Miten suojautua henkiseltä väkivallalta, jota ex-puoliso harrastaa, niin minua kuin lasta kohtaan. Näitä iskuja on vaikea todistaa, mutta ne vaurioittavat elämäämme aina vaan uudelleen. Tapaamisia on yritetty järjestää, mutta pikkuhiljaa lapsikin on alkanut olemaan väsynyt odottamaan isää joka ei sitten tulekkaan. Lastenvalvojien luona ollaan käyty ja siellä ei tätä toimintaa tuomita vaan sanotaan että lapsen edun mukaista on tavata isää vaikka harvemmin.
Äitinä on julmaa katsoa sitä miten lapsi reagoi ja nytten hän ei enää suostu edes vastaamaan isänsä puheluihin(oma känny, johon isä soittaa kun muistaa) Isä uhkailee oikeustoimilla ja olen rättiväsynyt tähän kaikkeen. Onko lapsen edun mukaista kohdata kokoajan isänpuolelta kyseistä toimintaa vai onko meidän vain hyväksyttävä se jatkuva epävarmuus elämässämme. Ei ole helppoa olla äiti ja pitää arkea pystyssä, kun jatkuvasti taustalla häämöttää uhkailut isän puolelta varsinkin minua kohtaan. Lastenvalvojien luona hän esiintyy väärinymmärrettynä isänä. Haluaisin saada edes yhden kuukauden elää ilman mitään painostusta ja oikeasti nauttia lapsen kanssa elämästä. Isän toimet vaikuttavat myös lapsen elämään, käyttäytmiseen ja koulusuorituksiin. Myös opettaja on ilmaissut huolensa ja ottanut asian tiimoilta yhteyttä lastenvalvojiin, mutta tuloksetta. Onko lapsella oikeus lähivanhempaan joka jaksaa hänen kanssaan vai molempiin vanhempiin joissa arjen vastaava on aivan nääntynyt ja loppuunpalanut.
Mikä on lapsen etu vai onko vain isän etu? Lapsi on ilmaissut myös lastenvalvojien haastattelussa haluavansa olla äidin kanssa rauhassa, mutta heidän mielestä lapsi ei kykene tekemään tällaista päätöstä. Missä menee se raja milloin meidän oikeudet ja tarpeet otetaan huomioon?
Äitinä on julmaa katsoa sitä miten lapsi reagoi ja nytten hän ei enää suostu edes vastaamaan isänsä puheluihin(oma känny, johon isä soittaa kun muistaa) Isä uhkailee oikeustoimilla ja olen rättiväsynyt tähän kaikkeen. Onko lapsen edun mukaista kohdata kokoajan isänpuolelta kyseistä toimintaa vai onko meidän vain hyväksyttävä se jatkuva epävarmuus elämässämme. Ei ole helppoa olla äiti ja pitää arkea pystyssä, kun jatkuvasti taustalla häämöttää uhkailut isän puolelta varsinkin minua kohtaan. Lastenvalvojien luona hän esiintyy väärinymmärrettynä isänä. Haluaisin saada edes yhden kuukauden elää ilman mitään painostusta ja oikeasti nauttia lapsen kanssa elämästä. Isän toimet vaikuttavat myös lapsen elämään, käyttäytmiseen ja koulusuorituksiin. Myös opettaja on ilmaissut huolensa ja ottanut asian tiimoilta yhteyttä lastenvalvojiin, mutta tuloksetta. Onko lapsella oikeus lähivanhempaan joka jaksaa hänen kanssaan vai molempiin vanhempiin joissa arjen vastaava on aivan nääntynyt ja loppuunpalanut.
Mikä on lapsen etu vai onko vain isän etu? Lapsi on ilmaissut myös lastenvalvojien haastattelussa haluavansa olla äidin kanssa rauhassa, mutta heidän mielestä lapsi ei kykene tekemään tällaista päätöstä. Missä menee se raja milloin meidän oikeudet ja tarpeet otetaan huomioon?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Älä vastaa sen puheluihin, sopikaa tapaamiset tekstarilla/s-postilla ja jos tulee asiattomuuksia niin sitten vaan roskikseen. Eläkää omaa elämäänne ja anna sen exän olla.
Onko teillä tapaamissopimusta? Hakeeko isä lapsen vai vietkö hänet? Oletko asioinut asianajajan kanssa?
Olin samanlaisessa pyörityksessä kuin sinä useamman vuoden kunnes kyllästyin ja väsyin. Otin yhteyttä asianajajaan, kun sosiaalitoimen selitys "lapsen oikeus molempiin vanhempiinsa" kävi liian raskaaksi toteuttaa etävanhmman temppuilun takia.
Konkreettisia ohjeita (käyvät sekä iseille ja äideille):
Noudata tapaamissopimusta omalta osaltasi.
