḳal" of the verb ("to be"), meaning, therefore, "He is," or "He will be," or, perhaps, "He lives," the root idea of the word being,probably, "to blow," "to breathe," and hence, "to live." With this explanation agrees the meaning of the name given in Ex. iii. 14, where God is represented as speaking, and hence as using the first person—"I am" (, from , the later equivalent of the archaic stem ). The meaning would, therefore, be "He who is self-existing, self-sufficient," or, more concretely, "He who lives," the abstract conception of pure existence being foreign to Hebrew thought. There is no doubt that the idea of life was intimately connected with the name Yhwh from early times. He is the living God, as contrasted with the lifeless gods of the heathen, and He is the source and author of life (comp. I Kings xviii.; Isa. xli. 26-29, xliv. 6-20; Jer. x. 10, 14; Gen. ii. 7; etc.). So familiar is this conception of God to the Hebrew mind that it appears in the common formula of an oath, "ḥai Yhwh" (= "as Yhwh lives"; Ruth iii. 13; I Sam. xiv. 45; etc.).

If the explanation of the form above given be the true one, the original pronunciation must have been Yahweh () or Yahaweh (). From this the contracted form Jah or Yah () is most readily explained, and also the forms Jeho or Yeho ( = ), and Jo or Yo (, contracted from ), which the word assumes in combination in the first part of compound proper names, and Yahu or Yah () in the second part of such names. The fact may also be mentioned that in Samaritan poetry rimes with words similar in ending to Yahweh, and Theodoret ("Quæst. 15 in Exodum") states that the Samaritans pronounced the name 'Iαβέ. Epiphanius ascribes the same pronunciation to an early Christian sect. Clement of Alexandria, still more exactly, pronounces 'Iαουέ or 'Iαουαί, and Origen, 'Iα. Aquila wrote the name in archaic Hebrew letters. In the Jewish-Egyptian magic-papyri it appears as Ιαωουηε. At least as early as the third century B.C. the name seems to have been regarded by the Jews as a "nomen ineffabile," on the basis of a somewhat extreme interpretation of Ex. xx. 7 and Lev. xxiv. 11 (see Philo, "De Vita Mosis," iii. 519, 529). Written only in consonants, the true pronunciation was forgotten by them. The Septuagint, and after it the New Testament, invariably render δκύριος ("the Lord").

tanukka-vanukka kirjoitti:

islam ei tunnusta pelkästään nimeä Allah Jumalasta,vaan muitakin nimä:
mm.luoja,pysyvä,elävä,omavarainen jne

vertaa niitä tähän

YHWH.

Of the names of God in the Old Testament, that which occurs most frequently (6,823 times) is the so-called Tetragrammaton, Yhwh (), the distinctive personal name of the God of Israel. This name is commonly represented in modern translations by the form "Jehovah," which, however, is a philological impossibility (see Jehovah). This form has arisen through attempting to pronounce the consonants of the name with the vowels of Adonai ( = "Lord"), which the Masorites have inserted in the text, indicating thereby that Adonai was to be read (as a "ḳeri perpetuum") instead of Yhwh. When the name Adonai itself precedes, to avoid repetition of this name, Yhwh is written by the Masorites with the vowels of Elohim, in which case Elohim is read instead of Yhwh. In consequence of this Masoretic reading the authorized and revised English versions (though not the American edition of the revised version) render Yhwh by the word "Lord" in the great majority of cases.

This name, according to the narrative in Ex. iii. (E), was made known to Moses in a vision at Horeb. In another, parallel narrative (Ex. vi. 2, 3, P) it is stated that the name was not known to the Patriarchs. It is used by one of the documentary sources of Genesis (J), but scarcely if at all by the others. Its use is avoided by some later writers also. It does not occur in Ecclesiastes, and in Daniel is found only in ch. ix. The writer of Chronicles shows a preference for the form Elohim, and in Ps. xlii.-lxxxiii. Elohim occurs much more frequently than Yhwh, probably having been substituted in some places for the latter name, as in Ps. liii. (comp. Ps. xiv.).

