Masennus ei todellakaan ole yleensä itseaiheutettua. Yleensä taustalla löytyy esim yhteiskunnallisia ja sosiaalisia epäkohtia, rankkoja vaikeuksia ja menetyksiä elämässä tai lapsuuden perheongelmia, joskus myös ihan fyysinen syy.
Minun masennuksen syy on vanhempien alkoholismi tärkeässä iässäni. Alkoholismista seurasi muita vakavia perheongelmia, henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja nimenomaan lapsia kohtaan. Elin lapsuuteni alkoholihelvetissä. Minunko syy kaikki on? Ei ole. Vanhempien valintojen syy on tietyssä mielessä, mutta en tuomitse kun elämä on liian monimutkaista tuomittavaksi. Linnassa olisivat jos joku olisi välittänyt, mutta olisiko mikään sen paremmin, en usko.
Tämä on nyt minun elämääni. Olla elossa, mutta syrjäytynyt. Toivottoman syrjäytynyt.
Minun masennuksen syy on vanhempien alkoholismi tärkeässä iässäni. Alkoholismista seurasi muita vakavia perheongelmia, henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja nimenomaan lapsia kohtaan. Elin lapsuuteni alkoholihelvetissä. Minunko syy kaikki on? Ei ole. Vanhempien valintojen syy on tietyssä mielessä, mutta en tuomitse kun elämä on liian monimutkaista tuomittavaksi. Linnassa olisivat jos joku olisi välittänyt, mutta olisiko mikään sen paremmin, en usko.
Tämä on nyt minun elämääni. Olla elossa, mutta syrjäytynyt. Toivottoman syrjäytynyt.
Vastaukset 7
Vanhimmat
on kiinni. Jos jäät säälittelemään itseäsi ja syyttelemään muita, elämäsi on varmasti pilalla. Asennemuutosta tarvitset.
Masennus ei todellakaan ole itsestä kiinni. Masennus on sairaus siinä missä vesirokkokin. Masennukseen ei vain ole kehitetty mitään pika-pika-lääkettä. Kas! Asiat (raha, perhe, ystävät, työ.....) menevät sekaisin, mikään ei tunnu onnistuvan, pelottaa lähteä ulos, pelottaa tavata ystäviä, nukuttaa, nukuttaa, nukuttaa. Lopulta ainoa poispääsy mieltä kiertävistä asioista tuntuu olevan se lopullinen uni. Näin kävi tyttärelleni. Ja joku pässi kehtaa sanoa, että asenteen muutos auttaa. EI AUTTANUT MIKÄÄN!
Olet aivan oikeassa!
Ja mitä tyttäreesi tulee, niin otan osaa. :( Varmasti ollut todella rankkaa sinulle ja ihan se on ymmärrettävääkin. Tuollaisessa tilanteessa sinun kuuluukin ottaa aikalisää ja levätä, jos se nyt yhtään sinua lievittää.
Toivon sinulle jaksamisia ja älä välitä tuosta selittelijästä. Ei hän tiedä asiasta yhtikäs mitään, joten anna olla.
http://www.google.com/search?q=itsensä tuntemisen kursseja&rls=com.microsoft:fi:IE-SearchBox&ie=UTF-8&oe=UTF-8&sourceid=ie7&rlz=1I7SUNA
Googlaa lisää omilla hakusanoilla ! !
http://www.google.com/search?q=al anon&rls=com.microsoft:fi:IE-Address&ie=UTF-8&oe=UTF-8&sourceid=ie7&rlz=1I7SUNA
samoin minäkin olen alkoholistin lapsi....
en ehkä koe niin syrjäytymistä,kuin ulkopuolella kaiken olevani.Onkohan se sama asia?
Masennuspeikko vaanii...se on niin syvällä,syvällä.
Puhuvat kuka mitäkin ja ehkä hyvä niin,heille.
olen ollut vertaistuessa ja AAL.ssa,mutta aina samat askeleet aloitetaan alusta kun uusi tyyppi ilmestyy.Ei kestä sitäkään.
Minulla olisi kaikki hyvin,jos vain sieluni jaksaisi.Leima otsassa,ikuisesti itsellä,mitä muut ei näe.
Tsemppiä sinulle kamraatti!
Masennustrendiä. Mm sota-aikana ihmiset olivat enemmän yhteistä uhkaa torjumassa.
Nykyään ihmiset ovat kulttuurimasentuneita. On trendikästä olla masentunut.
Itse olen perinyt äidiltäni depis-alttiuden. Se on rapauttanut elämääni, olen erakkoutunut.
Kieltäydyn lääkkeistä, koska ne latistavat tunne-elämää. Olen lähes anorektikko jätkä.
Kun kehossa ei ole rasvaa, liikunta puree. Syvien depressiokuilujenkin yli pääsee.
Tsemppausta kaikille masentuneille. Tiukalla itsekurilla pärjää pisimmälle.