Olen tässä pähkäillyt tätä asiaa, että mitä jos minua tullaan joskus pyytämään puhujaksi. En usko, että se mikään mahdoton ajatus välttämättä on, alan olla kohta sopivassa iässä ja perhettäkin näyttää siunaantuvan kuten "oikealla" uskovaisella.
No, oletetaan, että minua tultaisiin pyytämään.
Kieltäydynkö vai suostunko?
Voisin kieltäytyä, koska en pystyisi kuitenkaan puhumaan asioista, joita en tunne oikeaksi. Miten voisin sanoa "on Jumalan kädessä kuinka paljon lapsia meille annetaan", kun en itse jaksa siihen uskoa. Pitäisi siis puhua vain niistä asioista, jotka tuntee sydämessään oikeiksi.
Toisaalta voisin myös myöntyä. Sillä tavalla pääsisi puhumaan seurakunnan edessä niistä asioista, joita itse pitää tärkeänä uskomisessa. Jos olisin puhujan paikalla, niin en varmaankaan puhuisi televisiosta tai lasten saamisesta. Puhujana voisi yrittää herätellä ihmisiä tutkimaan omaa uskoaan ja sen perusteita. Nyt se tahtoo olla vähän niin, että omaa uskoa ei kehoiteta tutkimaan. Kehoitetaan vain uskomaan siihen mitä puhujaveli ja seurakunta sanoo.
No, oletetaan, että minua tultaisiin pyytämään.
Kieltäydynkö vai suostunko?
Voisin kieltäytyä, koska en pystyisi kuitenkaan puhumaan asioista, joita en tunne oikeaksi. Miten voisin sanoa "on Jumalan kädessä kuinka paljon lapsia meille annetaan", kun en itse jaksa siihen uskoa. Pitäisi siis puhua vain niistä asioista, jotka tuntee sydämessään oikeiksi.
Toisaalta voisin myös myöntyä. Sillä tavalla pääsisi puhumaan seurakunnan edessä niistä asioista, joita itse pitää tärkeänä uskomisessa. Jos olisin puhujan paikalla, niin en varmaankaan puhuisi televisiosta tai lasten saamisesta. Puhujana voisi yrittää herätellä ihmisiä tutkimaan omaa uskoaan ja sen perusteita. Nyt se tahtoo olla vähän niin, että omaa uskoa ei kehoiteta tutkimaan. Kehoitetaan vain uskomaan siihen mitä puhujaveli ja seurakunta sanoo.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kunnon vl:t eivät täällä törkypalstalla kirjoittele.
minä olenkin mätä kala