Tuntuuko

mutta helpottaa ajan kuluessa,vaikka aina sitä ei uskoisi niin se on

ikävöiny noin kolmea ja ne on menny ohi, mut nyt ikävöin uutta ja se on jatkunu jo yli vuoden, ehkä jo vähän on vähemmän ikävä, alkaa uus taas astua kuvioihin.

Riippuu siitä, kuinka syvästä rakkaudesta oli kyse ja oliko se molemminpuolista. Mulla on yksi, jota en varmasti koskaan unohda eikä ikävä hellitä. Muiden kanssa ikävä hellitti aikakin kivuttomasti muutamien viikkojen päästä.

kun toista ei nää ja toisesta ei kuule,jos se ei nyt ihan kokonaan pois mene niin helpottaa tai tulee enää vaan sillon tällön muistuttamaan itsestään.olin kovin nuori kun aloin olemaan 11v tyttäreni isän kanssa,erottiin pari vuotta sitten.se oli mulle maailman kamalin paikka.hän oli mulle mun elämäni suurin rakkaus.mutta en voinut syystä ja toisesta asua enää hänen kanssaan samassa talossa,isä muutti pois.se ikävä ja kaipaus oli suunnaton ja on vieläkin,mutta välillä.tyttäreni tapaa isäänsä joka toinen vko:n loppu.ja me ollaan hyvissä väleissä.siksi se varmasti välillä tekeekin niin hiton kipeetä.toivottavasti en masenna sua mutta tein siitä runon,keron sen sulle:
kuinka todellinen onkaan yön laulu:
särkyvää on onni tää,
niin pienestä voi kaikki sirpaleiksi sälähtää.
ne pienet loukkaavat sanat,huomautukset,
ne pienimmätkin loukkaavat teot,
ne vuosien varsilla kasvavat kuin muurahaiskeot.
miksi en jaksanut vielä vaan yrittää ja kaikkeni teille pyhittää.
kuinka siitä lopun elämääni kärsinkään,
että lapseltani isän vein kun en pystynytkään enää hänän kanssaan elämään.
se on sydämmessäni ikuinen taakka,
siitä itseäni rankaisen joka päivä elämäni loppuun saakka.
kun nään lapseni eroa itkevän,
toivoisin sinunkin ymmärtävän.
RAKKAUTENI SINUUN EI KOSKAAN LOPPUNUT,
TOIVON ETTET SITÄ KOSKAAN UNOHTANUT......
toivon että sun ikävä helpottaa,voisinpa sanoa sulle jonkun lohdutuksen sanan,uskon että huominen on taas eteenpäin,katotaan mitä se tua tullessaan.