In appearance, Yhwh () is the third person singular imperfect "ḳal" of the verb ("to be"), meaning, therefore, "He is," or "He will be," or, perhaps, "He lives," the root idea of the word being,probably, "to blow," "to breathe," and hence, "to live." With this explanation agrees the meaning of the name given in Ex. iii. 14, where God is represented as speaking, and hence as using the first person—"I am" (, from , the later equivalent of the archaic stem ). The meaning would, therefore, be "He who is self-existing, self-sufficient," or, more concretely, "He who lives," the abstract conception of pure existence being foreign to Hebrew thought. There is no doubt that the idea of life was intimately connected with the name Yhwh from early times. He is the living God, as contrasted with the lifeless gods of the heathen, and He is the source and author of life (comp. I Kings xviii.; Isa. xli. 26-29, xliv. 6-20; Jer. x. 10, 14; Gen. ii. 7; etc.). So familiar is this conception of God to the Hebrew mind that it appears in the common formula of an oath, "ḥai Yhwh" (= "as Yhwh lives"; Ruth iii. 13; I Sam. xiv. 45; etc.).

If the explanation of the form above given be the true one, the original pronunciation must have been Yahweh () or Yahaweh (). From this the contracted form Jah or Yah () is most readily explained, and also the forms Jeho or Yeho ( = ), and Jo or Yo (, contracted from ), which the word assumes in combination in the first part of compound proper names, and Yahu or Yah () in the second part of such names. The fact may also be mentioned that in Samaritan poetry rimes with words similar in ending to Yahweh, and Theodoret ("Quæst. 15 in Exodum") states that the Samaritans pronounced the name 'Iαβέ. Epiphanius ascribes the same pronunciation to an early Christian sect. Clement of Alexandria, still more exactly, pronounces 'Iαουέ or 'Iαουαί, and Origen, 'Iα. Aquila wrote the name in archaic Hebrew letters. In the Jewish-Egyptian magic-papyri it appears as Ιαωουηε. At least as early as the third century B.C. the name seems to have been regarded by the Jews as a "nomen ineffabile," on the basis of a somewhat extreme interpretation of Ex. xx. 7 and Lev. xxiv. 11 (see Philo, "De Vita Mosis," iii. 519, 529). Written only in consonants, the true pronunciation was forgotten by them. The Septuagint, and after it the New Testament, invariably render δκύριος ("the Lord").

Lue lisää

Various conjectures have been made in recent times respecting a possible foreign origin of this name. Some derive it from the Kenites, with whom Moses sojourned, Sinai, the ancient dwelling-place of Yhwh, having been, according to the oldest tradition, in the Kenite country. A Canaanite, and, again, a Babylonian, origin have been proposed, but upon grounds which are still uncertain. Various explanations of the meaning of the name, differing from that given above, have been proposed: e.g., (1) that it is derived from ("to fall"), and originally designated some sacred object, such as a stone, possibly an acrolite, which was believed to have fallen from heaven; (2) or from ("to blow"), a name for the god of wind and storm; (3) or from the "hif'il" form of ("to be"), meaning, "He who causes to be," "the Creator"; (4) or from the same root, with the meaning "to fall," "He who causes to fall" the rain and the thunderbolt—"the storm-god." The first explanation, following Ex. iii. 14, is, on the whole, to be preferred.




Read more: http://www.jewishencyclopedia.com/view.jsp?artid=52&letter=N#ixzz1M2JqAhfS

tanukka-vanukka kirjoitti:

Various conjectures have been made in recent times respecting a possible foreign origin of this name. Some derive it from the Kenites, with whom Moses sojourned, Sinai, the ancient dwelling-place of Yhwh, having been, according to the oldest tradition, in the Kenite country. A Canaanite, and, again, a Babylonian, origin have been proposed, but upon grounds which are still uncertain. Various explanations of the meaning of the name, differing from that given above, have been proposed: e.g., (1) that it is derived from ("to fall"), and originally designated some sacred object, such as a stone, possibly an acrolite, which was believed to have fallen from heaven; (2) or from ("to blow"), a name for the god of wind and storm; (3) or from the "hif'il" form of ("to be"), meaning, "He who causes to be," "the Creator"; (4) or from the same root, with the meaning "to fall," "He who causes to fall" the rain and the thunderbolt—"the storm-god." The first explanation, following Ex. iii. 14, is, on the whole, to be preferred.




Read more: http://www.jewishencyclopedia.com/view.jsp?artid=52&letter=N#ixzz1M2JqAhfS

Lue lisää

Koraanin Jumala on raamatun Jumala

cant deny this

tanukka-vanukka kirjoitti:

Koraanin Jumala on raamatun Jumala

cant deny this

ei ole sama kuin Raamatun jumala.Jumalia on paljon,mutta on vain yksi tosi jumala,jonka nimi on Jahve.Sitäpaitsi jumala on vain arvonimi niin kuin esimerkiksi herra,rouva tai neiti.Jumalalla on nimi niin kuin jokaisella ihmiselläkin on nimi.

