..kun mies on niin juoppo. Juo joka päivä minimissään 12 kaljapulloa, yleensä sekään ei riitä vaan pari tölkkiä vielä lisäksi.
Tissuttelee vaan ja on niin pöhnäisen ja pultsarin näköinen kun vain voi olla.
Lapsetkin häpeävät. Ei halua keskustella ongelmasta koska hänellä sitä ei ole vaan meillä jotka nalkutamme siitä hänelle päivittäin.
Kaikki jää tekemättä, mitään ei saa aikaiseksi.
Olen todella vihainen lastenkin puolesta. Ei käy töissäkään. En haluaisi potkaista pellollekaan kun jotenkin säälittää tuo kurjimus.
Tissuttelee vaan ja on niin pöhnäisen ja pultsarin näköinen kun vain voi olla.
Lapsetkin häpeävät. Ei halua keskustella ongelmasta koska hänellä sitä ei ole vaan meillä jotka nalkutamme siitä hänelle päivittäin.
Kaikki jää tekemättä, mitään ei saa aikaiseksi.
Olen todella vihainen lastenkin puolesta. Ei käy töissäkään. En haluaisi potkaista pellollekaan kun jotenkin säälittää tuo kurjimus.
Vastaukset 30
Vanhimmat
ensin ajattelin, että tämä on provoviesti. Tässähän kiteytyy koko juttu eli sinä tuet miehesi alkoholinkäyttöä ja lapset vielä siinä sivussa pyörittävät noidankehää. Minä en näe muuta vaihtoehtoa kuin potkaista äijä pihalle tai jättää omiin sotkuihinsa rypemään. Itse en kyllä katselisi päivääkään.
Sinulla on tasan yksi vaihtoehto, jätä juoppo! Jos jäät juottamaan häntä, pilaat oman elämäsi ja sinusta tulee läheisriippuvaiinen, jos et jo ole. Vielä pahempaa. TUHOAT pienten viattomien lastesi elämän. Minulle kävi näin, kun äitini ei lähtenyt. Nyt 50 vuotiaana ihmettelen, mikä minua vaivaa. Onneksi olen hakutumassa hoitoon etsien toipumista. Vannon, että jos jäät, lapsesi sairastuvat loppuelämäkseen! Kuinka tärkeitä sinulle omat lapsesi ovat?
Itsekin kun luin viestini niin jotenkin kolahti.
Se, miten suoraan ja kiertelemättä kirjoitin ja miten pahalta tuntuu.
Kyllä, olen miettinyt sitä jättämistä ja totta on se että koko perhe on sairastunut tähän niin "viattomaan tissutteluun"
Tietenkin lapset ovat minulle tärkeitä mutta on tästä kaikesta huolimatta isäkin lapsille tärkeä ja päinvastoin. Tai, voiko juopolle joku edes oma lapsi olla tärkeä?
Mies on hiljainen hissukka, alkoholinkäyttö näkyy pullopusseina varastossa ja siivottomana ulkonäkönä kun ei partaansakaan jaksa ajaa.
Missä voisin saada vertaistukea tai keskusteluapua?
Voiko näin juoppo vielä raitistua? Ei halua hoitoon eikä halua kuulla puhuttavankaan mistää aa-kerhoista tai Minnesota-hoidoista.
Miehesi pitää saada ymmärtämään, että hän on sairas. Ulkopuolinen apu on välttämätöntä. Tämän on ehdottoman tärkeää. Muuten tilanne ei muutu. Käykää vaikka yhdessä A-Klinikalla. Sieltä saatta lisää infoa. Tai AA-kerhossa.
Siinä ei mitkään ulkopuoliset avut auta, jos kerran ei itse mitään myönnä eikä itsessään tunnista.
Eikä auta toisen järkipuheetkaan, kun kerran kaiken kieltää.
Tämä yksilö ei aivoliikkeillään raitistu, vaan tietämättään hakee pohjamutiaan, ja pohjassa voisi herätäkin todellisuutten. Tai sitten ei.
Kumpaakaan ei tule tapahtumaan, kun kerran uhrautuva ja armelias vaimo antaa puitteet kännäämisen jatkamiseen.
