olen ollut masentunut kuukauden ajan.
ensiksi kuoli ukkini,sitten mummini,nyt paras kaverini on nykyänn kahden luokkalaiseni kanssa enkä tiedä miten voisin olla heidän kanssaa.
vanhemåani eivät ole juoppoja jne, vaan kunnollisia vanhempia,mutta minulla tulee riitaa joka päivä heidän kanssaan.olen vain 14-vuotias,jopa ajatellut itsemurhaakin.
painan noin 87kg ja olen 178cm pitkä ja koen itseni lihavaksi,vaikka sitä kyllä olenkin.
Antakaa neuvoja masennuksen poistoon ja muuten että saisin kaverini takaisin
kiitos..
ensiksi kuoli ukkini,sitten mummini,nyt paras kaverini on nykyänn kahden luokkalaiseni kanssa enkä tiedä miten voisin olla heidän kanssaa.
vanhemåani eivät ole juoppoja jne, vaan kunnollisia vanhempia,mutta minulla tulee riitaa joka päivä heidän kanssaan.olen vain 14-vuotias,jopa ajatellut itsemurhaakin.
painan noin 87kg ja olen 178cm pitkä ja koen itseni lihavaksi,vaikka sitä kyllä olenkin.
Antakaa neuvoja masennuksen poistoon ja muuten että saisin kaverini takaisin
kiitos..
Vastaukset 5
Vanhimmat
unohdin mainita..
ennen olin myös hyvä oppilas 9-10 keskiarvo nyt alkoi mennä huonommin 8-luokalla.
tiedän että olen liian nuori mutta pliis auttakaa.
olisi kiva olla taas pitkästä aikaa iloinen..
Ihan lyhyesti: Jutustele lääkärisi kanssa asioistasi ja anna kaiken tulla hänen tietoonsa ! Jos hän kehoittaa sinua alkamaan lievän lääkityksen, niin ole rohkea ja aloita ! Lääkkeet eivät aiheuta riippuvuutta, ja näin pääset jälleen "päiväkuntoon", jolloin aurinkokin paistaa kirkkaammin (vaikka kuinka sataisi) ! Onnea elämällesi !
Lääkkeistä olen aika jyrkästi sitä mieltä että ei ole viisasta heti aloittaa mitään lääkitystä. Kyllä avoimesti jutteleminen jonkun kanssa on paljon parempi alkuun.
Lääkkeiden teho on tutkitusti erittäin huono, itseasiassa olematon, sivuvaikutukset ovat erittäin merkittäviä.
Lääkkeet ovat paitsi julmaa bisnestä myös suomalaisen yhteiskunnan menetelmä säästää työtunneissa ja rahassa. Lääkärin määräykset on viisainta Suomessa kyseenalaistaa voimakkaasti erityisesti mielenterveysasioissa.
Joskus lääkkeistä on apua, mutta yleensä ei vaan päinvastoin haittaa.
Suosittelen siis hakemaan ja lujasti vaatimaan tarvittaessa lääkkeetöntä apua.
Otan osaa tuon menetyksesi ja menetyksenne vuoksi. On surullinen ja hämmentävä asia menettää läheisiä ihmisiä.
Yhtä surullista ja hämmentävää on jäädä kaveripiirien ulkopuolelle, varsinkin kaveripiirien joihin itse on kuulunut.
Jos sinua on masentanut "vain" kuukauden niin on mahdollista että tuo on ihan normaalia menetysten jälkeistä hämmennystä. Hämmennys on usein hyvin laajaa kun yhtäkkiä joutuu miettimään noin elämää ja sen rajallisuutta. Onko sinulla mahdollisuus jutella asiasta jonkun kanssa. Ei ole mikään pakko jutella kenenkään kanssa, mutta voisihan se auttaa. Tuon surun suhteen voit olla ihan rauhallinen ja luottavainen, voit ihan vapaasti surra ja hämmästellä niin kuin parhaaksi koet. Aika parantaa kyllä enimmäkseen nuo haavat ja jättää jäljelle mukavia muistoja ja tietynlaista elämänviisautta.
Itsemurha-ajatus viittaa kyllä johonkin pidempiaikaiseen juttuun, mikähän se voisi olla. Vaikkakaan ei masennukseen ja sen tyyppisiin asioihin aina ole yhtä selvää syytä. Ei ole välttämättä mitään huolestuttavaa kun vain pyrit elämässä eteenpäin ja ymmärrät jättää nuo ajatukset omaan arvoonsa. Jokainen kokee jossain määrin jotain vastaavaa.
Masennus ei välttämättä ole pysyvää, jokainen kokee jossain määrin kaikenlaisia juttuja joita tehoyhteiskunnassa nimitetään mielenterveysongelmiksi vaikka oikeasti ne ovat usein jotain aivan muuta ja jopa tärkeitä ihmisen kehitykselle.
En osaa kyllä sanoa miten saisit kaverisi takaisin. Vai pitäisikö etsiä uusia. Molemmissa vaihtoehdoissa pitää vain rohkeasti yrittää päästä mukaan ja pysyä porukassa.
Masennuksesta ja muista voi jutella ihan opettajan, terveydenhoitajan ja lääkärin tai jonkun kanssa ja tietenkin myös vanhempien kanssa.
Vanhempien kanssa riiteleminen, mielialan vaihtelut ja jopa itsemurha-ajatukset ovat ihan normaalia ihmiselämää ja menevät aikanaan ohi.
Älä ota masennuksen miettimisestä tai erityisesti noista vaarallisista ajatuksista mitään tapaa, älä anna niiden hallita elämääsi vaan ole ihan rauhassa ja luottavainen ja pyri elämässä eteenpäin niin kuin tahtoisit elää.
Hae rohkeasti minkälaista vain apua jos koet sen tarpeelliseksi. Ei ole mitään syytä olla hakematta.
Toisessa viestissä mainitsit että olisit liian nuori, mutta ei asia tietenkään niin ole. Ikä on joissain asioissa tärkeä, mutta ei ihmisyydessä.
alota joku harrastus. ihan mikä vaan. vaikka ei huvittaiskaan. ihan mistä tykkäät. Sillon saat uusia kavereita ja mieli virkenee:D se auttaa, oikeesti.