Ensimmäisen kerran kuulin oikein asiantuntijoiden ihmettelyä siitä, että 'voi hyvänen aika, kun lapset viettävätkin päiväkodeissa usein enemmän aikaa kuin kodeissaan'...
Merkillinen juttu, että tämän oivalluksen perille menemiseen tarvittiin aikaa näin mahdottoman paljon. Tässähän ihan ongelman ydintä lähestytään uhkaavaa vauhtia sen tajuamiseksi, miten paljon muu ympäristö vaikuttaa lapsen kehitykseen kuin pelkkä koti.
Joku päivähoidon suunnittelusta vastaava henkilö oli sitä mieltä, että hoitaja ei saa vedota ajan puutteeseen siinä, että ei ehdi syventyä kuuntelemaan lasta silloin kun tämä tulee hänelle puhumaan. Sehän on ollut aivan tavallista viime vuosien päivähoidossa, että kenelläkään ei ole oikein aikaa edes siellä oleville pienimmille lapsille.
Lapseni ensimmäisessä tarhassa minulle sanottiin ihan suoraan, että heillä ei ole aina aikaa lohduttaa itkevää lasta. Kyllä kuulosti aika kamalalle. No, minä järjestin tarhan vaihdon ja tilanne hiukan parani, toisessa tarhassa oli aikaa hiukan enemmän, mutta ei sielläkään aina riittävästi. Lopulta jäin kotiin, koska minulle se oli onneksi mahdollista, mutta ikävä kyllä on paljon esim. yksinhuoltajia, joiden on pakko olla mukana työelämässä.
Siitä kyllä jaksetaan puhua, miten tärkeitä ensimmäiset elinvuodet ovat lapselle, mutta edes päivähoitoon ei muka ole varaa riittävästi henkilökuntavirkoihin tällä rikkaalla yhteiskunnalla.
Merkillinen juttu, että tämän oivalluksen perille menemiseen tarvittiin aikaa näin mahdottoman paljon. Tässähän ihan ongelman ydintä lähestytään uhkaavaa vauhtia sen tajuamiseksi, miten paljon muu ympäristö vaikuttaa lapsen kehitykseen kuin pelkkä koti.
Joku päivähoidon suunnittelusta vastaava henkilö oli sitä mieltä, että hoitaja ei saa vedota ajan puutteeseen siinä, että ei ehdi syventyä kuuntelemaan lasta silloin kun tämä tulee hänelle puhumaan. Sehän on ollut aivan tavallista viime vuosien päivähoidossa, että kenelläkään ei ole oikein aikaa edes siellä oleville pienimmille lapsille.
Lapseni ensimmäisessä tarhassa minulle sanottiin ihan suoraan, että heillä ei ole aina aikaa lohduttaa itkevää lasta. Kyllä kuulosti aika kamalalle. No, minä järjestin tarhan vaihdon ja tilanne hiukan parani, toisessa tarhassa oli aikaa hiukan enemmän, mutta ei sielläkään aina riittävästi. Lopulta jäin kotiin, koska minulle se oli onneksi mahdollista, mutta ikävä kyllä on paljon esim. yksinhuoltajia, joiden on pakko olla mukana työelämässä.
Siitä kyllä jaksetaan puhua, miten tärkeitä ensimmäiset elinvuodet ovat lapselle, mutta edes päivähoitoon ei muka ole varaa riittävästi henkilökuntavirkoihin tällä rikkaalla yhteiskunnalla.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tiesitkä, että monissa muissa maissa päivähoitoa ei ole edes niin hyvin järjestetty kuin Suomessa, ts. ainoa vaihtoehto monesti on lastenhoitaja, au-pair tai sitten päivähoitopaikka on kallis tai niitä ei juuri ole saatavana.
Oma on valintasi. Ei "rikkaalla" Suomellakaan ihan kaikkea voida järkätä niin, että kaikki olisi tyytyväisiä. Ota sitten vaikka au-pair, jos hoitajilta ei sinun lapsellesi ole tarpeeksi aikaa.
eikö se ole jo iso asia.
Jos kodinhoitotukea maksettaisiin esim. kouluikään asti, niin vanhemmat voivat hoitaa itse tai palkata hoitajan.
Miksi muuten moni tarhassa työssä oleva jää mielellään hoitamaan lapsiaan kotiin pitkäksi pitkäksi aikaa. Tiedän monta tällaista tapausta.
päivähoidossa kasvaa tälläkin hetkellä
sinuakin tulevaisuudessa vanhainkodissa taikka sairaalassa
hoitava aikuinen.
Ei rikkaalla Suomellakaan ole ihan kaikkea järkätä
niin ettei sun tartte omas tulevaisuudes vanhainkodin vuodeosastolla pissavaipassas
ihan koko päivää maata....
lapset päivätyön aikaan..
Sit työn jälkeen haetaan kiireesti lapset kotiin ja ruuan laittoon, ei siinä lapsia ehdi "käsitellä", ehkä ruokapöydässä jutellaan vähän...mites koulussa tai päikässä meni, joo, hyvin kait, sit lapset menee huoneisiin ja tietsikan ääreen, sit joskus iltapalalle tai ei, ja nukkumaan...
että se siitä jutteluista kotonakin, suurimmalla osalla perheitä...
ei ole aikaa lapsilleen, kuten ennen...
eli ei ne sitten aikuisena jaksa muistaa vanhempiaankaan...hiton väliä heillä,, ei ne munkaan kans keskustellet aikoinaan mistään...
pitemmälle, mitä suusta ulos lasketaan. Vai että oikein au-pair!
Menneinä vuosikymmeninä puhuttiin, että niin kauan kuin kun kansantalous pyörii markkinatalouden lakien mukaisesti, kaikkien työpanosta tarvitaan, yhteiseksi hyväksi - myös naisten. Siis kotona tehtävää lastenhoitoa ei ole koskaan työksi katsottu, vaikka siitä sitä vasta maksaa kannattaisikin - nimenomaan yhteiseksi hyväksi.
Olen sitä mieltä, että oma vanhempia on aina paras hoitaja, siis normaalitilanteessa aina, jos ei puhuta päihdeperheestä. Silloin kun yhteiskunnan kannalta pidetään kansantalouden kasvua tärkeämpänä kuin lapsiin investointia, silloin harjoitetaan lyhytnenäistä politiikkaa, eikä lapsuutta arvosteta. Se taas kostautuu tulevaisuudessa Maailmanpankin laskujen mukaan monisata kertaisesti.
Jos yhteiskunnalla nytkin olisi ollut varaa heittää pankeille 54 MILJARDIA, mutta pankit eivät sitä huoleneetkaan, niin kyllä tuosta summasta olisi voitu irrottaa lapsille vaikka 6 miljardia. Eli 2 päivähoidon kehittämiseen ja 2 peruskoulun kehittämiseen. Ja pari miljardia olisi jäänyt vielä kotihoidontukien maksuun niille vanhemmille, jotka haluavat hoitaa lapsensa kotona. Se investointi olisi maksanut itsensä takaisin tulevaisuudessa.