Mitenhän sais nyt vaimon järkiinsä:-)
Edessä uuvuttava taistelu ja riitely:-((
Tuntuu että olen niin helvetin avuton ja "kiltti" lähteäkseni taistoon mutta eihän tässä muukaan auta. Onko kokemuksia?
Arveletko, että kun järkipuheet ei riitä, ja mihinkään avun hakuun ei suostu kun ei mitään ongelmaa edes myönnä, niin jokin taisto tai riitely auttaisi hänen juomiseensa?
Auttaa korkeintaan lusikoiden jaossa, jos siinäkään.
Al-Anonista.
Jo se, että sinä häpeät miehesi juomista riittää sairastuttamaan sinut itsesikin.
Oikein teet siinä kun tulet esiin ongelmasi kanssa, se ei nimittäin salailemalla tai häpeilemällä katoa mihinkään - päinvastoin.
Väärin olet tehnyt siinä, kun olet tahtomattasi mahdollistanut miehellesi juomisen jatkumisen.
Olet hoidellut miehesi juoksevia asioita, pyykännyt, kokannut, kuskannut, ja ehkä jopa rahoittanutkin juomista. Olet tarjonnut miehellesi täydelliset perhekulissit, joidenka ansiosta hän voi nyt kieltää olevansa alkoholisti.
Hänen mielestään alkoholistilla ei voi olla perheasiat kunnossa, kuten hänellä on.
Erään määritelmän mukaan juominen on alkoholistista silloin, kun se häiritsee ihmisiä lähipiirissä. Ja tuo "kellontarkka" juominen todellakin jo häiritsee.
Miehesi on selkeästi alkoholisti, ja siksi hänellä on kielto päällä omaa ongelmaansa kohtaan.
Jos et voi jättää häntä yksin kohtaamaan omaa todellisuuttaan, sinun on opeteltava elämään alkoholistin kanssa.
Siinä asiassa sinua pystyvät parhaiten neuvomaan vastaavassa tilanteessa eläneet, ja heitä tapaat mm. Al-Anonin piirissä.
Minä itse olen raitistunut alkoholisti, ja tiedän siksi miten miehesi ura tulee tästä jatkumaan.
..viestistäsi. Kyllä minun silmäni ovat auenneet jo muutamia vuosia sitten kun satunnainen juopottelu muuttui säännölliseksi, ensin sikspäkki illassa ja nyt vaan lisää ja lisää.
Hoidan kaiken meidän talouden laskut ja mies osallistuu ruokakuluihin mutta noilla laskelmilla menee yli 300 euroa kuukaudessa ryyppäämiseen. En ostele hänelle mitään mutta hänen oma äitinsä kantaa selkä vääränä rahaa ja hän on myös yksi mahdollistaja tässä kuviossa.
Tuo juominen on nyt ylittänyt sietokykyni, joudun lapsilta piilottelemaan hänen tiskipöydälle jättämiään pulloja mutta eihän se mitään auta kun jääkaappi tursuaa oluista.
Kauppaankin hän lähtee vain kaljaostoksille päivittäiselle lenkille.
Katsoo telkkaria apaattisena ja masentuneena, ei jaksa osallistua kämpän remontteihin, ei mihinkään. Viime yön valvoin ja mietin ennen töihin lähtöä miten tästä jatkaisi. Se al-anon voisi olla hyvä idea, kai tässä täytyy pian jo toimia ihan konkreettisestikin.
Todella, häpeän kantaa tätä taakkaa, kenellekään kun ei voi oikein puhua. Kulissit on, niinkuin kirjoitit pidetty pystyssä.
Kysyt toisaalla, miksi juoppo juo? Minä kysyn sinulta, miksi pidät niitä kulisseja pystyssä? Mikä niissä on niin tärkeää, että uhraat aivan kaiken muun, jopa lapsesikin, niiden eteen?
Ne kulissithan ovat harhaa, eivät edes mitään todellista?
Se Oulunkin perhe ilmeisesti kuoli kulissien takia, kun isä ei halunnut rahongelmista julkisia.
Mikä niissä kulisseissa on niin arvokasta ja hienoa? Kiltit, selittäkää tyhmälle.
