luulen, että moni tekee valinnan amk:n puolesta, koska haluavat käytännönläheisyyttä. No saako sitä amk:sta? Vaihtelevasti. Ainakin täällä Uudellamaalla sijaitsevassa amk:ssa moni valmistunut opiskelija olisi toivonut sitä enemmän. Käytännönläheisyyttä tuntuu olevan tarjolla eniten niille, jotka osaavat sitä itse lähteä hakemaan. Hyvin tehty projekti esim. yritykselle, poikii nopeasti toisen. Amk:ssa jos jossain aktiivisuus kannattaa.
mitä amk:t antavat??
pronttu
9932
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
AMK antaa kohtuuhyvät valmiudet työelämään.
Yliopisto antaa huonohkot valmiudet työelämään (epärealismi, yliteoreettisuus, turhaa tietoa)
Näitä alemmat koulut antavat (jos antavat) vain satunnaista apua työelämään.
Lopulta tekemällä siis oppii, koulutus toki on oltava hyvä. Vaatimustaso nousee joka päivä.
Suomessa vaaditaankin liikapätevyyttä turhiltakin työntekijöiltä. Siksi tuloksena ylikoulutus, huonot palkat ja suurtyöttömyys.
Suurtyöttömyyden pääsyy on kova verotus ja liian sosialistinen taantumuspolitiikka.
En nyt niinkään tässä kovistele amk:ta, vaan puolustelen yliopistoa pro:n esittämiä väittämiä vastaan. Rinnastuksia on kuitenkin vaikea välttää, mutta sanottakoon selvyydeksi että itselläni on amk-tutkinto (tradenomi) ja toisaalta opiskelen parhaillaan yliopistossa, joten kokemusta molemmista löytyy, joskaan yliopisto-opintoni eivät ole kaupalliselta alalta.
Quote: "Yliopisto antaa huonohkot valmiudet työelämään (epärealismi, yliteoreettisuus, turhaa tietoa)"
Mitähän on epärealismi tarkalleen tässä yhteydessä? Miten niin yliopisto-opinnot tekisivät opiskelijasta jotenkin epärealistisen, tai epärealistisiin kuvitelmiin taipuvaisen?
Yliteoreettisuus? Mitä sillä tarkoitat? Oletko varma että tiedät tarkalleen mitä teoreettisuudella ylipäänsä tarkoitetaan? Saattaa nimittäin riippua kovastikin oppiaineesta. Noin ylimalkaisesti määriteltynä teorioiden tehtävähän on kuvata jotakin ilmiöitä, ja siis "sanoa" ko. ilmiöstä jotakin suht. yleispätevää. Toisaalta yliopistotutkinnon suorittanut on (useimmiten) tietoinen myös siitä, että teoriat ovat kumottavissa/tarkennettavissa. Yliopistossa oppii näin ollen mm. eräänlaista epävarmuuden sietokykyä ja toisaaltaa taitoja tuottaa uutta, uusia ideoita jne. Myös kriittinen suhtautuminen on eräs yliopisto-opintojen tarjoama perushyve. Onko tämä kenties tuota mainitsemaasi epärealistisuutta?
Turhaa tietoa? Hmmm... Siis kenen kannalta turhaa? Tässä pitää tehdä ero tiedon ja informaation välillä. Turhaa tietoa ei nimittäin oikeasaan ole: tieto on eräiden määritelmien mukaan sellaista informaatiota, josta on omaksujalleen (vaikka nyt opiskelijalla) esim. jotakin hyötyä, se on informaatiota jota sen "omaksuja" jäsentää jollakin tavalla; "turha" informaatio sen sijaan ei jäsenny tiedoksi.
Itse koen niin, että amk-opinnot eivät näitä asioita kovin hyvin tarjonneet. Amk:ssa oli sellainen hälläväliä-meininki ja tärkeintä oli saada opiskelijat nopeasti valmiiksi ja ulos opintoputksesta, muusta ei juuri tunnuttu piittaavan. Realismia ehkä, mutta kovasti "sisällötöntä" meininkiä.
Myönnän kyll että oli oma motivaatiokin kyllä tuolloin aika hukassa; osaltaa johtuen amk:n asenteesta.
Ei silti, samaa meininkiä on ajoittain havaittavissa kyllä yo:ssakin ja ylipäänsä korkeakoulupoliittisessa keskustelussa. Yo:ssa on kuitenkin (ainakin vielä) se etu, että itsenäisyys ja omakohtainen opintojen suunnittelu on homman ydintä.
