kaikki on mennyt

eli nyt on maksun aika,kävelen viimeistä matkaa alaspäin,olin välillä ilman viinaa monta kuukautta sitten taas join rikoin lupaukset,minulle tarjottiin taas kerran mahdollisuutta tehdä elämästäni onnellinen.selvänä olen ihan kiva,asiallinen pidän ihmisistä autan ja iloitsen toisten onnesta.mieheni muutti pois kuitenkin koko ajan nähdään,hän ei vaan jaksanut katsella elämäni tuhoamista,olin taas sairaalassa, selvinpäin sain kramppeja, tuli muistikatkoja, lekuri otti neurologian osastolle hoitoon ja sain epilepsialääkityksen ja tietenkin ei alkoa.ensi viikolla alkaa hoidot muistihoitajalla,neurologian poliklinikalla.minua pelottaa ihan hirveästi kuinka minä ihan asiallinen ihminen sairastuin tappavaan tautiin.tyttären perheen kanssa sukset ristissä,tuntuu etten jaksa en ole oma itseni,pelottaa en jaksa enää kulisseja ne kyllä minulta luontuu en ole juonut ulkonäköäni vielä pystyn keskustelemaan vaan sisältä olen täysin rikki ja tunnen olevani kirottu varmaan olenkin.mies tulee vielä illalla käymään käy joka aamu ja ilta ja kaipaan häntä vaan ymmärrän miksi hän ei jaksa,en saa nyt itseäni kokoon,vaan elämää haluan jatkaa,olen vain niin väsynyt itseeni