Alkoholisti tarvitsee perhekulisseja itseään varten. niiden avulla hän todistelee itselleen(ja muille) että hänellä on kaikki kunnossa, eikä mitään vakavaa alkoholiongelmaa ole olemassakaan...
Juopolle perhekulissit ovat erittäin tärkeä asia.
Alkoholistin puoliso taas haluaisi vain normaalia elämää, johon kuuluisi vain normaali alkoholin käyttö. Hän joutuu kuitenkin salailemaan ja häpeämään puolisonsa juomista, ja pitää näin tahtomattaan näitä kulisseja pystyssä.
Minulle tehtiin näin. Havahduin siitä ja menin hoitoon. Raitistuin, olen ollut raittiina jo seitsemän vuotta. En kuitenkaan palannut potkut antaneen elämään, vaan avioiduin myöhemmin aivan ihanan naisen, nykyisen vaimoni kanssa...
Elämä hymyilee raittiina
Miksi ihminen juo? On ihanat lapset, kunnollinen vaimo, siisti koti ja talouskin ihan ok.
MIksi niinkuin itsensä sitten alentaa tuohon tasoon vaikka tietää että muut ovat siitä murheellisia. Onko alkoholisti niin tunteeton ja omaan napaan tuijottaja ettei välitä.
Ymmärrän että itse ei juomista voi lopettaa mutta miksi ei ota tarjottua apua vastaan?
Luulisi omankin olon helpottuvan?
Viina vie miestä tai naista niinkuin meillä. Mitähän syitä juomiseen muistaisin? "Kun sä oot niin itsekäs". "Kun sä petät mua". "Kun sä oot niin laiska ja välinpitämätön". "Kun sä et rakastele mun kanssa". "Kun sä et auta mua vaikka mä oon näin reppana". "Kun sä valehtelit mulle". "Kun sä et tue mua". "Kun sä oot sä"..... Kaikissa syissä mukana "sä" eikä koskaan "mä".
Miksi ei ota apua vastaan? Koska ei mitään ongelmaa ole kuulemma olemassakaan. Töissäkin jaksaa käydä, mitä nyt pari rokulipäivää viikossa. Ja työpäivän jälkeen: "Mulla on niin kuppi nurin niitten duunikaverien kanssa, kun ne on niin laiskoja...". Pakkohan sitä silloin on ottaa leili tai pari sivistyneesti.
Moni täällä kehottaa nostamaan kytkintä. Itse olen harkinnut asian edesauttamista. Jos toisin päivittäin himaan pari eurokossua niin eiköhän siitä henki lähtis tai ainakin terveys aika pian.
Miehesi on itsekäs juoppo. Sinäkään et ole täydellinen. Haluat hallita. Et aio jättää. Mieluummin tuhoat.
Mitalilla on kaksi puolta. Jos miehesi raitistuu, hän vielä jättää sinut. Tai jatkaa juomista.
Sisimässäsi tiedät sen.
Anna harkittu varoitus ja, mikäli hän ei ota onkeensa, häivy.
Sen verran korjaan, että vaimoni on itsekäs juoppo.
En halua hallita, haluan päästää irti.
Ehkä haluan vain roikkua niissä toivon rippeissä ja kuvitelmissa mitä joskus oli.
Ehkä elän harhaisissa unelmissa kuten mieskin.
En ole täydellinen, olen voimaton ja haen jotain ihmepelastusta tähän tilanteeseen.
Tiedän totuuden ettei sitä löydy. Ero ratkaisee ongelman mutta onko se ainoa oikea ratkaisu.
Helvetin äijä kun ei tajua omaa parastaan ja mene hoitoon! Naureskelee vaan ivallisesti kun ehdotan.
Älä anna hänen kyykyttää. Jos hänelle ei tule seurauksia, hän ei lopeta koskaan. Lopeta kaikki hyysääminen. Heti.
Näinhän se on. Järki sanoo, että lähde kiitään, mutta tunne sanoo jotain toista. Lasten kannalta ero varmaan olisi hyvä, mutta oma vaikutuksensa silläkin on, ettei äiti enää ole kuvioissa mukana. Lapset rakastavat myös juoppoa vanhempaansa.
