Kiinnostuksen menettäminen oikeisiin asioihin

Aloitin kitaran soiton 11 tai 12 en muista tarkalleen. Tulin tosi hyväksi kunnes täytin 14 ja aloin pelaamaan nettiroolipeliä nimeltä world of warcraft. Ei voi sanoa että olisin ollut addiktoitunut, mutta aikaa siihen meni ihan liikaa. Se alkoi pikkuhiljaa ja musiikkiharrastus jäi vähemmälle. Lopulta olin koneella kaiken vapaa-ajan enkä soittanut kitaraa enää paljon yhtään. Olen minä tätä miettinyt tosi usein ja nyt päätin viimein tehdä asialle jotain. Kyllä minä pystyn sen pelin lopettamaan milloin vain, tein niin, mutta nyt on sitten sellainen ongelma että mikään ei kiinnosta. Musiikon ura on ollut unelmanu siitä asti kun olin 11. En tajua miten tuollainen asia joka on ollut ei-elävistä asioista tärkein koko maailmassa voi menettää arvonsa niin nopeasti. Nyt kun soitan kitaraa ja kuuntelen musaa se tuntuu pelkältä harrastukselta, siitä on kadonnut intohimo. Nykyään en tiedä haluanko enää muusikoksi todella vai onko tuo jatkuva nettiroolipelin pelaaminen syönyt minusta ihan kaiken, ja voiko siitä toipua.

Kyllä minulle ajoittain vieläkin tulee sellainen tunne kun kuuntelen musaa että "hei, tämä on sitä mitä haluan tehdä", mutta siitä tunteesta puuttuu kuitenkin toivo ja itseluottamus. Mitä tässä tilanteessa voin tehdä? Ainahan voin kokeilla etten katuisi myöhemmin ette yrittänyt edes. Lukion käynti on jäämässä kesken todennäköisesti kun se ei kiinnosta pätkän vertaa. Eilisen ja tämän päivän olen viettänyt mieliala maassa miettien näitä. 4-5 vuotta musiikki oli minulle tärkempää kuin mikään, sitten tulee tämä peli ja kaikki muu unohtuu?
6642
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

nyt sinun on itse päätettävä että LOPETAT sen pelaamisen. Päätät itse mielessäsi itsellesi joko kyllä tai ei, ja pidät siitä kiinni niin lujaa kun voit.
Löytyisikö amistosta sinua kiinnostavia asioita??
Siis alaa?
Nythän jos käyt lukion, tai olet käynyt vuoden pari, niin nyt kun menet amistoon niin sulla on hyväksiluettu yleisaineet joten sulla on paljon vapaa-aikaa ja tämän ajan voit käyttää musiikkiin? miltäs kuulostaa toivottavasti auttoi edes vähän?

Äänestä

Murrosiässä aika monella nuorella mielenkiinnon kohteet muuttuvat ja vanhat harrastukset jäävät pois. Onko sinulla musiikin lisäksi ollut joitain muita "oikeita" harrastuksia, joista saisit nostetta siipiesi alle? Millainen sosiaalinen verkosto sinulla on tukenasi?

Lukiossa opiskelua ei kannata lopettaa kesken vaikka se kuinka vastentahtoiselta tuntuisikin. Missä aineisssa olet hyvä? Tuntuuko kursseista mikään mielenkiintoiselta tai helpolta, siis sellaiselta jossa voisit menestyä pienemmälläkin motivaatiolla?

Äänestä
  • Kyllä se musa on siis vieläkin mun juttu, sunnuntaina ku tän kirjotin oli vähä erilaiset fiilikset. Johtu siitä etten ollut pitkään aikaan edes soittanut kunnolla nyt kun pari päivää lähestyin soittamista ja musaa uudelleen huomasin ettei se into mihinkään ole kadonnut.

    Niin.. Kannustamisen sijaan, suomessa, sitähän ne ihmiset jankkaa ettei musalla itseään voi elättää! F*cking realistit. Sitä ne kylmät pitkät talvet teettää.

    Äänestä

  • MMoioMM kirjoitti:

    Kyllä se musa on siis vieläkin mun juttu, sunnuntaina ku tän kirjotin oli vähä erilaiset fiilikset. Johtu siitä etten ollut pitkään aikaan edes soittanut kunnolla nyt kun pari päivää lähestyin soittamista ja musaa uudelleen huomasin ettei se into mihinkään ole kadonnut.