Koraanin jumala kirjoitti:

ei ole sama kuin Raamatun jumala.Jumalia on paljon,mutta on vain yksi tosi jumala,jonka nimi on Jahve.Sitäpaitsi jumala on vain arvonimi niin kuin esimerkiksi herra,rouva tai neiti.Jumalalla on nimi niin kuin jokaisella ihmiselläkin on nimi.

Lue lisää

yap,i agree totally.
hepreassa jumalan nimi on jhwh,kreikaksi jokin muu,arameaksi jokin muu,arabiaksi Allah

Koraanin jumala kirjoitti:

ei ole sama kuin Raamatun jumala.Jumalia on paljon,mutta on vain yksi tosi jumala,jonka nimi on Jahve.Sitäpaitsi jumala on vain arvonimi niin kuin esimerkiksi herra,rouva tai neiti.Jumalalla on nimi niin kuin jokaisella ihmiselläkin on nimi.

Lue lisää

Kristittyna ei minulla ainakaan ole halua teilata muslimien Jumalaa, etta meilla mukana olisi eri Jumala. Meilla kaikilla maailman ihmisilla on ihan sama Jumala.
Jahve on Vanhan Testamentissa Kristus.
Jehovat opettavat vaaraa oppia taallakin.

Nimimerkin piti olla "tobrigof", ei "tobriof"...

...voidaan pitää Abrahamia, hänellä oli poika nimeltään Ismael. Vanhalla ajalla ismaelilaiset olivat Arabian niemimaan pohjoisosassa asunut kansa, jota pidetiin Ismaelin, Abrahamin vanhimman pojan jälkeläisinä. Myös Muhammad oli Ismaelin jälkeläinen. Itse uskon, että meillä on muslimien kanssa sama Jumala.

Antti V. Piiterinen kirjoitti:

...voidaan pitää Abrahamia, hänellä oli poika nimeltään Ismael. Vanhalla ajalla ismaelilaiset olivat Arabian niemimaan pohjoisosassa asunut kansa, jota pidetiin Ismaelin, Abrahamin vanhimman pojan jälkeläisinä. Myös Muhammad oli Ismaelin jälkeläinen. Itse uskon, että meillä on muslimien kanssa sama Jumala.

Lue lisää

mitään jumaliahan ei oikeasti ole.

Antti V. Piiterinen kirjoitti:

...voidaan pitää Abrahamia, hänellä oli poika nimeltään Ismael. Vanhalla ajalla ismaelilaiset olivat Arabian niemimaan pohjoisosassa asunut kansa, jota pidetiin Ismaelin, Abrahamin vanhimman pojan jälkeläisinä. Myös Muhammad oli Ismaelin jälkeläinen. Itse uskon, että meillä on muslimien kanssa sama Jumala.

Lue lisää

"...voidaan pitää Abrahamia, hänellä oli poika nimeltään Ismael. Vanhalla ajalla ismaelilaiset olivat Arabian niemimaan pohjoisosassa asunut kansa, jota pidetiin Ismaelin, Abrahamin vanhimman pojan jälkeläisinä. Myös Muhammad oli Ismaelin jälkeläinen. Itse uskon, että meillä on muslimien kanssa sama Jumala."

Uskonnolla ja geeneillä EI OLE mitään tekemistä keskenään. Muhammedin ja Abrahamin sukulaisuus on uskon asia, mitään näyttöä sukulaisuudesta ei ole.
Kristityillä ja muslimeilla on eri jumala, usko mitä uskot.
Lue Koraania ja Raamattua, niin huomaat, että kristittyjen ja muslimien Jumalalla ei ole mitään yhteistä.

Motritchz kirjoitti:

"...voidaan pitää Abrahamia, hänellä oli poika nimeltään Ismael. Vanhalla ajalla ismaelilaiset olivat Arabian niemimaan pohjoisosassa asunut kansa, jota pidetiin Ismaelin, Abrahamin vanhimman pojan jälkeläisinä. Myös Muhammad oli Ismaelin jälkeläinen. Itse uskon, että meillä on muslimien kanssa sama Jumala."