Mutta... Jos yliopistot antavat niin huonot valmiudet työelämään niin miksi yliopistosta valmistuneita on huomattavasti vähemmän työttömänä kuin amiksesta valmistuneita?
samaa mieltä. Olihan kirjoituksessasi paljon asiaakin. MUTTA tuosta Amk:n "hälläväliä meiningistä" olen kyllä kanssasi hieman eri mieltä. Olet varmaan tietoinen siitä, että ammattikorkeakoulut saavat rahaa VALMISTUNEISTA opiskelijoista. Miten kauemmin opiskelijalta menee tutkinnon suorittamiseen ja valmistumiseen sitä vähemmän hänestä saadaan rahoitusta. Eihän siis olisi millään tavalla järkevää, että koulun "kirjoilla" olisi paljon opiskelijoita, jotka eivät ole valmistuneet tutkinnon säännönmukaisen suoritusajan puitteissa. Mielestäni tällöin on aivan ymmärrettävää, että ammattikorkeakoulut hieman patistavat opiskelijoitaan valmistumaan aikataulun mukaan. Toisaalta, en ole koskaan ymmärtänyt sitä, kuinka on mahdollista, että yliopisto-opiskelijat voivat vetkutella niin kauan opintojensa kanssa.
"Amk:n "hälläväliä meiningistä" olen kyllä kanssasi hieman eri mieltä. Olet varmaan tietoinen siitä, että ammattikorkeakoulut saavat rahaa VALMISTUNEISTA opiskelijoista"
Tarkoitin tuolla hälläväliä-jutulla sitä, että amk:n vaatimustaso oli kovasti alhainen ja osasyynä tähän oli ilmeisesti juuri tuo, että opiskeluaika on niin rajattu.
Niin, siinä sitten kärsii opetus ja opintojen sisältö jos vaan "tukka-putkella" painetaan ja niin sanotusti kaikki käy. Mutta, en nyt lähde amk:ta sen enempää lokaamaan. Tämä oli vain minun oma kokemukseni amk-opinnoista.
Sama homma se muuten on yliopistossa: rahaa tulee valmistuneista. Tai siis rahaa tulee sen mukaan mitä kukin yliopisto tahollaan opetusministeriölle esittää. Jos toteutuma ei sitten vastaa sitä mitä on aikanaan esitetty niin sitten onkin kehno tilanne edessä. Toisaalta jos porukkaa valmistuu enemmän kuin on esitetty, niin sitten voidaan taas seuraavalle rahoituskierrokselle nostaa esitettyä lukua ja saada näin lisää rahaa.
Oulun yliopistossa on Kalevan viime viikkoisen uutisen mukaan juuri tällä hetkellä melkoisen huono tilanne tulevaisuuden rahoitustilanteen kannalta. Osasyynä se, että porukkaa ei ole valmistunutsiin määrin kuin on ollut tarkoitus.
"Toisaalta, en ole koskaan ymmärtänyt sitä, kuinka on mahdollista, että yliopisto-opiskelijat voivat vetkutella niin kauan opintojensa kanssa."
Tämä tulee varmasti muuttumaan. Väitän että yliopisto-opinnot ovat oikeasti vaativampia kuin amk-opinnot. Tämä on tietysti valtaisa yleistys, sillä tietenkin tähän vaikuttaa valtavan moni asia, ei vähiten esim. se miten hyvin kukin yksilö soveltuu alalle jota opiskelee. Toinen syy on siinä, että yo-opinnot ovat paljon laaja-alaisempia kuin amk-opinnot. Lisäksi (mutta myös ed. liittyen) amk tutkinnoisssa on hyvin selvästi rajattu opintoputki. YO-opinnoissa puolestaan on varsin paljon valinnan vapautta - monilta sitten toki unohtuu valinnasta seuraava vastuu, ja sitten opinnot pitkittyvät. Ja muuten, useasti yo-opiskelijat suorittavat huomattavasti enemmän opintoviikkoja kuin vain ns. putkitutkintoon vaadittavat n. 160 ov:a. Tämä lienee eräs tärkeä syy sille miksi opinnot eivät aina mene läpi normiajassa.
hyviä huomioita sinulla "...".
Itse olen nyt toista vuotta TAMKissa tradenomiksi lukemassa, ja motivaatio vaihtelee olemattoman ja heikon välillä.
Quote: "Myönnän kyll että oli oma motivaatiokin kyllä tuolloin aika hukassa; osaltaa johtuen amk:n asenteesta."
Tuo mainitsemasi amk:n asenne, mitäköhän sillä tarkemmin tarkoitit? Sitäkö, ettei amk:ssa välitetty mistään muusta kuin että rahat opiskelijoista kerättiin määräajassa kasaan? Vaiko ehkä sitä minkä itse olen havainnut, että amk:ssa opiskelevien asenne on aika hukassa. Meillä ainakin liiketaloudessa on juuri samoja tyyppejä, joita eräs keskustelija muualla tämän amk-otsikon alla kommentoi "toisen vuoden tietotekniikan opiskelija, joka ei tiedä mitä eroa on korpulla ja kovalevyllä". Johon sarjaan voidaan lisätä vielä insinöörit, jotka eivät tiedä mitä eroa on sentillä ja tuumalla. Henk. koht. olen nimittäin varsin kunnianhimoinen, ja mietinkin, että nouseeko tradenomitutkinnon arvostus ajan (kun yleinen tunnettuus paranee) kanssa ja TRAL/TROL:in lobbauksen ansiosta vai aiheuttaako tradenomien liika valmistuminen inflaation?
Molemmilla on varmasti oma vaikutuksensa, mutta kumpaankohan suuntaan vaaka lopulta kallistuu? "...", olit siis lähtenyt yo-maailmaan hakemaan lisäkompetenssia, minkäköhän alan, jos saa kysyä? Itse olen yhteiskuntatieteellisiä miettinyt, pitäis vain päättää että luenko ensin tradenomiksi ja sitten hakisi yo:lle, vaiko yrittäisikö pois AMK:sta mahdollisimman pian ja lukisi yhteiskuntatieteellisessä sivuaineena jotakin kaupallista?
Tosin aiemmin tässä keskustelussa "pron" mainitsema yliopiston yliteoreettisuus (kyllä mä tuon käsitteen tajusin) hieman arveluttaa; kuinka tarpeellista on oikeasti tuntea tietyn alan eri toimijoiden teorioita eri ajoilta, ja kuinka mielekästä on yksityiskohtasesti eritellä niiden sisältöjä tentissä, kun tietää, että juuri sitä kyseistä asiaa ei ikinä elämässään tule missään tarvitsemaan.
Ja tuohon yliteoreettisuuden käsitteeseen ainakin minulla liittyy vielä kirja- ja luentofobiani: kun näkee mitä määriä jotkut yo:lla opiskelevat päivässäkin lukevat, tietää, ettei itsestä ikinä olisi siihen; mutta toisaalta taas ei amk:ssakaan ole haastetta tarpeeksi. Ainakaan alkuvaiheessa ole ollut. Ja muutenkin, pienryhmäopetus inspiroi henkilökohtaisesti enemmän, kun asioista voidaan keskustella heti ja nyt, eikä käsiteltävää tieto prosessoida vasta myöhemmin jollakin esseellä.
Ja tähän loppuun ehkä voisin todeta, että tämän puheenvuoron tarkoitus saattoi olla toive kuulla teidän kantanne esittämiini argumentteihin yo:n tai amk:n soveltuvuudesta (minulle).
=)
"Tuo mainitsemasi amk:n asenne, mitäköhän sillä tarkemmin tarkoitit? Sitäkö, ettei amk:ssa välitetty mistään muusta kuin että rahat opiskelijoista kerättiin määräajassa kasaan? Vaiko ehkä sitä minkä itse olen havainnut, että amk:ssa opiskelevien asenne on aika hukassa."
Niin tuo asennne-juttu. Tarkoitan sillä pääasiassa sitä, että vaatimustaso oli yksinkertaisesti alhainen. Opettajat eivät vaatineet opiskelijoilta tarpeeksi: esim. ns. A-osan työharjoitteluksi kelpasi periaatteessa mikä tahansa työ. B-osan harjoittelupaikaksikin hyväksyttiin monenmoista, mm. eräs opiskelijakaverini sai työharjoittelun sillä että oli jenkeissä huvipuistossa töissä jonkinlaisena yleismiehenä. Ja kuitenkin linja jolla opiskelimme oli taloushallinto, ei matkailu tms. Työelämäyhteydet joita usein amk-puheissa mainostetaan olivat ainakin tuolloin huonot, esim. taloushallinnon laitoksellamme ei ollut yhtäkään yritysyhteistyökumppania. Ja sanotaan nyt siis että kyseessä oli Lahden amk, joka ainakin tuolloin mainosti itseään yhtenä maamme parhaista ammattikorkeakouluista. Kai tähän täytyy vielä kuitenkin mainita, että tokihan siitä on jo aikaa kun olin Lahdessa, joten voi tilanne olla muuttunut.
