Itselläni on hyvä ystävä, joka on masentunut. Eräs aamu keskustellin hänen kanssaan, ja hän aivan vakavissaan harkitsi itsemurhaa. Itkin koko päivän ja mietin että mitä jos en näe häntä enää. Olen jo noin puolen vuoden ajan yrittänyt saada häntä keskustelemaan jonkun kanssa, mutta hän ei suostu.
Jos ihminen ei ole masentunut, hän ei pysty satuttamaan itseään. Eli jos viiltelet, mene hyvä ihminen keskustelemaan jonkun kanssa! Tai jos tuntuu että elämä ei enää innosta (tuntunut tuolta kauemminkin kuin pari päivää). Muita masentuneisuuden merkkejä ovat esimerkiksi alakuloisuus, kyllästyneisyys, jatkuva ärtyneisyys, tuntemus olevansa muita alempi, arvottomampi tai häpeää itseään, vetäytyminen ihmissuhteista, tai niiden oleminen pelkkiä käyttösuhteita, painonvaihtelu, unihäiriöt ja itsetuhoisuus.
Älä ole niin itsekäs, että annat ystäviesi ja perheesi kärsiä sen takia että sinulla on harhaluuloja että kukaan ei oikeasti välitä. Jokaisella on joku joka välittää. Ei ole häpeä hakeutua hoitoon. Sillä vain todistat olevasi viisaampi kuin monet, jotka tuhlaavat elämänsä masennuksen takia.
Jos ihminen ei ole masentunut, hän ei pysty satuttamaan itseään. Eli jos viiltelet, mene hyvä ihminen keskustelemaan jonkun kanssa! Tai jos tuntuu että elämä ei enää innosta (tuntunut tuolta kauemminkin kuin pari päivää). Muita masentuneisuuden merkkejä ovat esimerkiksi alakuloisuus, kyllästyneisyys, jatkuva ärtyneisyys, tuntemus olevansa muita alempi, arvottomampi tai häpeää itseään, vetäytyminen ihmissuhteista, tai niiden oleminen pelkkiä käyttösuhteita, painonvaihtelu, unihäiriöt ja itsetuhoisuus.
Älä ole niin itsekäs, että annat ystäviesi ja perheesi kärsiä sen takia että sinulla on harhaluuloja että kukaan ei oikeasti välitä. Jokaisella on joku joka välittää. Ei ole häpeä hakeutua hoitoon. Sillä vain todistat olevasi viisaampi kuin monet, jotka tuhlaavat elämänsä masennuksen takia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
eli masentunut ihminen tarvitsee ympärilleen ystäviä, läheisiä, sekä tottakai myös ammattiapua. En tiedä, miksi joidenkin ihmisten on niin vaikeata hakea sitä apua? Jos ei itse jaksa,( useinmiten ei jaksakkaan) silloin on läheisten puututtava tilanteeseen. Toimittava heti sairauden alkuvaiheessa, ettei tarvitse sitten jossitella, eikä katua, miksi en auttanut, miksi en tehnyt mitään? Jo pelkkä läsnäolo ja asioista jutteleminenkin auttaa, ainakin hieman. Olisikin hyvä asia, jos masentunut ihminen kertoisi avoimesti, esim. mitkä asiat mieltä painavat, mitä toiveita olisi, mitä haluaisi tehdä, (jos jaksaa?)jne..Mielestäni näiltä keskustelupalstoiltakin saa hyvin paljon neuvoja, ja kannustavia elämänohjeita. Täällä on paljon toisistaan välittäviä ihmisiä-saisi olla elämässä muutenkin näin, ettei vain "palstoilla". Toki onkin, mutta vielä paljon enemmän pitäisi välittää ja huolehtia toisistaan.
lähipiirille. Ei masennus siinä poikkeusta tee. Ajatteleppa miten paljon sairaus sille sairaalle itselleen tekee, jos se tuntuu vaikealta jo läheisille.
suoraan sille ystävälles? Mä ainakin otin tän itteeni, kun ihmiset saattaa joskus kuvitella, että mä oon masis. Mutkun se ei oo niin. Saksalainen veri ei masistele niin helposti kuin supisuomalainen.
Voivoi, tätä keskusteluu, voivoi. danke.
jo sanonut. Niinkuin alkuperäisessä viestissä kerroin "Olen jo noin puolen vuoden ajan yrittänyt saada häntä keskustelemaan jonkun kanssa, mutta hän ei suostu.". Olen myös keskustellut kyseisen henkilön poikaystävän ja äidin kanssa, jos asiaan tulisi muutos, mutta mitään ei ole tapahtunut.