Uskonnolla ja geeneillä EI OLE mitään tekemistä keskenään. Muhammedin ja Abrahamin sukulaisuus on uskon asia, mitään näyttöä sukulaisuudesta ei ole.
Kristityillä ja muslimeilla on eri jumala, usko mitä uskot.
Lue Koraania ja Raamattua, niin huomaat, että kristittyjen ja muslimien Jumalalla ei ole mitään yhteistä.

Lue lisää

Menin ja luin. Teet hyvin, kun neuvot ihmisiä lähteille.

"Oi, ihmiset, palvelkaa Herraanne, joka on luonut sekä teidät, että ne, jotka ovat eläneet ennen teitä, jotta pelastuisitte pahasta!
Jumala on tehnyt maan teille lepopaikaksi ja kaartanut taivaan ylitsenne, Hän antaa vettä taivaasta ja sillä kasvattaa hedelmiä ravinnoksenne. Älkää siis asettako Jumalan rinnalle muita Hänen vertaisekseen vaistoin parempaa tietoanne."

VT:ssä Jumala sanoo olevansa Luoja ja luoneensa kaiken. Lisäksi Hän sanoo olevansa yksi. Koraanissa Jumala sanoo olevansa Luoja ja luoneensa kaiken. Lisäksi Hän sanoo olevansa yksi. En pysty näkemään ristiriitaa.

Täällähän on juttua Mooseksestakin ja Nooasta. Vau.

"Sanokaa: Me uskomme Jumalaan ja siihen, mikä on ilmoitettu meille ja mikä on ilmoitettu Aabrahamille, Ismaelille, Iisakille ja Jaakobille ja Israelin sukukunnille,
siihen, mitä Mooses ja Jeesus ovat saaneet ja mitä profeetat ovat saaneet julistettavaksi Herraltansa."

Kyllä Raamatun ja Koraanin lukeminen on väärä keino vakuuttua siitä, ettäkö kyseessä olisi kaksi eri jumalaa.

Ei nimimerkkiä kirjoitti:

Menin ja luin. Teet hyvin, kun neuvot ihmisiä lähteille.

"Oi, ihmiset, palvelkaa Herraanne, joka on luonut sekä teidät, että ne, jotka ovat eläneet ennen teitä, jotta pelastuisitte pahasta!
Jumala on tehnyt maan teille lepopaikaksi ja kaartanut taivaan ylitsenne, Hän antaa vettä taivaasta ja sillä kasvattaa hedelmiä ravinnoksenne. Älkää siis asettako Jumalan rinnalle muita Hänen vertaisekseen vaistoin parempaa tietoanne."

VT:ssä Jumala sanoo olevansa Luoja ja luoneensa kaiken. Lisäksi Hän sanoo olevansa yksi. Koraanissa Jumala sanoo olevansa Luoja ja luoneensa kaiken. Lisäksi Hän sanoo olevansa yksi. En pysty näkemään ristiriitaa.

Täällähän on juttua Mooseksestakin ja Nooasta. Vau.

"Sanokaa: Me uskomme Jumalaan ja siihen, mikä on ilmoitettu meille ja mikä on ilmoitettu Aabrahamille, Ismaelille, Iisakille ja Jaakobille ja Israelin sukukunnille,
siihen, mitä Mooses ja Jeesus ovat saaneet ja mitä profeetat ovat saaneet julistettavaksi Herraltansa."

Kyllä Raamatun ja Koraanin lukeminen on väärä keino vakuuttua siitä, ettäkö kyseessä olisi kaksi eri jumalaa.

Lue lisää

Luulet sanojen olevan asioita. Sanat eivät ole asioita. Sanoilla pyritään kuvaamaan asioita.
Jumala on kokonaan eri asia kuin hänestä puhut sanat tai sitten häntä ei ole ollenkaan.
Ihmiset kuitenkin toimivat, niinkuin Jumala olisi olemassa ja se on todellisuutta. Kristityt ja muslimit ovat luoneet erilaiset jumalakäsitykset ja se on tosiasia. Kristittyjen jumalakäsitys on sama kuin Jeesuksen ilmoittama. Muslimien jumalakäsitys on Muhammedin ilmoittama.
Muslimit ovat kummaa joukkoa, kun heistä kukaan ei ymmärrä asiaa tällä lailla. Ymmärryksen esteenä on Koraani. Koraani ei kannusta ihmisiä ajattelemaan järkevästi. Raamattu kehottaa tutkimaan kaikki. Raamattu kestää järjen tarkastelun. Koraani ei kestä sitä.

