Heips! Vauvamme on saanut kaksi unirättiä. Mutta mitä ihmettä niillä tehdään? (Sorry tyhmä kysymys, hyvä kun omalla nickillä kehtasin kysyä!)
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Meidän vauvalle on ainakin unirätti (nuttu) ollut jo ihan pienestä asti todella tärkeä asia. Vauva tykkää yli kaiken nypeltää ja hypeltää rättiä käsissään ja hieroa sitä naamaansa vasten. Rätti on varmaan lämmin ja tuntuu vauvasta ihanan pehmeältä. Myös automatkojen ahdistusta helpottaa rätin nypellys. Uskon että vauvamme on myös nukkunut aina suhteellisen hyviä yöunia juuri unirätin ansiosta, se toimii unikaverina. Joten annapa rätti vauvallesi ja katso onko hän unirättityyppiä, sen huomaa kyllä aika pian. Kaikki vauvat eivät nimittäin ymmärrä rätistä hölkäsen pöläystä :)
jonkinlaiseksi tutin ja unilelun korvikkeeksi tai lisukkeeksi.
Meillä esim. tuo "rätti" muodostui ihan harsosta huomaamatta.Lapsi oli kova puklaamaan ja se rätti oli aina paikalla joten hän kun ei käyttänyt tuttia niin en huomannutkaan missä vaiheessa tyttö rupesi lutkuttamaan harson kulmaa ja se jäi tavaksi...ja rätti sai nimen "lutku"....oli huomattavasti helpompi hävittää kuin muilta tutti.
vauvalle tai niille vauvoille, jotka niistä pitävät. ajaa saman asian kuin muutkin pysyvät asiat, mutta on varmaan siksi niin suosittu kun siitä osaa jo ihan pienikin vauva pitää kiinni.
mun 3,5 vee ei nuku edelleenkään ilman vauvapussilakanaa eli sen kokoista mikä tuli äitiyspakkauksessa. meillä on niitä monta ja aina pitää yksi olla, se on unikaveri ja uni ei tule ilman "pikkupeittoa" joka on siis varmaan hyvin sama asia kuin unirätti. pikkupeitto kulkee joka päivä myös mukana päiväkotiin ja takaisin vaikka unilelukin hänellä on.
joillekin lapsille tuollaiset ovat erityisen tärkeitä, jotkut toiset eivät välitä ollenkaan.
Esikoisen vauva-aikana meillekin niitä rättejä kertyi mutta ei tuo tyttö ollut yhtään "rättityyppiä"=)
Yritin minä välillä mitä rättiä milloinkin kaveriksi sänkyyn laittaa mutta ei kelvanneet. Mitään unikaveriakaan ei vauvana huolinut, tutti varmaan toi tarpeeksi turvaa.
Nyt 2-vuotiaana, kun tuttia ei enää ole, on unikavereitakin sängyssä vaikka kuinka monta=) Saapa nähä tuleeko tästä pikkukakkosesta "rättityyppiä"..
Monethan laittavat vauvan kaveriksi myös päällä olleen oman yö- tai vaikka t-paitansa. Näin vauva saa turvaa "tuoksuttelemalla" äidin hajua.. toimii varmaan joillakin vauvoilla.
Meidän 3,5 vee nukkuu vieläkin rätin kanssa, ja kulettaa mukana joka paikkaan.. Se on aika lutusta X)Nyt näil miun pikkuakoilla on yhteiset rätit, iso pino harsoja! Vauvakin on ilmeisesti rättityyppiä kun nukahtaa melkeen heti kun laittaa harson poskelle :)
Minun viistoistaveelläni on edelleen pieni nukkumattinukke, jonka aikoinaan tein vanhoista potkuhousuista hänelle siinä vaiheessa, kun tutista piti päästä eroon. Näkisittepä sen! Pää on uusittu moneen kertaan, mutta vartaloon ei saa koskea, vaikka kangas on hapertunut olemattomiin. Nukella oli kerran kädetkin tai sen tapaiset, joita tyttö veti hampaidensa välissä tutin kanssa, kunnes ne muuttuivat (siis kädet, ei hampaat!)ihan mustiksi ja piti poistaa. Tämä Kutti on niin rakas, että ilman sitä maailma on tosi paha paikka.
Kymmenvuotiaallanikin on yhä edelleen unirättinä kahtia leikattu äitiyspakkauksesta saatu peitto. Vauvana poika nukkui sideharsovaippa kasvoillaan.
Nauroin ääneen kun luin Nyytikin tarinan.:)
Voi että,meillä(kin)rätistä voisi kirjoittaa vaikka kirjan!;)
Ja ikää pojalla on vasta vajaa 4!Joten Nyytikillä on varmasti jo pari jatko-osaakin.
Rätti on ihan hirmu rakas!!
Kaikki alkoi ehkä aikalailla 1v.
Huomasin että poika oli alkanut lutkuttaa pussilakanan kulmia.Ei ollut käyttänyt koskaan tuttia kun ei huolinut.
Annoin pojulle pikkuveljeni vanhan lakanan
(ihana MYYRÄ-kuosi keltaisella pohjalla).
Siitä lähtien he olivat erottamattomat:
POIKA JA RÄTTI.
Kun poika 9kk:tta myöhemmin aloitti hoidon,rätti puolitettiin.Toinen on siis aina hoidossa ja toinen kotona.Viikonloppuna rätit pestään ja kuivataan tietenkin äkkiä:;)
Myös puhdas rätti kelpaa.Kelpaa myös jos siihen on (jotenkin täysin kummasti!) tipahtanut vaikka
maksalaatikkoa tai viiliä,ei haittaa.
Rätti on superihana,se tuo lohtua ja turvaa,rakkautta ja varmasti maailmanrauhaakin pojan mielestä.;)
Se on unikaveri.Sitä ilman ei oo nukuttu varmaan kertaakaan.Jotenkin huvittavaa kun ollaan just joskus naurettu että piilotteleeko ekalta tyttöystävältään rätin vai vieko sen kertakaikkiaan aviovuoteeseen saakka,heh!
Kuinkahan moni lapsi nytkin onnellisena nukkuu rätti "silmillään"...
pojalla tutti,mutta hänellä oli sellainen pieni pehmo kilpikonna,vihreä jossa oli erivärisiä ruutuja selässä,Konnannanna nimeltään,siitä hän nypläsi pesumerkkilappua pikkurillillä ja peukalolla:):)merkki piti uusia muuten monta kertaa:):)
Muistaakseni vastailit kakkapäiväkirjaani alkuvuodesta?
Meillä toi Myyräkuosine rätti.
Joskus mietin itekin, että vieläköhän poika armeijaikäisenä pitää Nyysää sängyssään..:) Tosin hän ei armeijaan kuulemma mene, vaan alkaa sivariksi. Peitonpuolikas ei kyllä enää ole niin kauhean tärkeä, mutta kotona se on aina käsillä nukkumaan mennessä. Surullisen näköinen se kyllä jo on, päällyskangas on repaleinen ja sisätoppaus (ohut) ratkeilee...Siltikin sen heitän pesukoneeseen, ja sitten on aina puhdas kaapissa odottamassa. Poika on itse melkoisen normaali Rapa-Ripa, mutta minusta on hellyttävää tämä peitonnyplääminen, vaikka kuka sanoisi mitä.
Eipä taida olla meidän tyttö rättinaisia. Hermostuu vaan, jos yritän laittaa rätin lähellekään. Ei voi mitään. Ehkä seuraava käyttää niitä, jos meille vielä lapsia suodaan. :)
Tai ainahan niille löytyy muuta käyttöä, anna vaik esikolle siivousrätiks ;)