Laita tekstiviesti etälle ja pyydä vastaus, hakeeko hän lapsen sovittuna ajankohtana tapaamiseen vai ei. => Laitoin tekstarin maanantai aamulla ja pyysin vastauksen keskiviikko-iltaan mennessä, että "ehtisin pakata oikeanlaiset vaatteet lapsen mukaan." Jokatoinen viikko maanantai aina sama viesti. Jos vastausta ei kuulunut ke-iltaan 21 mennessä, laitoin viestin, että ymmärrän xx.-xx.xx.xxxx tapaamisen olevan peruttu, ja taas kuittauspyyntö (välittömästi).
Sitten vaan viestittely talteen päivineen ja kellonaikoineen, ja pakkaamaan mikäli exä vastasi ottavansa lapsen. Lapselle ei kannata puhua etän luokse menosta mitään. Jos lapsi kysyy niin sanot vain, että tulee jos ehtii ja jos ei tule niin onhan kotonakin ihan kiva olla ja tehdään sitten jotain (..teidän kuvioihin sopivaa..) kivaa yhdessä.
Jos lapsi perustelee hyväksyttävästi omin sanoin tahtonsa olla menemättä etän luokse, sosiaalitoimen ja lähin on kunnioitettava lapsen tahtoa. Manipuloitu lapsi ei osaa olla looginen joten lapsi on helppo saada kiinni vanhemman vaikuttavista puheista.
Ajattele niin, että kun etä haluaa lapsen luokseen, silloin siellä on kivaa molemmilla, jos etä on "pakotettu" ottamaan lapsi luokseen (vaikkakin) tapaamissopimuksen mukaan, viikonloppu on ikävä molemmille.
Jos lapsi ei halua mennä etän luokse, hänen on itse se hakuhetkellä etälleen kerrottava, mikä on todella raskasta lapselle, mutta se on ainoa tapa, ettei lähi saa sanktioita tapaamisten estämisestä. Hakuhetkellä on hyvä olla joku luotettava ulkopuolinen tilannetta todistamassa. Ja taas hetki kuka sanoi mitäkin kirjoitettava muistiin pvämäärineen ja kellonaikoineen.
Asioi hankalan exäsi kanssa vain txt-viestein. Jos hän soittaa, älä vastaa, mutta laita heti txt ja kysy, mikä hätänä. Jos viesti on epäasiallinen, tai ei koske lapsen asioita, talleta se ja kirjoita ylös pvämäärineen ja kellonaikoineen, mutta älä vastaa. Helpompaa asioida hänenlaisen kanssa, kun sinulla on kännykässä vakioviestit Tallennetuissa viesteissä.
Lapsen ei ole mikään pakko puhua isänsä kanssa puhelimessa, tekstiviesteilläkin voi kommunikoida, mikäli suhde on vaikea (näin meillä nykyään). Ole varma itsestäsi ja tue lasta!
Sosiaalitoimen edustajilla ei ole taitoa hoitaa exäsilaisia etiä. He työskentelevät normien puitteissa ja heidän ammattitaitonsa on vajaa auttamaan lasta ja sinua.
On vain normi, joka pätee kaikkeen ja normi on lapsen oikeus molmepiin vanhempiinsa kaiken uhallakin ja kaikki muu on lähin omistushalua, kiusantekoa ja etästä erottamista.
Vuosien prosessin jälkeen sosiaalitoimi lastensuojeluineen vihdoinkin myönsi, että ehkä on parempi ettei lapsi tapaa isäänsä kuin joskus, koska etä oli näyttänyt viimeinkin ja usein luontonsa heillekin. Viha, jota hän tunsi minua kohtaan kääntyi sosiaalitoimen suuntaan.
Kun jaksat olla etäällä exästäsi, olla kommunikoimatta hänen kanssaan, poistat hänen omasta elämästäsi, hän hermostuu ja paljastaa itsensä. Älä ruoki hullun intoa, älä ota mihinkään kantaa mitä hän tekee tai sanoo. Elä niin kuin häntä ei olisi olemassakaan.
Kyllä se siitä...ajan kanssa. Olen keikkunut samanlaisessa aallokossa :)
Hienoa että sinulla on opettajan näkemys tukenasi! Loistavaa! Otapa vielä yhteyttä koulupsykologiin ja kerro, mikä on tilanne.
Ihan ensiksi käyt asianajajalla, pyydät hänet seuraavaan sosiaalitoimen palaveriin, niin jopa alkaa tapahtumaan.
vähentäminen eli lapsi tapaa isäänsä vain kerran kuussa esim kuukauden viimeisenä viikonloppuna eikä joka toinen viikonloppu. Silloin saatte suurimman osan aikaa olla rauhassa tuolta mieheltä. Sinuna sanoisin aina, että jos isä tulee sinua hakemaan, enkä lupailisi mitään varmasti, koska isään ei voi luottaa. Jos isä ei hae, niin teette sitten yhdessä jotain kivaa. Tee aina varasuunnitelmat.