Johonkin oli pakko päästä purkaan kun ei muita taida enää olla. En varsinaisesti ole yksinäinen, mulla olis ihmisiä jotka varmaan haluaa tulla lähelle mutta työnnän kaikki pois. Tai niin olen kuullut mulle sanottavan. Ehkä mää työnnän, miksi, siihen haluaisin vastauksen. Kuvitteleeko ympärilläni olevat ihmiset vain asian vai teenkö niin oikeasti? Mulla on yksi todella tärkeä ja rakas ystävä enkä haluaisi "päästää hänestä irti". mutta tahtomattani taidan niin tehdä:( Mulla on ajatus kaikesta miksi näin teen, pelko että tämä toinen "hylkää" mut tai kuka tahansa niin teen sen ensin ettei se sattuisi liikaa. Sattuuhan se tämäkin, ihan tajuttoman paljon, mutta kestän helpommin sen että itse menen pois. Joskus musta tuntuu etten ole täsä hetkessä, täsä maailmassa. Mutta misäs sitten? Ajatukseni ja tuntemukseni muuttuvat hetkittäin. Ny saattaa tulla juttua paljonkin, mutta 5min. niin saattaa olla ettei saa aikaan mitään. Kuka mää olen? Sekavaa tekstiä. Jos joku saa selvän tuosta niin hyvä. Kysymyksiin vastaukset olisi vielä parempi juttu...
huoh...
preocupado
18619
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kuka olet ja miksi. Mitä elämältäsi haluat. Miten toteuttaa. Voin auttaa hahmottamaan kokonaisuutta kunhan kerrot ensin mikä on ongelma, nimittäin tuosta äskeisestä ei varsinainen ongelma esiin tullut.
Ongelma on se että olen kadottanut itseni ja sen lisäksi kaikki ihmiset ympäriltäni, mutta miksi? En tiedä mitä haluan. Ongelmiahan tähän voisi listata pitkälti, mutta tuossa ny yksi niistä.
Millä tavalla olet itsesi kadottanut? Miten tämä "katoaminen" ilmenee?
Minkä ikäinen olet? Opiskeletko? Käytkö töissä?
En tiedä millä tavalla, en vaan tiedä kuka olen, ei se ole aina niin, m utta usein. Kuin olisi kaksi minää(??) 30 olen, sairaslomalla tällähekellä.
Tiedät historiasi.Olet juuri sitä kaikkea mitä historiaasi kuuluu.
Näkisin asian näin: Elät, hengität, ajattelet. Olet juurikin sitä kaikkea.Kai sinulla on pysyvätperuskäsitykset asioista, mielipiteet, oma tyylI?
Ehkä sinuna olemiseen kuuluu myös se, että tunnet itsesi välillä kaksinaiseksi.
Yritä erottaa se mitä olet ja mitä haluaisit olla.
Miksi olet sairaslomalla? Onko lääkitystä? Onko jotakin lääkäriltä saatua diagnoosia?
Tiedän liiankin hyvin historiani.
Jep, sitä minä olen ja teen, elän, hengitän joskus myös ajattelen. Tyyli löytyy ja varmaan mielipiteitäkin.
Sanotaanko näin että olin onnettomuudessa. En ole mielenterveydellisistä syistä saikulla. En koe että sen vuoksi tarvitsisin olla. Olen vain hukassa, löydän kyllä. Kiitos avusta...
Joskus on niin, että joutuu olemaan vailla suuntaa ja pohtia asioita pitkiäkin jaksoja. Kyllä se sieltä esiin tulee jossain vaiheessa.
Ole rohkeasti oma itsesi ja toteuta niitä juttuja jotka ovat sinulle tärkeitä. Mielellään lain ja yhteiskunnallisesti kelvollisten juttujen puitteissa.
-Älä pelkää elää.
-Äläkä mieti liian pitkiä aikoja juttuja yksinäsi, vaan hakeudu toisten ihmisten seuraan, vaikka se ei sillä hetkellä kovin hyvältä ajatukselta tuntuisikaan.
Jos jotain suoria kysymyksiä tulee mieleen niin saa kysyä.
-PD-
En pelkää elää enkä pelkää kuolla. Se on yks ja sama kummin olen.
Kenenkä kanssa sitä sitten miettii jos ei yksin? jos ei ole sellaisia joiden kanssa voisi puhua mistä vaan. Joo tiedän, olen hankala tapaus...
Mutta kiitos...kun jaksat pohtia ja auttaa. Sinunlaisia pitäisi olla enemmän:D
En koe, että olet hankala tapaus. Meillä kaikilla on hetkemme, jolloin emme löydä itseämme.
