Joka luulee olevansa jotakin, vaikka ei ole mitään, pettää itseään.(6:3)
----
Jälleen apostoli ohimennen moittii lahkojen perustajia ja kuvaa heidät heidän oikeassa karvassaan. He ovat kovapintaista väkeä, ilman armeliaisuuden häivähdystäkään.
He halveksivat heikkoja eivätkä kanna näiden taakkoja, vaan esittävät pikkumaisia vaatimuksia, niin kuin äksyt aviomiehet ja turhantarkat opettajat. Mikään ei heistä ole hyvää, paitsi minkä he ovat itse saaneet aikaan. He ovat ja pysyvät kiukkuisimpina vihollisinasi, ellet hyväksy kaikkea, mitä he tulevat sanoneeksi tai tehneeksi, ja matki heitä joka asiassa.
He ovat ihmisistä röyhkeimpiä, heillä riittää rohkeutta vaikka mihin. Sitä Paavali tarkoittaa, kun sanoo, että he luulevat olevansa jotakin: he luulevat, että heillä on Henki ja että he ymmärtävät kaikki pyhien kirjoitusten salaisuudet. Heidän on muka mahdotonta erehtyä ja langeta, he eivät anteeksiantoa kaipaa.
Syystä Paavali lisää, että he eivät ole mitään, vaan pettävät itsensä kuvittelemalla hullun lailla olevansa viisaita ja pyhiä. Heillä ei ole hajuakaan Kristuksesta ja hänen laistaan. Jos olisi, he joutuisivat sanomaan: Veli, sinulla on vikasi, minulla omani. Minulle Jumala on antanut anteeksi kymmenentuhannen talentin velan, siksi minäkin annan sinulle anteeksi ne sata denariasi (Matt. 18:23ss).
- Mutta kun he vievät tuhkatkin pesästä eivätkä suostu kantamaan hiukkastakaan heikomman taakasta, pahoittaa heidän töykeytensä ihmisten mielen, ja nämä alkavat heitä halveksia, vihata ja karttaa. Ei heiltä kysytä neuvoa eikä pyydetä lohdutusta, enää ei piitata siitä, mitä tai millä tavalla he opettavat.
Pastoreitten pitäisi kohdella paimennettaviaan niin, että heitä kunnioitetaan ja ihaillaan, ei heidän henkilönsä, mutta kyllä heidän virkansa ja niiden kristillisten hyveitten vuoksi, joiden kuuluisi loistaa kirkkaimpina juuri heissä.
Kauniinpa kuvan Paavali maalaa noista synkistä ja armottomista pyhimyksistä sanoessaan: "He luulevat olevansa jotakin."
He ovat hullujen käsitystensä ja turhien unelmiensa turvottamia, ihmeen varmoja siitä, että heillä on tietoa ja pyhyyttä, mutta todellisuudessa he eivät ole yhtään mitään vaan pettävät itseään. Onhan se ilmeistä itsensä pettämistä, kun ihminen on vakuuttunut siitä, että on jotakin, vaikkei ole mitään.
Sellaisia Ilmestyskirja kuvaa näin: "Sinä kerskut, että olet rikas, entistäkin varakkaampi, etkä tarvitse enää mitään. Et tajua, mikä todella olet: surkea ja säälittävä, köyhä, sokea ja alaston", Ilm. 3:17.
----
Jälleen apostoli ohimennen moittii lahkojen perustajia ja kuvaa heidät heidän oikeassa karvassaan. He ovat kovapintaista väkeä, ilman armeliaisuuden häivähdystäkään.
He halveksivat heikkoja eivätkä kanna näiden taakkoja, vaan esittävät pikkumaisia vaatimuksia, niin kuin äksyt aviomiehet ja turhantarkat opettajat. Mikään ei heistä ole hyvää, paitsi minkä he ovat itse saaneet aikaan. He ovat ja pysyvät kiukkuisimpina vihollisinasi, ellet hyväksy kaikkea, mitä he tulevat sanoneeksi tai tehneeksi, ja matki heitä joka asiassa.
He ovat ihmisistä röyhkeimpiä, heillä riittää rohkeutta vaikka mihin. Sitä Paavali tarkoittaa, kun sanoo, että he luulevat olevansa jotakin: he luulevat, että heillä on Henki ja että he ymmärtävät kaikki pyhien kirjoitusten salaisuudet. Heidän on muka mahdotonta erehtyä ja langeta, he eivät anteeksiantoa kaipaa.
Syystä Paavali lisää, että he eivät ole mitään, vaan pettävät itsensä kuvittelemalla hullun lailla olevansa viisaita ja pyhiä. Heillä ei ole hajuakaan Kristuksesta ja hänen laistaan. Jos olisi, he joutuisivat sanomaan: Veli, sinulla on vikasi, minulla omani. Minulle Jumala on antanut anteeksi kymmenentuhannen talentin velan, siksi minäkin annan sinulle anteeksi ne sata denariasi (Matt. 18:23ss).