Ei nimimerkkiä kirjoitti:

Menin ja luin. Teet hyvin, kun neuvot ihmisiä lähteille.

"Oi, ihmiset, palvelkaa Herraanne, joka on luonut sekä teidät, että ne, jotka ovat eläneet ennen teitä, jotta pelastuisitte pahasta!
Jumala on tehnyt maan teille lepopaikaksi ja kaartanut taivaan ylitsenne, Hän antaa vettä taivaasta ja sillä kasvattaa hedelmiä ravinnoksenne. Älkää siis asettako Jumalan rinnalle muita Hänen vertaisekseen vaistoin parempaa tietoanne."

VT:ssä Jumala sanoo olevansa Luoja ja luoneensa kaiken. Lisäksi Hän sanoo olevansa yksi. Koraanissa Jumala sanoo olevansa Luoja ja luoneensa kaiken. Lisäksi Hän sanoo olevansa yksi. En pysty näkemään ristiriitaa.

Täällähän on juttua Mooseksestakin ja Nooasta. Vau.

"Sanokaa: Me uskomme Jumalaan ja siihen, mikä on ilmoitettu meille ja mikä on ilmoitettu Aabrahamille, Ismaelille, Iisakille ja Jaakobille ja Israelin sukukunnille,
siihen, mitä Mooses ja Jeesus ovat saaneet ja mitä profeetat ovat saaneet julistettavaksi Herraltansa."

Kyllä Raamatun ja Koraanin lukeminen on väärä keino vakuuttua siitä, ettäkö kyseessä olisi kaksi eri jumalaa.

Lue lisää

"Kyllä Raamatun ja Koraanin lukeminen on väärä keino vakuuttua siitä, ettäkö kyseessä olisi kaksi eri jumalaa."

Koraani ja Raamattu ilmoittavat Jumalan eri Jumalaksi.
Raamatun Jumalalla on poika (Jeesus), Koraanin Jumalalla poikaa ei ole.
Raamatun Jumala on kolimiyhteinen, Koraanin Jumala ei sitä ole.
Raamatun mukaan Jeesus (Jumalan) kuoli ristillä sovittaen ihmisten synnit, Koraanin mukaan Jeesus ei kuollut ristillä, eikä sovittanut syntejä.

Tässä muutama fakta, että kysymys on eri Jumalasta.

.... kirjoitti:

Luulet sanojen olevan asioita. Sanat eivät ole asioita. Sanoilla pyritään kuvaamaan asioita.
Jumala on kokonaan eri asia kuin hänestä puhut sanat tai sitten häntä ei ole ollenkaan.
Ihmiset kuitenkin toimivat, niinkuin Jumala olisi olemassa ja se on todellisuutta. Kristityt ja muslimit ovat luoneet erilaiset jumalakäsitykset ja se on tosiasia. Kristittyjen jumalakäsitys on sama kuin Jeesuksen ilmoittama. Muslimien jumalakäsitys on Muhammedin ilmoittama.
Muslimit ovat kummaa joukkoa, kun heistä kukaan ei ymmärrä asiaa tällä lailla. Ymmärryksen esteenä on Koraani. Koraani ei kannusta ihmisiä ajattelemaan järkevästi. Raamattu kehottaa tutkimaan kaikki. Raamattu kestää järjen tarkastelun. Koraani ei kestä sitä.

Lue lisää

Ei ollut tarkoitus johtaa sinua harhaan. Tiedän, että sanat eivät ole asioita. Raamatussa ja Koraanissa on ~ilmoitus~ Jumalasta, enkä nähnyt ilmoituksissa niin merkittäviä eroja, että voisin väittää niissä kirjoitettavan kahdesta eri jumalasta.

Jumala ei ilmesty meille kaikille henkilökohtaisesti, paitsi vasta viimeisenä päivänä. Meille tavallisille ihmisille - meille luoduille, jos sallit - on tarjolla vain ilmoitus Jumalan tahdosta ja vapaus uskoa.

Luulenpa, että Jeesuksen todella ilmoittaman jumalakäsityksen ei pitäisi poiketa vanhan testamentin jumalakäsityksestä. Tämä tietysti pätee vain siinä tapauksessa, että Jeesus on luotu eikä Luoja. Jumalallahan on kaikki valta.