On myös olemassa ihmisiä jotka kulkevat ikäänkuin sokeina koko elämänsä eivätkä koskaan löydä itseään. En tiedä mistä se johtuu, mutta syyttäisin älykkyyttä. Tässä maailmassa pärjää tyhmä ihminen paremmin. Älykäs pohtii,suree jne.. =)
Itseasiassa minullekkin on ihan sama olenko elävä vai kuollut, mutta silti mieluummin tällä hetkellä elävä, koska pidän elämästäni.
"Kenenkä kanssa sitä sitten miettii jos ei yksin?"
Tarkoitinkin sitä, että koko aika ei tarvitse miettiä, vaan toisten seuraan hakeutuminen saa sinut automaattisesti ajattelemaan muita asioita, ainakin hetkelliseksi.
Voit olla oikeassa, en vaan saa itsestäni irti että menisin sinne misä muita. Tai no joo. Saan, mutta siinä se pelko tuleekin vastaan, että mussa on niin paljon vikoja etten voi kuulua mihinkään. Hmmm;
Tarttee repästä itseään niskasta kiinni ja tehdä jotakin. Turhauttavaa on se, että päivissä ei ole mitään sisältöä. Joka päivä on samanlainen. Ei ole mun juttua olla poissa duunista:( Kun ei ole duunissa, ei ole ketään lähelläkään. Mutta ny menee liika valitukseksi...
Luonnollisia asioita. Me kaikki valitamme. Milloin mistäkin ja usein ilman oikeaa syytä. Ihmisen perus luonnetta.
Pelko taas on yksi niistä luonnollisista ilmiöistä ihmiselle. Tärkeintä on oppia hyväksymään ja käsittelemään pelkoa. Pelko ei ole vihollisesi, vaan se auttaa sinua. Pelko kertoo sinulle olla varuillaan, mutta se ei pelaa joka pelkää. Pelot pitää kohdata ja kun niin tekee ne katoavat tai edes heikkenevät.Pelkojen voittaminen kasvattaa itseluottamusta.Ja muista, että pelon voi aina voittaa!
Hanki sisältöä elämääsi. Jokin työ olisi hyvä asia, mutta et välttämättä tarvitse sitäkään ollaksesi tyytyväinen ja onnellinen. Tarvitset jotain mielekästä mikä pitää sinut raiteilla ja vahvistaa omaa käsitystä itsestäsi. Jokin harrastus? Lemmikkieläin? Opiskele? Muista, että voit myös harrastaa montaa asiaa niin ei ala taas se monotonisuus puuduttamaan.
Ole avulias,rehellinen ja kohtelias muille ihmisille niin saat kunnioitusta ja uusia tuttavuuksia.Kohtaa uusia ihmisiä rohkeasti, älä välitä takapakeista, vaan mene eteenpäin. Jos aina menet eteenpäin ja yrität niin et voi epäonnistua. Onnistut joka tapauksessa ennenmmin tai myöhemmin.
Työ on kunnes pääsen saikulta pois. Sanoissasi on järkeä, noinhan se pitäisi mennä, mutta jos ei osaa mennä tilanteisiin. Jokin estää menemästä. Mitäs sitten? Ei uskalla avautua, oppinut pitään kaiken sisällään. Pelkään että ihmiset jokka tuntee mut, pääsevät liian lähelle ja puuttuvat siten mun elämään liikaa. Yksityisyys katoaa. Kokeile ottaan selvää...
Ihmiset ovat yllättävän ymmärtäväisiä. Ehkä voitkin pitää sitä omaa välimatkaa niihin ihmisiin ja ystäviisi ilman, että menetät heitä. Kerro heille etenkin lähimmille, että olet sellainen ihminen joka haluaa viettää aikaa yksin ja välillä saattaa tulla kausia kun haluat olla itseksesi. Kun he tietävät asiasta he eivät pahoita mieltään ja ymmärtävä ainakin paremmin miksi teet kuten teet.
Jos ei osaa mennä tilanteisiin? Sitten menet kuten osaat ja pikku hiljaa. Vaikka olisitkin sosiaalisesti kyvytön ihminen niin heillekkin on paikkansa tässä yhteiskunnassa. Jotenkin vaistoni kuitenkin sanoo, että olet aivan päinvastoin sosiaalisesti älykäs, mutta herkkä. Muut eivät välttämättä näe asioita kuten sinä ja ne hetken kun sinusta tuntuu ahdistavalta niin muut eivät välttämättä havaitse mitään outoa. Kukaan ei pakota sinua tekemään mitään kunhan tiedostat, että askel on otettava on se sitten pieni tai suuri.
Mutta kun mutta... varmasti ihmiset ovatkin ymmärtäväisiä, meitähään on moneen junaan. Ihmiset vaan on sellaisia että toisten asiat kiinnostaa liikaa, ollaan uteliaita ja kysellään. mua ahdistaa sellanen jos mennään liian henkilökohtaisuuksiin. Kerron jos kerron, mutta en niin että sitä tivataan ja tivataan. Tämä on monimutkainen juttu ja jos alan kertoon sitä tässä, mut tunnistetaan. Ja sitä en misään nimesä halua.
En ole sosiaalisesti kyvytön ihminen, entinen ammattikin kertoo sen. Mutta työssähän ei tarvitse itsestään onneksi puhua ja näin ollen yksityisyys säilyy. Mutta nämä ystävät, jokka puuttuu elämään miten elän, missä ja millon. Herkästä en tiedä. Mikä se on? Luulin että olen totaalisesti kylmä ja tunteeton ihminen, mutta jostain syystä olen kuullut muutamalta ihmiseltä muuta. En sitten tiedä. Mulla taitaa olla itsestäni todella vääristynyt kuva.
Ihminen on toki utelias elukka, mutta vain tiettyyn rajaan saakka. Lopuiksi ihmistä ei kiinnosta kun oman itsensä asiat. Tämän pystyy helpolla toteamaan kun miettii tilannetta, jossa ihmislauman henki on uhattuna. Isot miehet juoksevat pienempien ihmisten,naisten ja lastenkin yli ja tallovat heidät kuoliaaksi. Vähän kärjistetty esimerkki, mutta sanoma varmasti tuli selväksi. Voit kertoa kaikenlaista ihmisille, osa jutuista kiinnostaa vähän enemmän, osa vähemmän, mutta kaikkea ei saa eikä pidäkään kertoa. Salaisuutemme meillä kaikilla.
Kyllä minä henkilökohtaisesti sanon asiat suoraan ja rehellisesti, siis sellaiset joista voin ja pystyn puhumaan ja ihmisen on vain hyväksyttävä asia sellaisenaan. Jos et jotain henkilökohtaista halua kertoa ja joku utelee niin vaihdat tyynesti puheenaihetta. Tiedän, että näm eivät ole käytännössä helppoja asioita, mutta kuitenkin kokonaisuuden ja elämän kannalta pieniä ongelmia eikä niitä kannata paisutella päässään liian suuriksi. Ennemmin toimii ja tekee kuin pohtii ja pelkää sopisi motoksi tähän.
Et ole kylmä ja tunteeton, siitä voin olla varma jo näiden keskustelujen perusteella, eli minäkuvasi on vääristynyt. Luulen, että olet tullut siihen pisteeseen, että et pääse eteenpäin pelkällä mietiskelyllä ja siksi kai tännekkin tulit asioista keskustelemaan. Ehkä olisi hyvä pyytää ulkopuolista apua terveynhuollosta sillä näistä sun ajatuksista täytyy päästä pois. Nyt annan sulle edelleen sen saman neuvon, että elät,teet,menet ja mietit vasta sitten.Ei tekojen tarvitse olla isoja juttuja. Ennen kaikkea keskity hauskanpitoon, koska elämän pitää olla mukavaa. Katso hyviä ja hauskoja elokuvia ja kuuntele musiikkia joka luo sinulle mielikuvia ja positiivisa ajatuksia. Yritä nähdä itsesi onnistumassa ja kiellä kaikki epäonnistumisen tunteet. Kun pystyt jonkin käytännön asian mielessäsi suorittamaan, pystyt siihen myös ihan fyysisestikin.
Sehän se onkin kun en osaa apua ottaan vastaan, tarjottu on monelta taholta, mutta peräännyn aina. Vähätellen varmaan, että kaikki on ok vaikkei todellisuudessa taida olla. Miksi kaiken on oltava niin vaikeaa? Kuten sanoin, tämä ei siis ainut ongelma elämässä ja voi kuulostaa pieneltäkin, sitä vaan on joskus päästävä purkaan ajatukset johonkin. Aina ei vaan jaksa kaikkea pohtia omassa mielessään. Sitä joutuu muuten tilanteeseen että huomaa väittelevänsä itsensä kanssa.
Kyllä ne asiat ajan kanssa tasoittuvat ja ne joille, et mahda mitään pitää vain hyväksyä. Yritä tulla toimeen itsesi kanssa. Muista katsoa asioita usealta kantilta. Aina on olemassa ratkaisu.