    Niin.. Kannustamisen sijaan, suomessa, sitähän ne ihmiset jankkaa ettei musalla itseään voi elättää! F*cking realistit. Sitä ne kylmät pitkät talvet teettää.

    Hyvä että olet löytänyt musiikin uudelleen. :-) Vaikka en itse soittamista harrastakaan, musiikki on minullekin ollut aina hyvin tärkeää ja sen puuttuminen on tehnyt elämästä latteata.

    Rahan tekeminen musikiilla ei todellakaan ole perinteisesti ollut helppoa, mutta nykyisinhän oman musiikin levittäminen ja joskus jopa myyminen on helpompaa, kun kaikessa ei tarvitse edetä levy-yhtiöiden riistopolitiikan mukaan.

    Tiesitkö muuten, että "tekijänoikeusjärjestö" Gramex saa kerätä tekijänoikeuskorvaukset muusikoiden kappaleiden myymisestä ja esittämisestä, mutta tilittää rahat muusikolle vain, jos hän on tehnyt sopimuksen Gramexin kanssa? Lisäksi kyseisen sopimuksen mukaan muusikko saattaa jopa joutua maksamaan Gramexille oman musiikkinsa esittämisestä. Lisätietoja voi katsoa vaikka sivuilta: http://warp.povusers.org/grrr/teosto.html
    http://fi.wikipedia.org/wiki/Gramex

    Äänestä

ja pelit toinen, överiksi menee monella. Hyvä alku paranemiselle on juuri tuo havahtuminen ja sen tiedostaminen, että jokin on pielessä.
Mutta mistä apua? koulupsykologilta? mielenterveystoimistosta?

Sä olet kuitenkin nuori vielä, joten elämäsi ei ole mennyttä. Ehkä ihan asiantunteva keskusteluapu tosiaankin auttaa eli johtaa sut tekemään hyviä päätöksiä ja auttaa pitämään ne.

Äänestä
  • Ei mulla ole nettiaddiktiutta, ja kyllä mä kavereiden kanssa meen ulos ensisijaisesti aina kun sattuu olemaan. Tarkoitin lähinnä sellasia harrastuksia mitä tehdään yksin. Sen sijasta että treenaisin kitaraa olenkin koneella :>

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


illnino kirjoitti:

Aloitin kitaran soiton 11 tai 12 en muista tarkalleen. Tulin tosi hyväksi kunnes täytin 14 ja aloin pelaamaan nettiroolipeliä nimeltä world of warcraft. Ei voi sanoa että olisin ollut addiktoitunut, mutta aikaa siihen meni ihan liikaa. Se alkoi pikkuhiljaa ja musiikkiharrastus jäi vähemmälle. Lopulta olin koneella kaiken vapaa-ajan enkä soittanut kitaraa enää paljon yhtään. Olen minä tätä miettinyt tosi usein ja nyt päätin viimein tehdä asialle jotain. Kyllä minä pystyn sen pelin lopettamaan milloin vain, tein niin, mutta nyt on sitten sellainen ongelma että mikään ei kiinnosta. Musiikon ura on ollut unelmanu siitä asti kun olin 11. En tajua miten tuollainen asia joka on ollut ei-elävistä asioista tärkein koko maailmassa voi menettää arvonsa niin nopeasti. Nyt kun soitan kitaraa ja kuuntelen musaa se tuntuu pelkältä harrastukselta, siitä on kadonnut intohimo. Nykyään en tiedä haluanko enää muusikoksi todella vai onko tuo jatkuva nettiroolipelin pelaaminen syönyt minusta ihan kaiken, ja voiko siitä toipua.

Kyllä minulle ajoittain vieläkin tulee sellainen tunne kun kuuntelen musaa että "hei, tämä on sitä mitä haluan tehdä", mutta siitä tunteesta puuttuu kuitenkin toivo ja itseluottamus. Mitä tässä tilanteessa voin tehdä? Ainahan voin kokeilla etten katuisi myöhemmin ette yrittänyt edes. Lukion käynti on jäämässä kesken todennäköisesti kun se ei kiinnosta pätkän vertaa. Eilisen ja tämän päivän olen viettänyt mieliala maassa miettien näitä. 4-5 vuotta musiikki oli minulle tärkempää kuin mikään, sitten tulee tämä peli ja kaikki muu unohtuu?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu