Olen lääkevastainen, masennuksesta kärsivä nuori aikuinen. Hoitoon hakeuduin kesällä, lääkkeet sain vaikken niitä halunnut ja hoitajan kanssa kävin noin kerran viikkoon juttelemassa.
Lääkkeitä en aloittanut, hoitajan luona kuitenkin jatkoin käymistä tunnollisesti.
Sitten eräänä päivänä kun olin hoitajan luona, hän ilmoitti että lääkäri tulee tapaamaan minua sinne hetken kuluttua... en siitä ajatellut mitään, vaan jatkoin keskustelua tavalliseen tapaan hoitajan kanssa, sitten lääkäri ilmestyi huoneeseen ja kyseli minulta jotain (mm. olenko aloittanut lääkkeet)... ja kuin salama kirkkaalta taivaalta ilmoitti että joudun sairaalaan!!!! Laittoi siis lähetteen suljetulle, pakkohoitoon... tai sen arviointiin.
Sitten sitä mentiin ambulanssilla psykoosi(!!)potilaiden osastolle. Vaikken ole millään tapaa psykoottinen, vain ja ainoastaan ahdistunut ja masentunut.
Se oli niin nöyryyttävää!!!
Osastolla tapasin lääkärin, jolla onnekseni oli vielä järki päässä, ja joka totesi etten ole pakkohoidon tarpeessa... sitten pääsin luojan kiitos kotiin. Loppupäivä menikin sitten itkiessä ahdistusta tapauksesta.
Mielestäni minua kohdeltiin niin väärin! En jaksa käsittää. En ole tappamassa itseäni, vaikka kuolemaa toivonkin, hoidossa kävin tunnollisesti, ainut mihin en suostunut oli ne lääkkeet. Joten sillä perusteella minut voi lähettää osastolle jossa ihmiset kävelivät ympyrää ja puhuivat itsekseen??
Nyt olen aloittanut lääkkeet, lupaamalla sen pääsin sairaalasta. (Sanoin jo aikaisemmin, kun sain tiedon että joudun sairaalaan, että teen ihan mitä vaan, kunhan en vaan sinne joudu... koska sairaalaan en missään nimessä halua).
Eli minut siis ikäänkuin kiristettiin syömään lääkkeitä... niin väärin, niin väärin!!
Aina kaikki sanoivat ettei kukaan voi pakottaa syömään lääkkeitä (siksi en aikaisemmin apua hakenut kun sitä pelkäsin), mutta nähtävästi voi :( Minulle ainakin tuosta tapauksesta jäi niin paljon hampaankoloon, peräti jonkinlaisia traumoja. Enää en uskalla juurikaan "auttajilleni" rehellisesti puhua, koska aina saa pelätä että joku lähettää minut taas sairaalaan jos minulla on tosi ahdistava päivä, tai itkettää. Luottamus meni, ja pelko kalvaa.
Lääkkeitä en aloittanut, hoitajan luona kuitenkin jatkoin käymistä tunnollisesti.
Sitten eräänä päivänä kun olin hoitajan luona, hän ilmoitti että lääkäri tulee tapaamaan minua sinne hetken kuluttua... en siitä ajatellut mitään, vaan jatkoin keskustelua tavalliseen tapaan hoitajan kanssa, sitten lääkäri ilmestyi huoneeseen ja kyseli minulta jotain (mm. olenko aloittanut lääkkeet)... ja kuin salama kirkkaalta taivaalta ilmoitti että joudun sairaalaan!!!! Laittoi siis lähetteen suljetulle, pakkohoitoon... tai sen arviointiin.
Sitten sitä mentiin ambulanssilla psykoosi(!!)potilaiden osastolle. Vaikken ole millään tapaa psykoottinen, vain ja ainoastaan ahdistunut ja masentunut.
Se oli niin nöyryyttävää!!!
Osastolla tapasin lääkärin, jolla onnekseni oli vielä järki päässä, ja joka totesi etten ole pakkohoidon tarpeessa... sitten pääsin luojan kiitos kotiin. Loppupäivä menikin sitten itkiessä ahdistusta tapauksesta.
Mielestäni minua kohdeltiin niin väärin! En jaksa käsittää. En ole tappamassa itseäni, vaikka kuolemaa toivonkin, hoidossa kävin tunnollisesti, ainut mihin en suostunut oli ne lääkkeet. Joten sillä perusteella minut voi lähettää osastolle jossa ihmiset kävelivät ympyrää ja puhuivat itsekseen??
Nyt olen aloittanut lääkkeet, lupaamalla sen pääsin sairaalasta. (Sanoin jo aikaisemmin, kun sain tiedon että joudun sairaalaan, että teen ihan mitä vaan, kunhan en vaan sinne joudu... koska sairaalaan en missään nimessä halua).
Eli minut siis ikäänkuin kiristettiin syömään lääkkeitä... niin väärin, niin väärin!!
