Mikä vikana, ei kavereita

ihan kiva..

Olen aina itsekin ollut outo lintu ja eikä tuo itsensä uneen itkeminenkään ole tuntematon asia.

Nyt on kuitenkin alkanut mennä paremmin. Suurin muutos on ehkä tapahtunut siinä, että en enää koe olevani tai käyttäydy kuten uhri.

Monet asiat jättävät jäälkensä, mutta niillä on vasta negatiivinen vaikutus silloin kun koet että muut edelleen estävät sinua jollakin lailla tai että olet niin ujoksi syntynyt että et pysty parempaan. Täytyy oppia uskomaan itseensä ja se on nimenomaan asia joka opitaan.

Asettamalla itsensä likoon oppii uskomaan itseensä ja ymmärtää että ei "mene rikki". En kuitenkaan tarkoita, että kannattaa ruveta tyrkyttämään itseään kaikille, mutta ensi keralla kun olet jossain ja ajttelet yksinäisyyttä, niin koita hetken aikaa ajatella kenekä kanssa voisit edes kuvitella ystävystyväsi. Jo se että ajatelee jotakin muuta, paistaa kasvoista ja tekee helpommin lähestyttäväksi, minun mielestä.

Se että kaverisi seurustelee ei minunkaan mielestä sulje pois sitä, ettettekö voisi olla ystäviä. Minä usein keksin tekosyitä sille, että en mennyt puhumaan jonkun kanssa, koska en halunnut satutaa itseäni. Voisiko tämän kaverin seurustelu olla pelkkä tekosyy?

Muutenkin uudet kuviot auttavat luomaan uusia ystävyyssuhteita. On helpompaa kohdata ihmisiä tilanteissä joissa sinusta ei ole tiettyä ennakkokäsitystä. Kun ajattelen niitä kavereita joita minulla nyt on, niin 100 % heistä, ovat sellaisia joidenka kanssa muistan puhuneeni itse ensin. Usein toinenkin on yhtä ujo (tiedän että jonkun verran kliseistä) tai ei tiedä että sinä olet kiinnostunut olemaan hänen seurassaan.

Usein ei keksi mitä voisi sanoa, mutta olen huomannut että jos tahallani asetan itseni tilanteeseen jossa en voi muutta, kuin puhua, niin lopputulos on yleensä ollut positiivinen. Vaikka kävisikin päinvastoin niin et ole hävinnyt mitään, koska et olisi tuntenut sitä ihmistä kuitenkaan, jollet olisi puhunut.

kiitti viestistä,, osanotto Isäsi poismenosta. Juttele hänelle kaikesta mikä sanomatta jäi.. hän voi kuulla, se auttaa. Oot nettikaverini.

Nimetön kirjoitti:

kiitti viestistä,, osanotto Isäsi poismenosta. Juttele hänelle kaikesta mikä sanomatta jäi.. hän voi kuulla, se auttaa. Oot nettikaverini.

On hänen poismenosta jo aika kauan. En tiedä miksi mulla on niin masentava olo ollu jo 3 päivää johtuisko kouluun palaamisesta vai mistä. Niin siitä piti sanoa että ettei niitä oikeita kavereita usein netistä kuitenkaan löydy. Mä en tiiä onko sulla mitään harrastuksia mistä voisit löytää kavereita. Kyllähän mulla tällä paikkakunnalla on yks suht hyvä kaveri jonka tapasin musiikin parissa kun molemmat soitetaan. Meillä on sellanen bändiki mut varmaan siksi sanoin ettei mulla ole kavereita ku ei niitä todellakaan paljoa ole. Bändiin tarvittaisiin lisää soittajia ja harmittaa kun ei vaan ole ketään. Paras kaveri on kylläkin serkkuni joka asuu suomen toisessa päässä ja pelaa aina wowia kun nähdään, niin tein itekkin joka on osa syynä siihen ettei mulla ole kavereita.

älähän kuitenkaan liikaa ol... kirjoitti:

On hänen poismenosta jo aika kauan. En tiedä miksi mulla on niin masentava olo ollu jo 3 päivää johtuisko kouluun palaamisesta vai mistä. Niin siitä piti sanoa että ettei niitä oikeita kavereita usein netistä kuitenkaan löydy. Mä en tiiä onko sulla mitään harrastuksia mistä voisit löytää kavereita. Kyllähän mulla tällä paikkakunnalla on yks suht hyvä kaveri jonka tapasin musiikin parissa kun molemmat soitetaan. Meillä on sellanen bändiki mut varmaan siksi sanoin ettei mulla ole kavereita ku ei niitä todellakaan paljoa ole. Bändiin tarvittaisiin lisää soittajia ja harmittaa kun ei vaan ole ketään. Paras kaveri on kylläkin serkkuni joka asuu suomen toisessa päässä ja pelaa aina wowia kun nähdään, niin tein itekkin joka on osa syynä siihen ettei mulla ole kavereita.

Sori kun puhun vaan itestäni muutes.

Tiiän ettei ole niin helppoa kun mulle on sanottu että lähe ulos siellä niitä kavereita on, mutta ajattelin kuitenkin sanoa sulle kyllä siellä ainakin tuttuja monesti liikkuu. Tsemppiä.

moro,