Yksi tekijä kaiken takana on voimattomuus. Kun lopulta tulee se päivä, että hän on selvinpäin, on itse niin poikki, ettei jaksa kuin nukkua.
"Lasten kannalta ero varmaan olisi hyvä, mutta oma vaikutuksensa silläkin on, ettei äiti enää ole kuvioissa mukana."
Kun tarkoitit isää.
Ne potkut persuksille silloiselta vaimoltani avasivat silmäni. Häivyin himasta ja hakeuduin hoitoon. Kuten kerroin, en palannut enää potkut antaneen elämään, en. Vuokrasin itselleni oman asunnon, samalla kun myimme yhteisen asunto-osakkeemme. Ex-vaimoni lähti tahoilleen, minä omalle taholleni, dat´s it! Ja hyvä niin.
Kerroin tarinani vain siksi, että riittävä fyysinen toimenpide saattaa avata miehesi silmät. Muistelen itseäni, eihän minulla mitään alkoholiongelmaa ollut, akka vaan luulee....
Jotkut näistä oppii, jotkut ei koskaan ja juominen saa jatkua, vaikka ennenaikaiseen hautaan asti...
Peittelemällä ja vähättelemällä ongelmaa ulkopuolisille, teet päivä päivältä olosi huonommaksi ja juoppo käyttää puolisoaan häikäilemättömästi hyväksi.
En tiedä sopiiko tämä slogani tähän: Niin elät kun petaat...
P.S. Vaara on olemassa, ettei se RAITISTUNUT miehesi enää palaa luoksesi...
Nim. "kokemus" ;)
Anteeksi nyt en oikein ymmärrä?
"Lasten kannalta ero varmaan olisi hyvä, mutta oma vaikutuksensa silläkin on, ettei äiti enää ole kuvioissa mukana."
Kirjoitit noin, kuten edellä, mutta kun aloittaja on vaimo ja äiti ja kirjoittaa miehensä juomisesta.
Jos hän siis ottaisi avioeron, niin miten ne lapset jäisivät työttömälle juopolle isälle, jolloin äiti ei enää olisi kuvioissa mukana?
Eikös se juoppo isä lähinnä jäisi kuvioista pois?
Alan jo tässä epäilemään omaa lanttua, kun sitä viinaakin on tullut juotua, eli meneekö jokin ohi silmien, vai pätkiikö ihan jatkuvasti?
Eron tullessa lapset tietenkin jäävät minulle, siitä nyt ei epäselvyyttä, toki isälle sitten tapaamiset se kun lain mukaan on sekä isän että lasten oikeus.
Onhan tässä käytännön järjestelyjä, asumisjärjestelyt mietityttää. Isä tietenkin lähtee mutta voin jo etukäteen ilmoittaa ettei pane tikkua ristiin kämpän saamiseksi.
Olkoon sitten missä on kun ei tee mieli alkaa hänelle asuntoa hakemaan eikä se minulle kuulukaan. Otanko ihan kylmän linjan vai autanko? En tiedä, ei huvita tehdä mitään.
Tässä tajunnanvirrassa vähän tulee sekaannuksia, kun itsellä juoppo akka ja aloittajalla juoppo ukko. Sori sekaannus.
avioerosta. avioerohakemus on seuraavana vuorossa.
http://www.google.fi/search?hl=fi&q=avioero&btnG=Google-haku&meta=lr=lang_fi
minä kirjoitan myös, itse raittiina alkoholistina.
sinä et ole tehnyt mitään väärin, sen enempää kuin normaali juopon kanssa elävä yleensäkään tekee.
olet sietänyt, pyytänyt, ihmetellyt, itkenyt, suojannut ja samalla mahdollistanut juomisen.
on aika mennä eteenpäin, pelastaa lasten elämä ja omakin.
juopposi suhteen et voisi nyt tehdä muuta kuin jatkaa/ mahdollistaa hänen juomistaan.
hän tietää tarvittaessa minne mennä apua ja hoitoa saamaan alkoholismiinsa.
sen tajuamiseen ei muut voi vaikuttaa.
ei auta vaikka sinä tai kuka tahansa vetoais ihan mihin tahansa.
hänellä on alkoholi ja kaikki muu on alistettu sille ja sen saamiselle.