Aina kaikki sanoivat ettei kukaan voi pakottaa syömään lääkkeitä (siksi en aikaisemmin apua hakenut kun sitä pelkäsin), mutta nähtävästi voi :( Minulle ainakin tuosta tapauksesta jäi niin paljon hampaankoloon, peräti jonkinlaisia traumoja. Enää en uskalla juurikaan "auttajilleni" rehellisesti puhua, koska aina saa pelätä että joku lähettää minut taas sairaalaan jos minulla on tosi ahdistava päivä, tai itkettää. Luottamus meni, ja pelko kalvaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
en pysty ees kuvitella miltä susta tuntuu. mä ainaki valittasin. ja ehkä vähän useempaaki kertaa, kunhan vaan asialle tapahtuis jotain. oon jo kauan tienny ettei suomessa oo ammattitaitosia lääkäreitä, mut toi on kyllä niin törkee temppu, että! ei ketään voi tolla lailla pakottaa syömään lääkkeitä. ite en mee lääkärii helpolla, ja lääkkeitä en syö ellen oo suunnillee kuolemassa ilman niitä, ni luulis ny lääkäreitten tajuavan et kaikki ei vaan tykkää napsia pillereitä koko ajan. ja sanoit että itse hakeuduit hoitoon, ja itse kävit vapaaehtoisesti juttelemassa. et oo itsetuhonen, ni onko sillä niin väliä syökö niitä lääkkeitä, jos muuten hommat hanskassa?
Kyllähän sitä tekis mieli valittaa, mutta ei ole voimia siihen tässä masennuksen kourissa. Ja kun en edes tiedä miten pitäisi toimia.
Mutta tunnen että mua on kohdeltu väärin. En sitten tiedä, mutta siltä minusta joka tapauksessa tuntuu.
Vaikka mun asiat nyt aika huonosti onkin, ja kyseessä aika vakava-asteinen masennus, niin en siltikään jaksa ymmärtää. En mielestäni todellakaan ole sairaalahoidon tarpeessa tässä vaiheessa, ja kun se sairaala-ajatus vieläpä ahdistaa enemmän kuin mikään muu!
Mä olen aina ajatellut että pakkohoitoon passitetaan vain, jos on vaaraksi itselleen tai muille, tai sitten kyseessä on psykoosi tai jokin vastaava. Mutta vaikka mä miten yritin selittää etten ole tekemässä itselleni mitään, en uskaltaisi ikipäivänä, niin ei auttanut.
Lääkkeitä en olisi halunnut alkaa syömään, enkä ainakaan tällä tavoin... ehkä olisin sitten suostunut kokeilemaan jos mikään muu ei olisi auttanut, mutta olisin halunnut tehdä sen päätöksen itse, enkä pakon edessä, kiristettynä.
Ymmärrän Sinua. Olet meitä harvoja, jotka haluavat keskustelemalla, joka on paras terapiamuoto, hoidattaa itsesi kuntoon. Se on todettu jo kauan sitten, että keskustelu on parhain. Lääkkeet aiheuttavat riippuvuutta ja ihminen menee niistä sekaisin. NIIN. Kuitenkin ! Sosiaali- ja Terveysalan ohjeistuksessa lukee, että potilaan kanssa keskustellaan lääkkeiden tarpeellisuudesta. Pakkosyöttöä ei saisi olla. Kuitenkin, lääkärit haluaisivat nopean kuntoutumisen ja siinä on tärkeää uni ja rentoutuminen. Alkoholi siinä apuna on pahin.Onneksi osaston lääkäri oli asiallinen ! Totta on, että siellä on kuvailemasiasi potilaita. Lääkärit näkevät elämästä sen raadollisen puolen ja kyllä he pyrkivät hyvään. Oma itsesuojeluvaisto on hyvä.
Tosi törkeää! Sun kannattaa ehdottomasti tehdä tuosta lääkäristä ja sen kohtelusta valitus.
Vaikket jaksaisikaan, kerää vihaa itseesi, sen avulla saat voimaa valittaa.
Onko sinulla ketään joka voisi auttaa tässä asiassa?
Muuten tuo huono kohtelu jatkuu, jos kukaan ei tee mitään. Meidän kaikkien pitää nyt ryhtyä
oikaisemaan näitä vääryyksiä mitä mt-potilaiden
kohdalla on. Osa on niin tukossa ja lääkitty
etteivät he pysty. He ovat jo niin alistuneita!!
Sun ei ole pakko todellakaan syödä lääkkeitä!!
Sellaista lakia ei ole Suomessa.
Mutta sulla on oikeus saada hoitoa, joka ei
tarkoita lääkkeiden pakkosyöttöä.
Minulle aikoinaan mt-toimistossa annettiin ehto
etten saa käydä siellä jos en syö lääkkeitä.
Käytin valkoista valhetta.
Ja olen todennut nyt että lääkkeet eivät paranna
minua, oireita peittävät tietysti.
Olen käsitellyt asioitani ja juuri se kova ahdistus on johdattanut minut asioiden äärelle
eli mistä se ahdistus johtuu.
Ja vähitellen sieltä mieleni pohjalta on löytynyt kamalia muistoja voimakkaasta väkivallasta mitä mm. äitini harjoitti meitä
lapsia kohtaan. Ja kaikkea muutakin on "löytynyt".
Jos olisin ollut voimakkaasti lääkkeissä, en olisi saanut mistään tunteista kiinni.
Olisin ollut aivan turta.
Tapauksesi on tosi törkeä ja lainvastainen!
Mitä jos etsisit toisen paikan missä käyt?
Ota yhteyttä jonnekin ja valita.
Tämän lääkärin esimieheen voisit ottaa yhteyttä.
Ei minulla ole ketään, kuka auttaisi valituksen teossa... tai missään muussakaan. Valittaa haluaisin, mutta en tiedä onko mitään vääryyttä oikeasti edes tapahtunut... ja kun en ymmärrä, enkä jaksa asioita selvittää. On muutenkin niin vaikeaa.
En käy enää samassa paikassa missä tämä tapahtui, joka oli siis oma terveysasema. Olen nyt muun avun piirissä. Enkä tälle kyseiselle lääkärille aio mennä ikinä enää, en missään nimessä, enkä minkään asian takia.
Jotta nyt voisit jatkaa elämää, niin annan aihetta ajatella (en kyllä puolusta lähettävää lääkäriä).
Olikohan se lääkäri psykiatri, oliko ammattitaitoa, jos hän kuitenkin sai sellaisen käsityksen, että olet itsetuhoinen (yleensä masentunut ihminen haluaa parantua ja ottaa myös lääkkeet avuksi), et tiedä, mitä hoitaja on kertonut, ehkä hän halusi varmistaa tilanteen. Miten itse perustelit lääkkeettömyytesi?
Itse en ole suostunut syömään koukuttavia lääkkeitä, mutta muita kyllä.
Tiedän, että tilanne suljetulla on ollut traumaattinen, mutta löytyisikö siitä jotain hyvää?
Nyt olet saanut uuden aiheen voida huonosti, niin minäkin monen vuoden vaikeassa masennuksessa, mutta halu parantua lähtee itsestä, ensin kävelylenkki talon ympäri, ruokavalion parannus, yksi ohjelma telkusta ja suihkussa käynti kerran viikossa, siitä on lähdetty.
Kannattaa oikeasti miettiä vain omaa paranemistaan ja jättää virhearvioinnit omaan arvoonsa (paitsi jos haluaa mässäillä väärydellä).
Lääkäri oli vain ja ainoastaan tk-lääkäri, ei suinkaan psykiatri.... joten mielestäni täysin ilman ammattitaitoa tässä asiassa.
Käsittääkseni syy miksi minut sinne lähetettiin, oli se että olen mukamas hoidonvastainen (eli kun en lääkkeitä halunnut, muuten sitouduin hoitoon kyllä), ja se että minun pelättiin syrjäytyvän (joka ei sekään pidä paikkaansa)... mutta miksipä kukaan minua uskoisikaan. Ainakin nuo kaksi syytä olivat käsittääkseni ne syyt miksi sinne jouduin, ei niinkään se että olisi luultu että olen itsetuhoinen.
Lääkkeitä en halunnut monestakaan syystä, sivuoireet (hikoilu, libidon heikkeneminen/häviäminen, lihominen, turtuminen.......), lääkkeet pelottavat ja ahdistavat. En halua syödä mitään lääkkeitä, yleensäkään... enkä varsinkaan masennuslääkkeitä... mistä sitä tietää miten ne minuun vaikuttavat, ehkä jopa "vaurioittavat" minua jotenkin, aivojani.... mistä sitä kukaan varmaksi voi tietää! Ja olen myös nähnyt miten lääkkeet vaikuttavat (eivät positiivisesti), ystäväni masennusta vierestä seuranneena... . Syitä on monia miksen lääkkeitä halua syödä.
Tapahtumasta ei todellakaan löydy mitään hyvää! Ei niin yhtään mitään.... vaikka miten miettisi.
Sinun kannattaisi ensinnä selvittää, miten juuri sinun masennuslääkkeesi vaikuttavat. Masennukseen on monelaisia syitä, joista osaa voidaan hoitaa samalla tavalla kuin mitä tahansa sairautta, onneksi voidaan!Jos serotoniinin määräsi on alhainen, sitä voidaan antaa tablettimuodossa ja vähitellen mieliala paranee, kun vajaus tulee hoidetuksi. Masennushoito on ihan eri asia kuin kuin psykoosin hoito. Sinun on hyvä muistaa, että vakava masennus voi hoitamattomana jättää pysyviä vaurioita, se voi olla myös kuolemanvaarallinen.
Jospa onkin niin, että hoito ei ole pakko vaan sulla on siihen oikeus?