Mielenmaisemasta puhutaan nykyisin usein tuttavapiirissäni.
Maalaa maisemasi, kuvaile se sanoilla.
Millaisessa maisemassa viihdyt ja minne pakenet kiireitäsi?
Onko sinulla jokin väri jolla on rauhoittava vaikutus, vai onko se jokin paikka, lempituolikin ehkä.
Syksyisin moni tuntee mielenkiintonsa kaikkeen lopahtaneen. Väsyttää. Ei mikään kiinnosta.
Kuinka sinä selviät matalapaineen iskiessä, vai vältytkö niiltä kokonaan?
Syksykin on kaunis vuodenaika kun katsoo värejä ja maiseman muuttumista. Minulle innon alkuna.
Kaikkea uutta on mielessä. Illalla sytytän kynttilän ja istun keinutuoliin kuuntelemaan musiikkia, tai vain olemaan hiljaa.
Millaisia teillä muilla palstalaisilla ovat syksyn ja maiseman tunnelmat.
Maalaa maisemasi, kuvaile se sanoilla.
Millaisessa maisemassa viihdyt ja minne pakenet kiireitäsi?
Onko sinulla jokin väri jolla on rauhoittava vaikutus, vai onko se jokin paikka, lempituolikin ehkä.
Syksyisin moni tuntee mielenkiintonsa kaikkeen lopahtaneen. Väsyttää. Ei mikään kiinnosta.
Kuinka sinä selviät matalapaineen iskiessä, vai vältytkö niiltä kokonaan?
Syksykin on kaunis vuodenaika kun katsoo värejä ja maiseman muuttumista. Minulle innon alkuna.
Kaikkea uutta on mielessä. Illalla sytytän kynttilän ja istun keinutuoliin kuuntelemaan musiikkia, tai vain olemaan hiljaa.
Millaisia teillä muilla palstalaisilla ovat syksyn ja maiseman tunnelmat.
Vastaukset 10
Vanhimmat
vuolaan kosken partaalta. Siinä se mielimaisema, korkeilta kallioilta kurkisteltuna.
Lähietäisyydeltä eli koskessa soutuveneellä ei sitten ollutkaan ihan kivaa, vaikeaksi meni. Kaiken lisäksi pikkuinen siskolikka lähti kävelemään tukkisumalle ja pyörähti veteen. Ehdin ja aikani sukeltelemalla sain ylös. Selvisi.
Syksy on minusta kaunista aikaa. Ruska-aikaa on etelässäkin, puut väreissä.Parasta ehkä kuitenkin silloin, kun maa on vähän roudassa, lehdet varisseet.
Vasta kaupunkiin muuttaessani, murrosiässä, huomasin kuinka onnekas olin. Minulla oli tuntuma luontoon, ja sitä kaipasin kivikaduilla ja kaupungin korttelipihalla, jossa äänetkin kertautuivat ja kaikuivat eri tavalla kuin korvessa.
En koskaan ollut kotonani kaupungissa vaikka kotini olikin siellä vuosikymmeniä.
Metsä on kirkkoni. Mielimaisemassani on isoja puita ja hiljaisuutta. Nykyisessä maisemassa vettäkin, se on aina elävä elementti, muuttuu koko ajan, enkä kyllästy katsomaan veden pinnan liikettä, auringon kajoa aamulla tai illalla, kun valo leikkii pienillä laineilla, tai tekee sillan veden tyyneen pintaan.
Kuitenkin, kaikesta huolimatta, hiljainen metsä huokaa minulle läheisemmin, siellä on turvallista, hiljaisuuskin puhuu.
En tiedä missäpäin suomea kaupungeissa ei ole metsää, luontoa, omakotitaloja myös kerrostalojen keskustan jälkeen?
Itse olen henkeen ja vereen kaupunkilainen, juureni ovat täällä, koko suku, ja elämä.
Olen asunut niin omakotitalossa, paritalossa, rivitalossa, keskustan kerrostaloissa, kuin lähiössäkin. Nyt lähiössä.
Meri on se elementti, metsän lisäksi, joka antaa voimaa.
Tässä vuoteella löhötessäni, katselen kun ihmiset uivat, tai vain kastautuvat. Itse en enää tähän aikaan mene mereen, pari vk sitten vielä menin. Tuo tuuli viilensi liiaksi.