Tätä kyllä epäilen, sillä taannoin sain amk:n alumnijärjestön postituslistan kautta akupaperit amk-jatkotutkintoon.
Hämmästyin siitä että hakuun oli jätetty eräänlainen "porsaanreikä": hakijallahan pitää (periaatteessa) olla amk-tutkinto kolme vuotta (alakohtaista)työkokemusta, ja kuitenkin hakupaperissa jätettiin jotenkin avoimeksi tämä työkokemuskohta ja siihen oli mahdollista listata myös aiempia työrupeamia. Tästä jäi sellainen maku, että tällä varmistellaan sitä että saadaan riittävästi hakijoita, ja sitten jos hakijoiden joukossa ei ole tarpeeksi niitä joilla todella on tuo periaatteessa vaadittava kokemus, niin loput voidaan ottaa sisään myös hieman "huonommilla" perusteilla.
'Hälläväliä' meininki tuli vastaan myös lopputyöseminaarissa. Valehtelematta siellä meni todella surkeitakin töitä läpi, ja jopa ihan kohtalaisilla arvosanoilla. Itse opponoin työn jossa jo perus layout oli miten sattuu, saati sitten se sisältö - suoraan referoitu jostakin lähteestä.
Tosi usealla opiskelijakaverilla oli mielessä yliopisto jo heti amk-opintojen alusta. Vuosikurssiltamme lopettikin muistaakseni neljä ihmistä jo ensimmäisen vuoden jälkeen. Osa noista kai sitten pääsi yliopistoon.
"olit siis lähtenyt yo-maailmaan hakemaan lisäkompetenssia, minkäköhän alan, jos saa kysyä?"
Ei, ei varsinaisesti noin. Vaihdoin siis oppiainetta täysin. Myönnän sen, että mennessäni ammattikorkeaan en täysin edes tiennyt mitä haluaisin opiskella. Ensin olin kyllä kovasti innoissani siitä että pääsin opiskelemaan, mutta varsin pian alkoi sitten - kuten edellä kuvasin - ärsyttämään koko touhu.
Nyt opiskelen yliopistossa pääaineena englantia, sivuaineina mm. viestintätieteitä, kasvatustieteitä ja filosofiaa.
"vaiko yrittäisikö pois AMK:sta mahdollisimman pian ja lukisi yhteiskuntatieteellisessä sivuaineena jotakin kaupallista?"
No tässä tulee vain sitten vastaan opintotukikuukausien riittämiseen liittyvät ongelmat. Jos lopetat kesken niin sinulla on op.tukikuukausia maisterintutkintoon vain AMK:ssa käytetyt tukikuukaudet - 55 kk. Jos valmistut, niin sinulla on käytössäsi AMK:n tutkikuukaudet - 70 kk.
Itse tein niin, että viimeisen amk-vuoteni ajan olin jo yliopiston kirjoilla ja tein opintoja siis molemmissa oppilaitoksissa, tai tein amk:ssa oikeastaan enää vain lopputyön ja muutaman puuttuvan tentin.
"kuinka tarpeellista on oikeasti tuntea tietyn alan eri toimijoiden teorioita eri ajoilta, ja kuinka mielekästä on yksityiskohtasesti eritellä niiden sisältöjä tentissä, kun tietää, että juuri sitä kyseistä asiaa ei ikinä elämässään tule missään tarvitsemaan."
Tämä on tärkeät siksi, että yliopistohan kouluttaa ihmisiä myös omiin tarpeisiinsa, tutkijoiksi ja yliopiston opettajiksi. Siksi jokaisen pitää tuntea oman tieteenalansa historia. Ei sitä koskaan tiedä vaikka innostuisit "teoreettisuudesta" ja haluisitkin yliopistolle töihin. Itselleni on käynyt aika pitkälti juuri näin.
Toisaalta yliopistossa ei tehdä niin rankkaa rajaa opiskelijoiden ja henkilökunnan välillä: myös opiskelijat ovat osa tiedeyhteisöä ja ns. nuorempia tieteen harjoittajia. Näin ainakin usein hehkutetaan.
"minulla liittyy vielä kirja- ja luentofobiani: kun näkee mitä määriä jotkut yo:lla opiskelevat päivässäkin lukevat, tietää, ettei itsestä ikinä olisi siihen; mutta toisaalta taas ei amk:ssakaan ole haastetta tarpeeksi."
No joo. Itselläni homma on niin, että luen tosiaan jatkuvasti, enkä vain tenttikirjoja, vaan muutakin kirjallisuutta, erityisesti ns. popularisoituja tiede- ja tietokirjoja. Toisaalta mitä pidemmälle opinnoissa etenee, sekä sivu- että pääaineessaan, sitä paremmin alkaa ymmärtää sen miten asiat ovat useimmissa tapauksissa jollakin tavalla yhteydessä toisiinsa. Esim. itselläni viestintätieteiden opinnot ovat tukeneet hyvin englannin opinnoissa olevia kielitieteen opintoja, ja tietenkin päinvastoin. Yliopisto-opiskelu vaatii sen että osaa suunnittella omat opintonsa esim. niin että ne tukevat toinen toisiaan.
Mutta sanonpa nyt vielä sen, että eivät kaikki yo:ssa opiskelevatkaan näitä asioita varmastikaan niin hirveästi välttämättä mieti, kyllä moni tekee pelkän "putkitutkinnon" päästäkseen nopeasti työelämään. Se riippuu ihan ihmisestä. Tähänkin yliopisto-opinnot antavat minusta hyvän mahdollisuuden.
... työelämään ja yo-opinnot antavat laajemmat valmiudet sijoittua ja löytää tarkoituksenmukainen ja henkilökohtaisesti tyydyttävä työpaikka työmarkkinoilta.
Myös laatu/määrä/tarve on vielä suhteellisen tasapainossa. On turvallisempaa opiskella maisteriksi kuin hortonomiksi, koska maisteri saa arvostusta mutta amk-tason ammattilaisella "pyyhitään persettä". Mottona työelämässä on: jokainenhan osaa haravaa heiluttaa.
Amiksen ja ammattikoulun opetustasosta sanoisin jos viitsisin. Kuitenkin senverran, että ko. oppilaitosten opettajina ovat kohta eläköityviä, tuskin keskikoulua käyneitä inssien, johtajien tai muuten vaan suhteilla (Huom! ei kyvyillään ja tietämyksellään) opettajiksi vuosia ja vuosikymmeniä sitten tulleita.
Vaatikaa hyvät nuoret kunnon opetusta ja raportoikaa omiin etujärjestöihinne sekä opetusministeriöön. Jos ei muu auta, äänestäkää jaloillanne. Kymenlaakson ja Lahden opetustasosta tässä oli kyse. Toivon hartaasti ettei taso ja opettajien etiikka ole koko Suomessa noin hukassa kuin täällä KYAMK:ssa.
"Vaatikaa hyvät nuoret kunnon opetusta ja raportoikaa omiin
etujärjestöihinne sekä opetusministeriöön. Jos ei muu auta, äänestäkää
jaloillanne. Kymenlaakson ja Lahden opetustasosta tässä oli kyse.
Toivon hartaasti ettei taso ja opettajien etiikka ole koko Suomessa noin
hukassa kuin täällä KYAMK:ssa."
Minulla on hieman erilaisia kokemuksia. Vaimollani on yli 250 opintoviikkoa yliopistolta ja välillä ollaan vedet silmissä naurettu, kun vartissa väsätyllä sepustuksella saa useita opintoviikkoja.
Suo siis siellä, vetelä täällä. Jokainen opettaja on oma tapauksensa. Turusta ainakin yhden nuoren opettajanplantun (DI) oppilaat savustivat ulos, kun opetus oli huonoa. Korostan, että kyseessä oli yksilön henkilökohtaiset ominaisuudet, tämä ei ollut suunnattu kaikkia DI:tä vastaan. Varmasti suurin osa heistä olisi halutessaan pystynyt parempaan.
Itse olen suorittanut avoimessa yliopistossa kasvatustieteiden appron, kun alan työnäkymät vähän aikaa sitten näyttivät huonoilta. Täytyy sanoa, että se oli USKOMATONTA HUTTUPASKAA. Lässytystä ja itsestäänselvyyksien vatvomista. Ehkä joku teoreetikko olisi saanut asiasta enemmän irti.
Varmaan en olisi kestänyt moista selväjärkisenä vuodesta toiseen.
Luulen, että minulle AMK oli loistava valinta. Pragmaatikko on pragmaatikko, vaikka voissa paistaisi;-). Alan työtä on riittänyt, palkalla elää ja maksaa talolainaa.
Haluan kiittää osallistuneita hyvästä keskustelusta. Täällä on liiaksi "toisen osapuolen" mollaamista ilman omaa tai läheisen kokemusta asioista.
Oma kirjoitukseni on yleistävä ja mielipeteeni kärkkäitä. En kuitenkaan katsonut aiheelliseksi pyöristää kirjoitusta niin, että epäselväksi jää näkemykseni asiasta. Toivottavasti kukaan ei asiasta loukkaannu.