Pääsen ensi viikolla lapsivesipunktioon, jossa ilmenee mahdollinen vauvan kromosomihäiriö ja vähän pelottaa. Mitä jos vauvalla onkin liikaa kromosomeja? Onko raskauden keskeytys ehdoton vai onko vauvaansa kiintynyt jo niin paljon, että "loppuratkaisu" on vaikea tehdä?
Vauvan mahdollinen vammaisuus
Sissi 39
111212
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minä ainakin tekisin abortin. Mieti millaista vaivaa vammainen lapsi aiheuttaa. Todennäköisesti liittosi kaatuu vammaisen lapsen takia. Itse olen päättänyt, että jos lasta hankkiessa en saa tervettä, olen sitten mielummin ilman. Vammaista en huoli. Ja loppuun vielä teille naisille, jotka ette voi saada lapsia syystä tai toisesta, älkää alkako saarnaamaan minulle moraalista. Minä voin valita otanko terveen vai viallisen vammaisen, te ette voi valita kumpaakaan, ainoastaan adoptoida ja monellako teistä on siihen varaa..;)
mistä sen voi toinen sanoa, että jonkun liitto kaatuu vammaiseen lapseen? prosentteja ja tilastoja on turha luetella.
Parisuhteeseen tulee useita kriiseja ja vasgtoinkäymisiä. Ne joko yhdistävät tai erottavat. Riippu miten ihminen osaa asiaa käsitellä yhdessä puolison kanssa ja yksin.
Itse olen 38 v ja lapsi on terve. Seulonnassa minäkin kävin, koska pelko lapsen vammaisuudeesta oli. Downin oireyhtymästä lähinnä siis.
Ennen kuin raskaus oli totta, kun vasta suunniteltiin ja ennenkaikkea ennen kuin seulaan menin, oli minulla päätös siitä miten toimin jos tulos on se, että lapsi olisi vammainen. Nämä asiat pitäisi miettiä etukäteen, ennenkuin testiin menee.
Jos on valmis huolehtimaan vamaisesta lapsesta, seula on turha.
Jos lapsen terveys ei siis ole se tärkein asia.
Minä koin, ettei minusta ole vammaisen lapsen hoitajaksi. Ettei voimavarat riitä, sillä downin lapset kuten kaikki vammaiset lapset ovat vaativia ja vaativat paljon myös yhteiskunnalta. Ja juuri sieltä kiristetään ja leikataan, kuntoutusta ym. vähennetään.
Jos kuitenkin lapsi olisikin ollut vammainen, ja jos lapsi vammautuu elämänsä aikana, en tietenkään häntä hylkäisi. Toki jokainen äiti syntyneen lapsena hoitaa olipa vammaa tai ei, ja jos ei kykene, niin... sitten laitos tai adoptio tai...
Niin että en (minäkään) moraalisaarnoja kaipaa..
Alkuperäisen kirjoittajan kannattaa miettiä tarkasti mitä aikoo tehdä JOS lapsi on vammainen. Jo valmiiksi, ettei tarvitse sitten miettiä JOS tulee sellainen tieto.
Toivokaamme kuitenkin että kaikki olisi hyvin ja tuleva lapsi terve.
Noo...ei kannata kuittailla etukäteen - ehkä et voikaan valita!
Sukupolvien yli hyppäävät geenivirheet eivät ole kauhean harvinaisia.
Itseasiassa voin valita, katsos niin kuin ylempänä mainitsin: joko täysin terve lapsi tai ei lasta ollenkaan. Mitä sitä vammaisia lapsia puolustelemaan, jos esim. joku downin syndroomaa sairastava lapsi olisi saanut valita, syntyykö pilkattavaksi vai olisiko abortoitu, hän olisi valinnut jälkimmäisen vaihtoehdon. Niin kuin eräs mies aikoinaan sanoi...vain tänne luodut selviytyvät. Vammaisethan kuolevat nuorina, ehkäpä juuri siksi, että he eivät ole hyödyllisiä yhteiskunnalle? Mutta mitäpä sitä täälä jauhamaan, jokainen tietää kuitenkin, että ei kukaan toivo vammaista lasta, joskus se vain on ainoa vaihtoehto...
nimittäin läheskään kaikki vauriot eivät näy kromosomi- ja lapsivesitutkimuksissa. Mitäs sitten tehdään, jätetään käärö kirkon portaille vai?