Meri on kaunis taulu, milloin lempeä, milloin raivokas.
Metsää näkyy lahden toisella puolella, kauniit ruskan värit.
Talvella jos lunta on, ihmiset hiihtävät ja luistelevat tuossa, viime talvi jäi väliin, meri oli auki.
Myös kävelijöitä on meren jäällä satamääriä, kauniina talvipäivänä.
Kaupungissa on kaikki lähellä, ja kuitenkin mahdollisuus luontoon.
heräävästä keväästä ja varhaissyksystä. Silloin värit luonnossa ovat heleimmillään. Viihdyn maalla. Sanoin aina miehelleni, että hän on järjestänyt minulle kauniit maisemat. Se tarkoittaa Salon seudun lievästi kumpuilevia maastoja. On lainehtivia viljapeltoja ja metsää sopivasti. Maastoon sopeutuvilla taloilla omanapuissa on eri värisiä omenoita. Kun raivaan metsää, pysähdyn katselemaan ja kuuntelemaan- myös muistelemaaan.
Herkin ja vaikuttavin mielenmaisemani on korkealla avaralla paikalla, tunturissa, vaaralla tai suuren veden äärellä. Paikassa jossa horisontti näkyy kaukana ja paljon taivasta. Mutta se on harvinaista luksusta tälläiselle metsien keskellä asuvalle suomalaiselle.
Joten arkinen mieleni lepää ja huokailee pienessä puutarhassani. Sitä hoidan ja kasvatan "summerhilliläisesti" eli annan sen elää villisti ja vapaasti.
Siellä en koskaan koe, että jotakin pitäisi tehdä tai hoitaa. Olen puutarhuri silloin kun hyvältä tuntuu. Kesäisin istuskelen siellä eri paikoissa. Muina aikoina tutkailen vuodenaikojen muutoksia puutarhassani ikkunoistani.
Usein ihmettelen sitä, että siitä huolimatta, etten muilta kiireiltäni ehdi paljoakaan siitä huolehtia, se jaksaa kukkia ja kukkia, tuottaa marjoja ja omenia.
Joskus kysynkin pioneiltani tai ruusuiltani, että mitä ihmeen hyvää olen tehnyt kun nyt noin kukitte. Ne vain kukkivat.
En koskaan leikkaa kuivia oksia pois syksyisin. Iloitsen niistä talventörröttöjistä lumien keskellä sitten helmikuussa kun ne muistuttuvat tavallaan menneestä kesästä.
Tällä hetkellä tässä mielenmaisemassa iloni on omenapuu, joka lehdettömänä kovassa tuulessakin kantaa valtavasti värikkäitä omenia, oikea pompulapuu.
ympäristö, missä elää. Täällä puhutaan kauniisti lapsuuden maalaismaisemista. Kuitenkin sielläkin on tapahtunut perheiden ampumisiin johtaneita ahdistuksen ja alkoholin vaikuttamia tapahtumia. Usein on syynä ollut tilan pakkohuutokauppaan joutuminen. Velkaantuminen on kauhea ahdistuksen tuoja.
Rauhallisessa elämäntilanteessa mielenmaisemaa voi kyllä säädellä, kunhan käyttää vähän aikaa siihen kiireen välillä.
Kiva muistutus asiasta. :)
meidänkin ikäluokastamme on juuriltaan maalta. Itse viihdyn maalla, meri pelottaa minua. Pieni sisävesijärvi on parempi. Oikeastaan suureen osaan elämääni on kuulunut joki. Työssä ollessani kaupungista tullessa tietyssä paikassa joki avautui edessäni ja kuulin mielessäni Riki Sorsan laulavan joesta, oliko se Riki Sorsa? Tällaisia juttuja en muista.
Eivät maaseudun maisemat aina silmää hivele
ränsistyine rakennuksineen, ruostuvine, unohdettuine traktoreineen ja muine roinineen sekä muovisine puutarhakalusteineen yms.
Pihat ovat Nissaneja täynnä maallakin.
Enemmän ja vähemmän olemme maalta tai sen lähistöltä kotoisin.
Lapsuudessa ei ollut nissaneja, ränsistyneitä rakennuksia kyllä oli, mutta eikös ne olleet idyllisiä vain. :)
Nyt on identiteetit hakusessa sielläkin.
Ifoja ja Jovet Javelineja.
Sit kai Mosseja , siis muksuna ollessa.