Siis aloitin työt jokin aikaa sitten uudessa paikassa ja rakastan nykyistä työtäni. Siihen hommaan minut otti eräs entinen pomoni, joka on siis taas pomoni. Eli olen hänelle jonkinlaisessa kiitollisuudenvelassa nykyisestä työstäni. Kaikki olisi hyvin ellen olisi mennyt ja rakastunut/ihastunut tähän naiseen. Olemme tunteneet jo pidemmän aikaa mutta viime aikoina olemme alkaneet viihtyä toistemme seurassa yhä enemmän. Keskustelut alkoi siitä että molemmilla on vaikeuksia omassa liitossaan. Vietin tässä yhden illan hänen luonaan ja puhuimme lähes aamuun asti. Avasin itseni tälle ihmiselle täysin ja kerroin paljon sellaisia asioita mitä ei kukaan muu tiedä. Sen jälkeen olen ajatellut häntä taukoamatta ja olo on kuin vastarakastuneella. Olen miettinyt voisiko se johtua siitä että pitkästä aikaa tuntuu siltä että joku edes välittää minusta. En ole koskaan ennen tuntenut tälläistä ketään naista kohtaan ja olenkin nyt ihan hukassa. Kerronko hänelle silläkin riskillä että menetän hyvän ystävän? Vai annanko olla ja odotan jos tämä olotila menisi ohi? Jos jollakin on hyviä vinkkejä niin otetaan vastaan.
Mitä teen?
help me
181746
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
neuvoja koska menin ja kerroin. Huomenna sen sit töissä näkee kuinka kannattavaa se oli...
sitte sen mitä mitä moni näillä palstolla pohdiskelee viesti toisesnsa jälkeen ;jotta kertoisko vaiko ei?!?Miten tohtis ja mitäköhän se ajattelee jos tällästä sanon.Onnea valitsemallasi tiellä sama miten käy...olet rohkea..
kannustuksesta, sitä just nyt tarvitsinkin. Herätys viiden tunnin päästä mut eipä taida uni tulla silmään huomista työpäivää odotellessa...
unettomalle???Silmät ristissä ja maha solmussa uuteen aamuun :)
Ensin nukuin pommiin koska nukahdin vasta aamuyöllä. Jouduin siis pistämään viestin pomolleni että myöhästyn ja vastaus oli vaan "ok". Töissä sit sujuvasti yritettiin vältellä toisiamme ja puhuimme vaan ne asiat jotka oli pakko. Ei mua silti kaduta vaikka tunnelma oli vaivautunut. Sain itselleni mielenrauhan vaikka kaipaankin sitä kun istuttiin saunan jälkeen iltaa ja puhuttiin kaikenlaista. Sitä se ei tule koskaan enää olemaan=(
Ketä tietää jos Hän vaikka muutaman viikon päästä ottaa sinuun yhteyttä... kunhan on ensin saanut mietittyä sitä mitä sanoit Hänelle...:)
Toivotan sinulle onnea!:)
asian kanssa.Koeta jatkaa työpaikalla eteen päin rutiinilla vaikka se ei helpolta tuntuisikaan.Mikään muuhan ei ole muuttunut kuin se,että hän tietää tunteistasi.Jos hän ei kykene niihin vastaamaan niin olisi fiksua jos hän, asiaa pohdittuaan, sen sinulle asiallisesti ilmoittaisi.
Toisaalta,jos on pienikin mahdollisuus,että hän tuntee samoin niin odottele rauhallisesti,että hän pääsee sinuiksi asian kanssa.Nää on yksilötasolla välillä rankkoja juttuja jos on putkinäkö ollu päällä viimeiset 30-40 vuotta.
Ja kuten sanoit,sinulle tunnustus toi mielenrauhan ja siltä pohjalta on helpompi katsoa eteen päin..Tsemppiä
Älä vielä luovuta. Minä tein jokunen aika sitten saman asian ja kerroin tunteistani työkaverille. En ole aiemmin ihastunut yhteenkään naiseen, vaikka bi-taipumukseni olen tiennytkin. Ihan heteroelämää on kumpainenkin viettänyt, sekä minä että naiseni. Alkuun tuntui, että ei ehkä olisi kannattanut kertoa, mutta toisin kävi.. Vastapuolen piti hetken sulatella asiaa, mutta lopputulos on ns. onnellinen. Joskus se riski kannattaa ottaa.
mutta on vaikee uskoo et mikään muuttuis parempaan suuntaan. Hän käyttäytyy mua kohtaan todella kylmästi ihan kuin vihais mua. Vaikeeta se on kestää mut eipä mulla oo vaihtoehtoja. Koko ajan silti sisimmässäni odotan että tulis vaikka viesti et "tuu tänne, mä odotan sua". Toiveajattelua...
pomos reaktio on yksi niitä asioita mitä en koskaan lakkaa ihmettelemästä.Tässä maassa ja koko maailmassa,kun ei mun mielestäni ole koskaan liikaa toisesta välittämistä ja huolenpitoa.Ton reaktion vois ymmärtää jos olisit puhunnu paskaa kyseisen henkilön selän takana tai tehny jotain muuta typerää kuten käynny käsiks.