Oletko ajatellut että täysin "terve" lapsikin voi jäädä auton alle ja vammautua tai hänellä voi olla jokin myöhemmällä iällä oireileva sairaus??? Heitätkö roskikseen??? Jokaisessa normaalissa raskaudessa on tutkimuksista huolimatta noin 3% riski saada sairas lapsi, punktiotutkimuksissa ei todellakaan löydy kuin murto-osa vammauttavista sairauksista. Eli jos päätät hankkiutua raskaaksi, et voi olla 100% varma terveestä lapsesta. Koskee muuten myös adoptiota, elämä on yllätyksiä täynnä, eikö?? En puolustele sen enempää vammaisia kuin vammattomiakaan, mutta kaikki vammat eivät edes ole fyysisiä. Joskus korvien välissä oleva "tunnevamma" voi olla paljon tuhoisampi kuin mikään muu...
"Vammaisethan kuolevat nuorina, ehkäpä juuri siksi, että he eivät ole hyödyllisiä yhteiskunnalle?"
mun serkulle, joka lähentelee neljääkymppiä, tai mun x-duunikaverille, joka tienaa kuussa 2,5 kiloeuroo. Molemmat on ns. syntymävammasii.
Arjalaisuus rulettaa, vai?
Vaikeaahan se on toisen elämästä päättää, eihän se ole lapsen syy, jos vammaiseksi syntyy. Olen puntaroinut asiaa niin lapsen kuin vanhempien ja sisarusten kannalta, ja tullut siihen tulokseen, ettei täällä maan päällä ole terveelläkään helppoa tänä päivänä saati sitten jollain lailla "poikkeavalla" ihmisellä. Kiitos vastauksista!
Vaikka viestisi taisi olla provo, niin kysympä kuitenkin että mitä olet ajatellut tehdä jos saat vammaisen lapsen?
Lapsivesi/istukkanäytteellä voi poissulkea ainoastaan kromosomipoikkemat, ei suinkaan kaikkia vammaisuuksia (esim. cp-vamma ei näy kromosomeissa). Annatko sen sitten adoptoitavaksi?
Luultavasti kyllä, antaisin adoptoitavaksi.
Riippuen siitä, näkyykö vamma ulospäin. Enkä nyt tarkoita sellaista, että puuttuu varvas tms. vaan esimerkiksi juuri downin syndroomaa, nämä lapset ovat yleensä rumasti sanottuna rumia ja vähä-älyisiä, tällaista lasta en haluaisi taakakseni.
Vammaiset ovat myös arvaamattomia ja joskus jopa väkivaltaisia, siksi en myöskään haluaisi, että tulevat? lapseni leikkisivät vammaisten lasten kanssa. Jos joskus lapsia saan, onneksi minulla on varaa valita, mihin tarhaan heidät laittaisin.
Mitä muuten tarkoittaa provo?
Minulle sattui kohdalle juuri tuo pahin mahdollisuus. Kävin kaikki mahdolliset testit ihan lapsen parasta ajatellen. Niskaturvotusultrasta (ei luotettava) selvittiin puhtain paperein, mutta seerumiseulonta osoitti jotain häikkää. Menin siksi lapsivesipunktioon, mikä osoitti, että vauvalla downin syndrooma.
Valitsin abortin, joka tehtiin 18. raskausviikolla. Elämäni pahin kokemus, etenkin kun lapsi olisi ollut hyvin toivottu. Olen kuitenkin sitä mieltä, että maailma on kyllin kova paikka terveellekin, saati sitten vammaiselle. Yritämme kyllä uudelleen, toiveissa terve lapsi.
Oli niin kova kokemus, ettei minua paljon naurata nämä provoilijat, jotka pitävät asiaa ihan vitsinä. Vakuutan, ettei sairaalassa kauan odotettua lasta abortoitaessa paljoa naurattanut. Valitettavasti nuo vammaiset lapsetkin syntyvät ihan kenelle vaan, ei paljon auta, että pidät itseäsi parempana ja ajattelet, että eihän meille koskaan...