Minusta näyttää siltä, ettei Jeesuksen tavoitteena ollut luoda uutta uskontoa, uutta tapaa käsittää Jumala. Jumalalle kuuliaisena hän tuli kertomaan Jumalan valitulle kansalle, että lapsi on mennyt pesuveden mukana viemäriin. Ennallistamaan sitä, minkä ihmiset olivat aikain saatossa sotkeneet. Evankeliumissa hänen kerrotaan vakuuttaneen, ettei laista häviä yksikään kirjain. Monesti hänen kerrotaan toruneen eri juutalaisuuden lahkojen jäseniä, miten harhassa ne olivat. Oikea Jumalakäsitys olisi siis jo ollut olemassa.

Tuntuu niin oudolta kuulla radiosta, kun jotkut kiittävät, ylistävät ja suoraan sanoen palvovat Jeesusta. Rehellisesti sanoen, ajatus Jumalan maanpäällisistä inkarnaatioista on usein tuonut mieleeni Kreikan jumaltarut ja Hindulaisuuden. Jeesuksen myös kerrotaan myöntäneen Jumalan ylivertaisuuden omaan itseensä verrattuna (Raamatussa).

Ei nimimerkkiä kirjoitti:

Menin ja luin. Teet hyvin, kun neuvot ihmisiä lähteille.

"Oi, ihmiset, palvelkaa Herraanne, joka on luonut sekä teidät, että ne, jotka ovat eläneet ennen teitä, jotta pelastuisitte pahasta!
Jumala on tehnyt maan teille lepopaikaksi ja kaartanut taivaan ylitsenne, Hän antaa vettä taivaasta ja sillä kasvattaa hedelmiä ravinnoksenne. Älkää siis asettako Jumalan rinnalle muita Hänen vertaisekseen vaistoin parempaa tietoanne."

VT:ssä Jumala sanoo olevansa Luoja ja luoneensa kaiken. Lisäksi Hän sanoo olevansa yksi. Koraanissa Jumala sanoo olevansa Luoja ja luoneensa kaiken. Lisäksi Hän sanoo olevansa yksi. En pysty näkemään ristiriitaa.

Täällähän on juttua Mooseksestakin ja Nooasta. Vau.

"Sanokaa: Me uskomme Jumalaan ja siihen, mikä on ilmoitettu meille ja mikä on ilmoitettu Aabrahamille, Ismaelille, Iisakille ja Jaakobille ja Israelin sukukunnille,
siihen, mitä Mooses ja Jeesus ovat saaneet ja mitä profeetat ovat saaneet julistettavaksi Herraltansa."

Kyllä Raamatun ja Koraanin lukeminen on väärä keino vakuuttua siitä, ettäkö kyseessä olisi kaksi eri jumalaa.

Lue lisää

Siis tähh???

................. kirjoitti:

mitään jumaliahan ei oikeasti ole.

Ei ole montaa Jumalaa.. Vain raamatun ilmoittama Jahve!
Allah on idiootti muhamedin tulkitsema Saatana.. On käsittämätöntä että kuinka paljon on muslimeita, saatanan opetuslapsia?

Ei ole lääkettä, mutta ehkä tieto vähentää tuskaa. Hepreaksi nimi on Elohim tai Eloh. Samoilta kielialueilta arabian kielessä jumalaa yleensä tarkoittava sana on ilah. Kun lätkäistään määräinen artikkeli, niin siitä tulee Allah. Vähän niinkuin god ja The God.

Kokeile siedätyshoitoa. Itse en aikoinani sietänyt ruotsinkieltä ja venäjäkin kuulosti kamalalta. Vanhemmiten sitä pitää puhuttua kieltä aivan fantastisena juttuna.

Aina kun koet vastoinkäymisiä ja kärsimyksiä niin älä sano saatana tai perkele, vaan sano allah.. Se on sama kuin saatanana tai perkele.. Sitä sanaa ei lueta sinulle synniksi..

Evoluutiojutut ovat synkkää luettavaa.

minä. kirjoitti:

Evoluutiojutut ovat synkkää luettavaa.

minälle:
Jotkut Koraanin puolustajat ovat kääntyneet evoluution kannalle. Heidän juttunsa ovat synkkääkin synkempää luettavaa, kun he selittävät, kuinka heidän mielikuvitusolionsa Allah johtaa evoluutiota.

aimoi ! sä kirjotitki tänne jo tämän viestin . Mutta emme oikeasti löydä mitään Allahista ! APUA o;
ps. olen siis se kaveri kenen kanssa tuo tyyppi tekee sitä projektia !