Miten te muut yh-äidit

kun nuorin oli 3 v ja loput vanhempia. Onneksi ei ollut vauvaikäistä. Tein kotityöt silleen kun jaksoin, en vaatinut itseltäni yhtään enempää kuin jaksoin tehdä. Kaupassa kävin, ruuat laitoin ja pyykkiä pesin, ne työt mitä oli pakko tehdä.
Siivousta en edes jaksanut ajatella. Imuri oli aina seisässä kiinni, joten suuremmat roskat sai äkkiä imuroitua. Mattoja en vienyt kovinkaan usein ulos.
Tein sen verran että hengissä pysyttiin. En stressannut niillä töillä, joita en ehtinyt tekemään. Jos ieraita tuli, en ottanut siitä painetia, jokaien ymmärsi etten voi ehitä ja jaksaa kaikkea yksin.
Pyydä rohkeasti tutuiltasi apua, ja jos alkaa pottuilee, niin sano että otappa rätti käteen ja pyyhi pölyt. Kenelläkään ei ole oikeutta arvostella toisten uushollia.
Ja muista, olet lapsiperhe, siellä ei koskaan ole tip top asiat, eikä pidä ollakkaan.
Älä ota turhia paineita mistään, mitä et jaksa, älä tee. Tee vain se mikä tuntuu hyvältä, lapsi on kuitenkin tärkein.
Kun teet yhden asian päivässä, niin viikossa hoidat jo monta asiaa. Kaikkea ei tarvi samalla kertaa tehdä.
Asioita voi siirtää, mutta lapsuutta ei voi.

Tärkeimpiä asioita, joita olen oppinut kuuden lapseni kanssa, on kiirettömyys. Meillä on aina ollut yhteinen ruoka-aika, puhtaat vaatteet ja hymy huulilla. Ylenpalttinen siivoaminen on niitä turhimpia asioita ihmisen elämässä silloin, kun on tärkeämpääkin tekemistä. Silittämisen olen unohtanut vuosia sitten. Vedän vaatteet kosteana ennen kuivaamista enkä ole huomannut, että silittämisellä paljon parempaa tulosta saisin. Luonnollisesti valitsen meille kaikille sellaisia vaatteita, joita ei ehdottomasti pidä silittää. Kun villakoirat ja pöly alkavat näkyä ja vieraita on tulossa, sytytä kynttilät tuomaan tunnelmaa ;)

Mulla parivuotias taapero kulkee äidin perässä luutu kädessä. :)
Onneksi saan määrätä itse työaikani, eli välillä lapseni on lyhyempää päivää hoidossa.
Viikonloppuisin kun tekee enemmän ja pyyhkii pölyt ja luutuaa lattian, niin arjen selviää kerran vkossa imuroimalla.
Itsellä on tapana tiskata sitä mukaa kun tiskiä kertyy, ei mene kauan tiskata kahden astiat. Pikku Kakkosen aikana ehtii tehdä paljon!
Kannattaa ruuankin puolesta tehdä vkonloppuisin isompia satseja kastiketta tms, koska niitä on helppo vain sulattaa ja keittää perunat/pastat tms sekaan.

Eli neuvona; Lapsi mukaan siivoamaan, omani ainakin nauttii kun saa osallistua ja oppii samalla itsekin. Ei tule muksusta uusavutonta! :)
Tiskaus tosin on aika märkää puuhaa.. :)

varoiksi, niin kerran viikossa -kauppareissu riittää, anna kodin olla hupsisheijaa ja siivoat kerran viikossa lapsen kanssa ja kun hän väsyy, istutat hänet teeveen viereen katsomaan muumeja (jos pieni vielä).

Meillä lapset "pesivät" vessanseiniä sillä aikaa kun minä nuohosin posliinit ja peilit, keittiössä lapset pyyhkivät alakaapinovia kun äiti otti pahimmat tahrat yläovista. Ps. lapset rakastavat ikkunanpesua. Pyykkihuolto jaettiin niin, että lapset ripustivat pikkupyykkejä roikkuvaan pikkutelineeseen ja minä isommat (aikaa siinä kului mutta).

Pölyjen pyyhkiminen on myös lasten mielipuuhaa. Onko sillä väliä, vaikkei joka kohdasta olekaan pyyhitty ;)

Kaikken parasta on, kun on vähän tavaraa esillä, eipähän tule sotkuakaan.

Kun otat lapsen mukaan siivouspuuhiin, hän oppii kotihommat jo pienestä pitäen ja olen ihan varma, että lapsuusmuistoista parhaimpia ovat juuri nuo teidän kahden siivouskeikat. Laatuaikaa kaksinverroin.

Usko vanhaa ;)

Pumppupullo, jossa on laimeaa tiskiaineliuosta on mielenkiintoinen apuväline.. suihkaus pullosta pyyhittävään kohtaan on jotenkin niin kivaa, että .. :)