vielä suomalaista kahvia, humppaa ja bisseä mukaan...
Voi junttimeininkiä kun ei voi viikkoa tai kahta olla ilman näitä Suomen lahjoja maailmalle!
Voi junttimeininkiä kun ei voi viikkoa tai kahta olla ilman näitä Suomen lahjoja maailmalle!
Ruisleipää, tuulipukuja
kas kun ei
101621
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Madeirallekin kulkeudu aika monta kahvipakettia Suomesta? Tiedän muuten yhden tyypin joka vei ne nöttkötitkin mukanaan. En tiedä menisivätkö nykyään läpi lähtöpään turvatarkastuksessa, siihen aikaan käsimatkatavaroiden sisältöä vaan vähän ihmeteltiin ennen asian tolan selviämistä.
Aikaisemmin,kun vietin yleensä talvet Sri-Lankassa,lähetin kylään tuleville vierailleni toivomuslistan "tuliaisista"
Silliä,ruisleipää,venäläistä metwurstia ja suomalaista kahvia.Kun kuukausia mussuttanut paikallisia (sinänsä erittäin hyviä ruokia)iski sillinpuutostauti.Silloin kysymys olikin kuukausien matkasta.Tuulipukuun ja junttiuteen en kantaa ota.Joskus minun nuoruudessani suomalaisen turistin tunnisti Hankkijan lippalakista.Hah.
ruisleivän syöntiä, niin junttiushan on terveellistä. En ainakaan itse halua olla 4 viikkoa vailla ruisleipää. Vaalea leipä ei houkuttele.
Olen luullut että junttius on huonoa käytöstä, esim. arvostelemalla toisia puutteellisten tietojen pertusteella.
Ruoka on kulttuurisidonnaista, samoin makutottumukset ja jopa jossakin määrin käsitykset siitä, mikä on terveellistä.
Suomalaiset vannovat rukiin nimiin, mutta maailmassa on paljon ihmisiä, jotka eivät ole koskaan ruisleivästä kuulleetkaan ja ovat yhtä terveitä kuin suomalaisetkin.
Ihminen on perinteisesti käyttänyt hyväkseen asuinpaikaltaan löytyviä ruokatarvikkeita ja valmistanut niistä ruokansa. Globaali talous on muuttanut tämän. Sen ansiosta ainakin joitakin ruistuotteita ja ruisjauhojakin saa ostaa vähintään luontaistuotekaupoista monissa maissa, joissa ruista ei ole perinteisesti käytetty leipäviljana kuten Suomessa.
Portugalissa on saatavana runsaasti kuitupitoisia leipätuotteita hinnoilla, jotka ovat murto-osa Suomessa myytävän leivän hinnasta. Leipäperinnettä on muuallakin kuin Suomessa.
Portugalilainen ruokaperinne kaiken kaikkiaan on vahva ja voi erittäin hyvin.
Jokaisella kulttuurilla on omat kiintopisteet ruoan suhteen, joita ilman monen on vaikea elää ainakaan pitempään. Japanilaisille keskeinen ruoka-aine on japanilaistyyppinen riisi, jonka keittäminen juuri sopivan kypsäksi on tarkkaa puuhaa. Portugalilaiselle ei tule joulua ilman bacalhauta, kapakalaa. Vastaavia esimerkkejä löytyy vaikka millä mitalla.
ja metfurstia 1 paketti, kun on Madeiralla käyty saa pikku eväät levadoille, näin meillä.
Jukupliuta ruisleipähän on mitä pahinta myrkkyä! Sitä kun syö tarpeeksi kauan niin henki lähtee satavarmasti.
Sinänsä muuten mielenkiintoista että Suomeenhan on tuotu ruista jo pitkään, kun kotimainen tuotanto ei riitä kattamaan tarvetta. Että kyllä sitä muuallakin "osataan". Kauraa sitten taas rouskutellaan muualla: mikäli en ihan pieleen muista, Suomi oli puolenkymmentä vuotta sitten maailman suurin kauran viejä, miten lie nykyään.
myrkkyä,jos sitä syö TARPEEKSI KAUAN.Kyllä ne murojen mussuttajatkin siinä yli sata- vuotiaina jo vähemmän pirteiltä vaikuttavat.Hah ja hih.
Vieköön mukanaan kuka mitäkin haluaa, mutta me ihastuimme Madeiralla sämpylöihin! Olivat paljon tummempia kun meillä täällä ja tosi maukkaita. Eipä tullut suomalaisleipiä ikävä! Tähän meidän ranskanpullatyyppiin en juurikaan törmännyt, ainoastaan hotellin aamiaispöydässä oli valkoista paahtoleipää ja se varmaankin ihan jo englantilasmatkaajia varten (joita tuntui siinä hotellissa olleen aika paljon). Aamiaispöydästä löytyi joka aamu sämpylä, josta tuli suosikkini; tumma sämpylä jossa oli makeita "klönttejä". Olikohan rusinaa vai taatelia? Mutta hyvää oli!
Kahvia oli meilläkin mukana, mutta keitimme sumpit huoneessa vain pari kertaa, koska paikallinen kahvi oli niin hyvää, että tuli poikettua kahvilla. Suomalaiskahvit kipattiin roskikseen lähtiessä, että jäi sekin tila laukussa muulle.
Totta turiset sämpylöistä ja niiden ihanuudesta. Ja se ruuan kanssa tarjottava leipä on niin ihanaa. Silti ruisleipää tekee mieli, jos on kovin kauan pois Suomesta.
Kahvia otan Suomesta mukaani ja keitän ehkä kerran päivässä, jotta saan juoda mielen määrin sitä. Ravintolassa / kahvilassa ei kehtaa santsata kuin ehkä kerran ja joskus haluaa kahvia litratolkulla. Jos pakettiin jää kahvia, jätän paketin siivoojille.
Minäkin sorrun aina Madeiralla ihaniin sämpylöihin, vaikka Suomessa kartan leipää, tummaa ja vaaleaa (lihottavat ja turvottavat). Loman jälkeen otan sitten taas tiukan linjan ja karsin huonot hiilihydraatit ravinnosta.