Ehkä sun pomo vihaa sun rohkeutta kyetä käsittelemään sun tunteitas,johon hän ei itse kykene.
Millainen se teidän työyhteisö on?Pelkäiskö hän työkavereiden reaktiota mahdollisen suhteen tullessa julki?
Samaa lääkettä tarjoaisin kuin edellisissä kommenteissa.Vaikka se vaikealta tuntuukin niin jatka samalla tavalla eteen päin kuin tähänkin asti.Tarvittaessa ole se olkapää mihin hän voi nojata vaikka välillä tuntuu,että nojaamisen sijaan tulee kyynärpäätä kylkiluiden väliin.
Toisaalta jos tilanne jatkuu samanlaisena pitkään niin kysy suoraan mikä siinä sun tunteiden purkauksessa otti niin lujille.
Koeta pitää lippu korkeella...
pelkää just sitä että muut työpaikalla sais tietää. Mutta oon tehny selväx että tyydyn kyllä ns. salasuhteeseen eli työt ja vapaa-aika pidetään erillään. Välillä musta silti tuntuu niinkuin joku jo tietäis mut toivottavasti se on vaan kuvittelua. En pysty uskomaan että Hän olis menny kertomaan asiasta kenellekään. Huomenna mun on pakko puhua Hänen kanssaan yhdestä työasiasta ja katotaan millanen tunnelma on jos vaikka ottasin vähän muitakin asioita puheeksi...
tiedon ja omien tunteiden sulatteluun.
Ei oo ehkä helppoa heterona...
varmaan just pelot...ym asiat mietityttää.
Ehkä ei sinut asian kans, et vois rakastua tai rakastaa naista.
Ja se että onko valmis miestään pettämään.
Mut olit rohkea....
Ite tein yhtä rohkeasti ja menetin hänet.
Mutta sulla voi olla toinen juttu.
Toivon, että saat hänet ja saatte asiat puhuttua.
Onnea :)
Hän puhui mulle tänään pitkästä aikaa=) vaikka asia koskikin töitä niin se kylmyys Hänen äänestään oli poissa. Tai ehkä mä vaan kuvittelin koska olin niin sekaisin pelkästään siitä että sain katsoa Häntä. Ja jostain syystä Hän näytti vieläkin kauniimmalta kuin ennen
pystykkään unohtamaan tai kuolettamaan.
Nauti ihanasta ihastumisesta ja rakastumisesta.
Ja anna aikaa hänelle miettiä asioita....
onnea teille molemmille.
Huomenna ollaan yhdessä lähes koko päivä ja tietysti muukin työporukka. Lähdetään siis työreissulle/ryyppyreissulle. Ei ehkä kannata pahemmin juoda etten ala koko porukan edessä kertomaan että olen aivan koukussa yhteen heistä=) mutta silti ihanaa viettää aikaa yhdessä vaikka todennäköisesti ei kovin montaa sanaa edes vaihdeta. Mutta mulle riittääkin pelkästään se että Hän on lähellä ja saan vaan katsella Häntä ja haaveilla
miten teillä reissu meni.
Toivottavasti saitte juteltua.
Ehkä käy, niin että hän pienen rohkaisun jälkeen haluaa keskustella sinun kanssa.
jään mielenkiinnolla odottamaan :)
tän asian suhteen. Olimme paikassa jossa oli noin 4000 muutakin ihmistä ja hyvin Hän onnistui mua välttelemään. Eli ei siis puhuttu mistään ja taas sama hiljasuus töissä jatkuu. Prkl... tapasin silti vkl erään NAISEN vaikka en millään tavalla edes yrittänyt saada kontaktia keneenkään. Pisti miettimään että näkyykö se ihmisestä noin hyvin ulospäin mikä kiinnostaa:D Siis eräs nainen vaan tuli siinä ihmisvilinässä, kehui kuinka kaunis olen ja vei mut tanssimaan? Olin ihan hämmentynyt, olenhan vielä ihan aloittelija tän asian suhteen. Mutta ehkä mun on jo pakko myöntää ittelleni että olen bi. Niin hyvältä sen tuntemattoman läheisyys ja suudelmat tuntui
ei mennyt hukkaan.... :)
Sait tanssia, olla naisen lähellä ja suudella.
Ehkä on parempi unohtaa työkaverisi :(
ja alkaa katselemaan uusia tuulia....
Onnea matkallesi!