kärsin vaikeasta masennuksesta, paniikkihäiriöstä, unettomuudesta ja muista niihin liittyvistä oireista. olen 20 vuotias nuori ja sain juuri potkut töistäni. minulla ei ole ammattia eikä opiskelupaikkaa. ilmoittauduin työnhakijaksi, jotta saisin työttömyystukea, mutta tiedän, etten ole työkykyinen... en tiedä mitä ihmettä tekisin? en pysty nimeämään yhtään kiinnostavaa työtä sille virkailijalle tai mitään mihin voisin suostua koska en kykene. en vain jaksa. mistä saan rahat vuokraan ja ruokaan ja muuhun. onko tässä maassa mahdollista saada järjestelyä että voisi edes jotenkin toipua rauhassa? en kestä työmaailman ehdottomuutta! tahtoisin keskittyä etsimään itselleni sopivaa opiskelupaikkaa ja kerätä voimia jotakin varten..elämää?
masennus ja työ
maija_pi
132004
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olisikohan sossulla tarjota jokin vaihtoehto? Itseä niskasta kiinni ja sinne heti huomenna selvittämään asiaa!
...ammatillisen koulutuksen.
Tiedän, että tämä saattaa olla tilanteeseesi nähden ylivoimaista, ikinä ei voi kuitenkaan olla niin epätoivoinen, ettei kannattaisi edes yrittää hakea.
Kannattaa kuitenkin tarkkaan miettiä, mille alalle haluaisit.
Koulutuksen aloituksen jälkeen voisit pyytää KELAlta hakemusta kuntoutusrahan saamiseen.
Masennus ja muut mainitsemasi oireet riittäisivät kriteereiksi tuon rahan saamiseksi.
Ammatillisessa koulutuksessa ollessasi saisit rahaa vähintään 17,47€/juokainen arkipäivä.
Näen, että tämä olisi kannattavaa, mutta valintahan on kuitenkin loppuan lopuksi sinun...
Tsemppiä!!!
parasta on luovuttaa tän paskaelämän edessä, niin teen minäkin.....
Hae Mielenterveystoimiston tai muun sellaisen kautta itsellsi hyvä terapeutti, hoitosuhde, lääkärisuhde ja vertaistukiryhmä.
Lisäksi kysele MTT:sta tai työkkäristä kuntoutumismahdollisuuksista. On ollut kaikenlaisia "Polku" ym projekteja, joiden kautta nuorta yritetään tukea takaisin koulu-/työelämään.
Omalla kohdallani nämä vaihtoehdot kilpistyivät siihen, kun en ajoissa hakenut apua paniikkihäiriöön ja masennukseen ja jouduin eläkkeelle jo 40-vuotiaana. Jos olisi osattu tehdä oikeita diagnooseja ja päätöksiä, voisin tänäkin päivänä olla työelämässä, enkä loppuun palaneena minimieläkeläisenä!
http://jakk.fi/
ja selitä tilanteesi. Saat sairastodistuksen tai jonkun vastaavan, jonka voit viedä kelalle.
Jaksaisitko mennä työkkärin ammatinvalinnan psykologille? Hänen kanssaan voisitte rauhassa keskustella ja kartoittaa sinulle sopivaa alaa. Toisaalta hän pystyisi ottamaan huomioon myös erilaiset työhön(kin) vaikuttavat sairaudet.
että vaan menet lääkäriin ja kertoilet sille miltä sinusta tuntuu... itse jouduin kolme vuotta sitten mielenterveysneuvojan juttusille armeijasta johtuneiden syiden takia ja olen siitä asti lääkkeitä käyttänyt.. itselläni ei ole ammatillista tutkintoa sairaushommien takia ja eikä ole töitäkään.. vaikeeta se on mullakin kun ei oo mitään.. tämän vuoden alusta kesäkuun loppuun olin työkeskuksen hommissa ja sit sen jälkeen olin päivälleen 3kk kunnan talonmies hommissa.. ja ne molemmat hommat meni kuntouttavan työtoiminnan nimikkeellä... eikä ole oikeestaan mitään apua ollut kummastakaan hommasta.. nytten sitä ollaan työttömänä ja täyspaskiaisena... mutta tämmöstä tällä kertaa...
ei muuta kun varaat lääkärille ajan ja juttelet sen kanssa... että kyllä siitä asiat korjaantuu...
olen toista kertaa 2den vuoden aikana pitkällä sairaslomalla.nyt vähän ennen juolua palkka loppui haen kyllä muuta tukee.
Ristiriitaisia tunteita työhön palaamisesta ensikerren kun palasin en saanut tukea.Nyt kun olen jutellut lääkärin kanssa en luultavasti palaa työhön ,muytta eihän näin pitänäyt käydä.ei ole ystäviä omaiset ei välitä
yritän mennä johonkin toimintaan se on vaikeaa koska on sosiaalipelko
jua ahdistusta mutta ei kukaan tule vetämääänkään jos ei mene
otan vaan päivä kerrallaan olen käynyt kovaa elämän koulua tässä tulos
mutta ehkä löytyy jotain hyvääkin sitä ei aina jaksa nähdä.
Menen työvoimatoimiston kuntoutusosastolle ja pyydä päästä kuntoutustutkimukseen ja sitä kautta ammatilliseen kuntoutukseen.
Yhteiskunta potkii päähän jatkuvalla syötöllä. Jossain on ns. "pakko" olla mukana, joko koulussa, työharjoittelussa työkkärin kautta tai töissä. Voi olla vaikeaa saada kuntoutusta jos ei lääkärit tahdo uskoa ongelmaa todeksi. Moni ei tiedä, miltä unettomuus tuntuu. Silloin ei kykene yhtään mihinkään. Lääkärit tyrkkäisee ensin pilleripurkin kouraan, eli masennuslääkkeet..... Ei hyvä.
Jos sinulla on hyvät vanhemmat, joiden luo voisit mennä lataamaan akkuja vaikka vuodeksi, niin hyvä se.
laiskuutta sanon minä.
mene lääkärin luo.hanki lääkitys ja psygologille lähete.sitten varaa aikaa sossuun.
Kyllä suomesta näillä veromaksuilla täytyy apua saada.
ei pidä koskaan antaa periksi.Ihan vaikka v*ttuillakseen.
Nyt tsemppiä ja olet nuori ja elämä edessä.
Puoli vuotta eteenpäin niin naurat tälle.