avautuminen

jeeebu kirjoitti:

oon ollut nyt masentunu kesästä. Sillon tuli yhtäkkiä toivottomuuden ja tyhjyyden tunne. koko kevät oli nimittäin yhtä hässäkkää ja tapahtu yks juttu mistä kaikki alko ja meni vähän liian lujaakin..Mä muistan, vaikka kaikki oli hyvin keväällä kuitenkin, olin iloinen ja tulevaisuus jotenkin innosti. Tein jotenkin ihan tahalleni sellaisen angstaavan fiiliksen että kaikki ei oiskaan hyvin. Aloin miettimään kaikkia negatiivisia asioita, loin ne päässäni :D kesällä tuli sellanen olo että tässäkö tääki kesä sit on..olin joskus 4 pv putkeen kotona vaikka paisto aurinko täysillä. siitä tuli sellane tyhjyyden tunne..syksyllä se vaan vahvistu ku kotonaki meni asiat päin persettä. Nyt alyän että oon tavallaan ite luonu kaikki asiat päässäni, ja nää kaikki ajatukset ja tunteet on mun päässä. En oo koskaa osannu käsitellä vihaa, vaan puran sen yleensä väkivallalla, ja sulkeudun ja sivuutan tunteet.Ja on kokoajan jotenkin syyllinen tunne kaikesta. Mutta en jaksa välittää. Oon alkanu miettii monia vuosia vanhoja asioita, riitoja , aikoja..välil tuntuu että nuppi hajoaa.. En halua kokee niit kauheita tunteita, koska ne lamaannuttaa mut ja masentaa. Nyt en oo päässy niistä tunteista eroon ja tää on ihan hirveetä. Ainut joka saa mut innostumaa on alkoholi, ettei niitä tunteita tarvis tuntee. Mutta se on vaa hetken eufooria se..ja se on pahentanu mun oloa. En jaksa mitää..ja tulevaisuuski pelottaa. Oon huomannu et ei niitä ajatuksia voi paeta vaikka lähtis eri puolelle suomea.. oli nyt pakko avautua tähän että sais jotain järkevää aikaseks..mutta mä sanon että päihteet ei ole se keino !!!!! nimim. kokemusta on ps. tää autto

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä