Olen kirjoittanut teini-ikäisestä asti, lähes koko ajan. Ongelmana on se, että kun kirjoituspuuska iskee, minun on pakko kirjoittaa yhteen menoon tai käy näin: Kaksi kuukautta sitten sain puuskan, omasta mielestäni käyttökelpoinen idea. Kirjoitin vuorokauden putkeen ja sitten olin niin väsynyt, että sekosin näppäimissä. Menin nukkumaan, seuraavana päivänä heräsin valmiina kirjoittamaan ja PUF. Ei mitään. Pää on tyhjä.
En voi käsittää, mistä tuo tulee. Minulla on kymmenkunta 50-100-sivuista aloitusta ja niiden muistiinpanot, mutta ei. Alan aina lukemaan, korjailen jotain typeryyksiä, mutta kun pitäisi jatkaa, ei mitään.
Onko ketään, jolla samankaltainen vaiva? Miten olette "parantuneet"?
En voi käsittää, mistä tuo tulee. Minulla on kymmenkunta 50-100-sivuista aloitusta ja niiden muistiinpanot, mutta ei. Alan aina lukemaan, korjailen jotain typeryyksiä, mutta kun pitäisi jatkaa, ei mitään.
Onko ketään, jolla samankaltainen vaiva? Miten olette "parantuneet"?
Vastaukset 4
Vanhimmat
mutta monesti auttaa kun ottaa itseään niskasta kiinni. Siis perse penkkiin ja kirjoittaman. Kirjoitan liipanlaapandippaduipaa, tiesikalla kun kirjoittaa, niin kaikean paskan saa sieltä välistä sitten pois.
Minulla on itselläni ns. lukihäiriö, eli vaikeuksia keskittymisen kanssa. Joudun todella tekemään töitä, että keskityn kirjoittamaan, en esim. surffaamaan netissä, lukemaan kirjoittamaani tekstiä jne. Siihen ei ainakaan pidä lähteä, että joka kerta, kun alkaa kirjoittaa, lukee ensin edelliset aikaansaannoksensa läpi ja tekee korjauksia. Siitä ei sitten tule lasta eikä paskaa.
Itse olen löytänyt apua myöskin a) lenkkeilystä, jolloin mielikuvitus oikein sekoaa yliaktiivisuudessaan ja b) muistikirjasta, johon voin kirjoittaa missä vaan ja milloin vaan mieleen juolahtavan lausahduksen, sanan, kuvauksen, hahmon jne. Ja sitten kun tulee ns. kuiva kausi, kaivan muistikirjani ja sieltä löytyykin sitten jokin sana tai idea, joka saa luovuuden jälleen lentämään :)
"Kirjoitan liipanlaapandippaduipaa, tiesikalla kun kirjoittaa, niin kaikean paskan saa sieltä välistä sitten pois."
Just näin kannattaa tehdä. Varsinkin kun on selvät tavotteet, mihin teksti etenee, nii sillon voi raapia turhat asiat pois. Itse kirjotan myös miten sattuu, sillä "täydellisesti" kirjottaminen oli turhan raskasta. Sitäpaitsi tasoni vaihteli siellä täällä enkä ollu mitenkään tyytyväinen mihinkään. Nyt kun tiiän että sitten kun se viimenen sana on laitettu, nii voi alkaa muokata sitä parempaan muotoon, nii ei tule stressiä silloin kirjoittaessa että "tajuaako ne lukijat mitä mä yritän sanoa?" ja "onko nää sanat järjestelty nyt mahdollisimman ovelasti?"
Ja vaikka se tarina joka sitten valmistuu näyttää ihan köykäiseltä ja epäselkeältä, niin muutama sipaus ja sieltä alta paljastuu se puhdas tarina, jonka halusi toisille ja itselleen välittää.
Kokeilin tuota mainitsemaasi muistikirjajuttua ja heti hävisi tuska. Eikä ketuta yhtään. Kiitos :)
Yritin myös pysyä poissa vanhasta tekstistä, mutta kyllä se silti tuli luettua pari kertaa. Onnistuin kieltämään itseltäni korjaukset sitten ja hyppäsin vaan sinne loppuun!
Luovuuspuuskat on innostavia ja tarpeellisia, mutta ei niillä ainoastaan kirjailija itteensä elätä. Tarvitaan myös peruskirjoittamista, joka on työläämpää, kun apuna ei oo juuri sitä innostuneisuutta.
Luovalla tuulella on helppo kirjoittaa suoraan kaikki mitä päähän juolahtaa. Sen sijaan kun se on ohi, tarina ei etene. Suosittelenkin sitä, että mietit tarinasi pääkohdat ja juonta kantavat rakenteet ensin. Kehittelet henkilöitä. Mietit, mitkä suuret kohdat vaikuttavat eniten henkilöihisi. Paneudu henkilöidesi mielenmaailmoihin ja tee ajatuskarttoja. Sijoita tärkeimmät hetket vaikka aikajanalle. Kirjoita tiivistelmä, mikä on alkutilanne, mitä siitä kehkeytyy, ja mitä tapahtuu lopussa.
Kun perustukset on sitten kunnossa, voit aloittaa kirjoittamisen. Vaikka se luova innostus ei ainakaan heti olisi mukana, niin on se kirjoittaminen paljon helpompaa, kun tiedät mitä suuria ja käänteentekeviä kohtauksia on odotettavissa, kuin että joutuisit tyhjän päälle ja sun pitäis keksiä kokoajan jotain järkevää.
Vaikka tarinaa suunnittelisi etukäteen, ei se tarkoita, etteikö luovaa työtä jäisi myös varsinaisen kirjoittamisen puolelle. "Kohta alkaa se suuri ja eeppinen taistelu, mutta ensin voisinkin kuvata Jussin valmistautumista tähän." Voi rauhassa kirjoitella mitä Jussi tekee ennen taistelu-etappia, ja sitten päästäänkin siihen suuresti odotettuun hetkeen, johon aikaisemmat toiminnat ovat tähdänneet.
Täältä saattaa löytyä jotain apua: http://www.advancedfictionwriting.com/art/snowflake.php