jonkun on muutettava asuntoa. avioero on tehtävä ja juoppo on jätettävä ilman holhousta.
ehkä hän kasvaa ottamaan vastuuta itsestään. silloin hänellä on mahdollisuus ihan mihin vaan, vaikkapa raitistumiseen niin halutessaan.
mutta se päätös hänen on tehtävä ihan yksin.
sinä et ole hänestä mitenkään velvollinen huolehtimaan.
se kun olisi edelleen sitä mahdollistamista.
kirjoitit, että äitinsä rahoittaa pojan juomista. no nyt napakka puhelu tuolle äiskälle ja kerrot kaunistelematta tilanteen. sano sana alkoholisti ääneen.
kiellät häntä antamasta rahaa tai yhtään mitään minkä voi muuttaa rahaksi tai juomaksi.
kerro myös mitä tarkoittaa juomisen mahdollistaminen.
kerro, että äiskä on tehnyt sitä jo riittävästi.
kysy aikooko tämä tappaa poikansa alkoholismiin ?
kerro myös tulevasta erosta.
jos se ei tehoa niin jatkakoon poikansa hyysäystä.
kerro samat tiedot kaikille häntä hyysääville.
sinun vastuusi juoposta loppuu siihen.
tehän asutte tulevan ex-miehesi kanssa hyvin pian eri osoitteissa ja sinulla on uus elämä opeteltavana.
muuten mikään ei muutu kuin pahempaan suuntaan, sen sinä ymmärrät kun hetken mietit asiaa.
juoppo kun vetää kaikki läheisensä pyörteeseen aina vaan syvemmälle ja sieltä on aina vaan vaikeampaa nousta.
ajattele vaikka lapsiasi, jos itsesi olisitkin valmis uhraamaan.
voimia tehdä se mikä on oikein ja välttämätöntä.
tässä netistä löytyviä juttuja mahdollistamisesta.
http://www.google.fi/search?hl=fi&q=alkoholisti mahdollistaminen&btnG=Hae&meta=
Kiitos kaikille jotka olette jaksaneet tätä asiaa vatvoa.
Olen kiitollinen napakoista kannanotoista jotka todella oikeasti antavat potkua tämän asian eteenpäinviemiseen.
Onkin mielenkiintoinen kuvio tämä äiti-poika -symbioosi jonka ulkopuolella olen.
Kerroin kyllä jo aikoja sitten äidille tästä asiasta. Johti siihen, että äiti antaa nyt salaa rahaa pojalleen eikä halua kuunnella ollenkaan.
Puolustelee "että xx on nyt vaan elää vielä poikamieselämää tai jotain ikäkriisiä ja anna aikaa ja blaa, blaa".
Joskus löytyy autotallista viron tuliaisia, kalja- ja siiderilaatikoita jotka on tuonut ollessani töissä.
Miehen mielestä minulla ei ole oikeutta sotkeentua tähän symbioosiin.
On raskasta yrittää kulkea alkoholistin/suurkuluttajan vierellä ja katsova voimattomana vierestä mihin se tie johtaa.
Jotenkin olen vain iskostanut kaaliini että "jokaisen on oma ristinsä kannettava", että "rakkaus vie läpi harmaan kivenkin", mutta nämähän ovat vain fraaseja.
Olette fantastisia ihmisiä ja sain tästä paljon ulkopuolista näkökulmaa.
Niin, uskon että jos jätän miehen, hän löytää kyllä rinnalleen ymmärtäväisen alkoholistinaisen.
Onhan hän kiltti, viisas, uskollinen ja lapsirakas:-)
Jep, näin minäkin näen tämän jutun. Että sinä olet hyvä hyvyydessäsi, miehesi juomisen *mahdollistaja*. Ei tämä niin kauan tee asialle mitään. Kun sinä itse suostut säälistä tuohon käyttääntymiseen.
Raaka peli, mutta et sinä kykenen juovaa alkoholistia auttamaan. Hänen valintansa on aina pullo. Ja se ajaa aina kaiken muun edelle.
Parhaiten autat ko. alkoholistia heivaamalla hänet pihalle. Silloin hän jopa saattaa, ihan itsensä takia miettiä muutosta elämäänsä.