- Mutta kun he vievät tuhkatkin pesästä eivätkä suostu kantamaan hiukkastakaan heikomman taakasta, pahoittaa heidän töykeytensä ihmisten mielen, ja nämä alkavat heitä halveksia, vihata ja karttaa. Ei heiltä kysytä neuvoa eikä pyydetä lohdutusta, enää ei piitata siitä, mitä tai millä tavalla he opettavat.
Pastoreitten pitäisi kohdella paimennettaviaan niin, että heitä kunnioitetaan ja ihaillaan, ei heidän henkilönsä, mutta kyllä heidän virkansa ja niiden kristillisten hyveitten vuoksi, joiden kuuluisi loistaa kirkkaimpina juuri heissä.
Kauniinpa kuvan Paavali maalaa noista synkistä ja armottomista pyhimyksistä sanoessaan: "He luulevat olevansa jotakin."
He ovat hullujen käsitystensä ja turhien unelmiensa turvottamia, ihmeen varmoja siitä, että heillä on tietoa ja pyhyyttä, mutta todellisuudessa he eivät ole yhtään mitään vaan pettävät itseään. Onhan se ilmeistä itsensä pettämistä, kun ihminen on vakuuttunut siitä, että on jotakin, vaikkei ole mitään.
Sellaisia Ilmestyskirja kuvaa näin: "Sinä kerskut, että olet rikas, entistäkin varakkaampi, etkä tarvitse enää mitään. Et tajua, mikä todella olet: surkea ja säälittävä, köyhä, sokea ja alaston", Ilm. 3:17.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oikeasta kohdasta sanaisen arkkusi, Näin moni ajattelee, mitä toisista kunhan vain minä. Olen myös ajatellut tätä monesti, Enää ei monellekaan merkitse Jeesuksen käsky mitään, rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi. Ja rakastamisen käsky, ellei sinulla ole rakkautta, ei sinulla ole mitään.
Tuon minkä itse saan aikaan, tai sinä lukijani voit, hylätä raiskana alta aika yksikön. Vain se minkä Jumala on tehnyt, sanonut tai luonut on ja pysyy, Siihen on koko Raamattu todistamassa, kaikkine kirjoineen, ja kirjoituksineen .
Tuohon Ilm. 3:17 ... Olisin asettanut vielä
14. "Loadikean seurakunnan enkelille kirjoita: "näin sanoo Aamen, uskollinen ja luotettava todistaja, Jumalan luomakunnan alku:
15. "Minä tiedän sinun tekosi; sinä et ole kylmä etkä kuuma. Kumpa olisitkin joko kylmä tai kuuma !
16. Mutta sinä olet penseä, et kuuna etkä kylmä, ja siksi mkinä oksennan sinut suustani.
17.
18. Annan sinulle neuvon: osta minulta tulessa puhdistettua kultaa, niin tulet rikkaaksi, osta valkoiset vaatteet ja pue ne päällesi, niin häpeällinen alastomuutesi peittyy, Osta silmä voidetta ja voitele silmäsi, niin näet.
Ei ole tarkoitus 6pappaa moittia, ja siksi oikaisenkin sen verran . VAAN muita ja itseäni.
Eikä rakkaus lisäänny moittimalla, (vaikka toista ihmistä onkin hyvin helppo moittia). Rakkaus ei liioin lisäänny käskyjen ja kieltojen avulla.
No kuinkas sitten?? Miten voisimme saada lisää rakkautta lähimmäisiämme kohtaan?
Raamatussa on yksi ja sama vastaus kaikkiien kysymyksiin. Vastaus on pyhä Kolmiyhteinen Jumala, Isä poika ja Pyhä Henki.
Jos rukoilemme häntä Jeesuksen nimessä lahjoittamaan meille sitä rakkautta joka HÄN ON, niin silloin saamme voimaa rakastaa. Ja se tulee JEESUKSEN KRISTUKSEN rakkauden TUNTEMISEN KAUTTA.
- Jumala on rakkaus.
Ihminen on yksi syntikasa, kaikkine turmeltuneinen himoineen ja haluineen.
Lihasta ei löydy rakkautta, turha sellaisella ajatuksella ja uskolla on pettää itseään, ja kaivaa sieltä rakkautta, missä sitä ei ole.
Jes. 55:1 Kuulkaa, kaikki janoavaiset, ...
- tulkaa veden ääreen.
- Tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa ja syökää;
- tulkaa, ostakaa ilman rahatta, ilman hinnatta viiniä ja maitoa.
Jes. 55:2 Miksi annatte rahan siitä, mikä ei ole leipää, ...
... ja työnne ansion siitä, mikä ei ravitse?
- Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvää, ja teidän sielunne virvoittuu lihavuuden ääressä.
Jes. 55:3 Kallistakaa korvanne ja tulkaa minun tyköni; ...
... kuulkaa, niin teidän sielunne saa elää. Ja minä teen teidän kanssanne iankaikkisen liiton,
__________
*) annan lujat Daavidin armot.
__________