Tanssitko itselle ja daamillesi(taidollasi) vai toisille tanssijoille/katsojille kateudeksi.Ihan vaan kysymyksenä?
Tanssitko itselle ja daamille vai toisille
Kavaljiero
394072
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Kaikkihan tanssivat kumppanilleen, tietysti! Siitähän tanssissa on kyse! Mitä ajat takaa?
Suhise,kotkota,räpytä,viserrä,liverrä ja tee hassuja temppuja naaras linnulle.Kuten kollit fuskaa,buggaa,humppaa,foxaa,tangoo,valssaa ja rokkaa daameilleen????????????????????????
Ainakin tanssin pääasiassa itselleni, en minä kenenkää daamin tai yleisön vuoksi käy tanssimassa, kyllä minä menen tanssimaan itseni vuoksi.
Ensisijaisesti tanssin itselle. Tanssi on minulle keino pysyä liikuntakykyisenä. Tietysti pyrin pitämään myös daamin tyytyväisenä, että pääsen toistekin tanssittamaan. Katsojista ei niin väliä.
Hyvä kysymys.
Kuinka kulloinkin. Haen tanssista itselleni hyvää tunnelmaa ja uusia kokemuksia ja nautin tanssimisesta laitettujen naisten kanssa.
Tanssin daamilleni, kun haluan valloittaa ja metsästää hänet ja hänen hymynsä.
Tanssin yleisölle, kun tanssi sujuu hyvän daamin kanssa. Ja askeleemme sulautuvat yhteen.
...mihin tahansa inhimillen elämän osa-alueeseen suhtaudutaan lukematomin eri tavoin. Niin myös tanssimiseen (paritanssiin tässä tapauksessa) tanssijan persoonasta ja tilanteesta sekä tietysti myös tavoitteista riippuen.
Itse olen aina tanssimassa ollessani hankkimassa tanssin avulla nautintoa itselleni ja jakamassa sitä kulloisellekin parilleni. Siis tanssin parilleni saaden samalla siitä itse sillä tavoin eniten.
Senpä vuoksi kullekin tanssilajille, jopa yksittäisille kappaleillekin joskus, pyrin paikalla olevista saamaan juuri siihen sopivan parin.
Aina tietystikään ei onnistu, mutta tavoite on tuo. Siis valikoin, kuten suurin osa tuttavistanikin tekee.
Joskus nautintoa saa ja pystyy antamaan myös aloittelevallekin tanssijalle, kun tämä on selvästi kehityskelpoinen ja oppii nopeasti.
Kaikesta kehityksestä yleensä saa iloa -siis myös toiselle tuottamastaan onnistumiskokemuksesta.
Jotta tanssi voisi olla molemmille osapuolille olosuhteiden sallimassa määrin nautittavaa, yritän hakeutua kulloisessakin tilassa sellaiseen paikkaan, missä muiden aiheuttama häiriö on mahdollisimman vähäinen. Onneksi useimmissa tanssipaikoissa tuollaisia tiloja on tarjolla.
Niissä häiriöttömissä tiloissa tanssimisen jotkut sivulliset tosin katsovat yleisölle tanssimiseksi, mutta se taas on ihan heidän oma murheensa. Tavoite se ei ole.
Onneksi monet noista häiriöttömistä alueista sijaitsevat pikemminkin suuren yleisön katseilta piilossa, mutta kuitenkin musiikin kuuluvuusalueella. Sellaisia paikkoja pitäisi olla kaikkla tassipaikoilla, jolloin parille tanssiminen onnistuisi niille, jotka sitä haluavat.
Tungoksessa, kirkkaiden valojen alla tanssimisesta nauttiviakin on.
Onneksi juuri sellaisia onkin suuri enemmistö, joten rauhallisista olosuhteista pitävillekin jää tilaisuus käyttää niitä syrjäisempiä kolkkia, ja niissä näin ollen on myös usein tilaa tehdä vaativampiakin liikkeitä.
jos pari on aktiivinen tanssikurssilla kävijä niin se esiintyy yleisölle leveästi väkinäisesti hymyillen ja pari kiertää lähellä katsojia. Mikäli lähistöllä on toinen samanlainen pari niin sitten pitää esittää pari uutta liikesarjaa, jotta tulisi paremmuus selville. Lavakukkoja ja -kanoja. Suoritukset ovat vain teknisiä. Mikäli tanssin aikana sattuu yksi harha-askel niin se pilää sen tanssin ja sen yleisökin huomaa myrtyneistä ilmeistä ja siitä, että toinen parin jäsenistä sättii toista. Ja koko osaaminen pitää lyödä kehiin. Säälittävää. Naurettavaa samalla.
Me "tavikset" tanssimme vain oman parin kanssa, emme noteeraa yleisöä koska meille sitä ei ole. Koko huomio on parissamme, hänen liikkeissään, ehkä jokunen sana vaihdetaan. Tanssin sovellamme parin mukaan, jos parimme ei ole "ammattilainen" niin liikkeet ovat yksinkertaisempia mutta jos parimme osaa tanssia hyvin niin sitten voi kokeilla pyörähtää vapaammin mutta silloinkin vain me kaksi olemme toisillemme tanssin ajan, emme poseeraa yleisölle.
Tanssi aiheuttaa huonomuistisuutta, joissakin. Kun kysyn osaavilta partnereiltani ovatko he kenties käyneet ihan kursseilla niin vastaus on jotakin "no ehkä joskus tuli pari tuntia käytyä" ja niinpä innostunkin kehumaan heitä luonnonlahjakkuuksiksi! Ja se kovasti tuntuu miellyttävän. Mutta kun itse menen viikon kuluttua anssikurssille niin sinnepä ilmestyy parinkin sinä vaiheessa kun alkeet on loppuneet ja siirrytään jatko-osaan. Ja pian selviää että pari vuotta on parini käynyt 3 kertaakin viikossa kurssilla. Se vain unohtui siellä lavatansseissa ;).
Asia ihan noin ole..
"jos pari on aktiivinen tanssikurssilla kävijä niin se esiintyy yleisölle leveästi väkinäisesti hymyillen ja pari kiertää lähellä katsojia"
Hyvin harva kursseilla kävijä harrastaa tuota, mutta yksikin saa näkyvyyttä muidenkin edestä ja yleistää käsityksen.
"Mikäli lähistöllä on toinen samanlainen pari niin sitten pitää esittää pari uutta liikesarjaa, jotta tulisi paremmuus selville"
Aika harvoin on tästäkään kyse, useinmiten on kyse eräänlaisesta keskustelusta ja hauskanpidosta tanssimalla.
"Mikäli tanssin aikana sattuu yksi harha-askel niin se pilää sen tanssin ja sen yleisökin huomaa myrtyneistä ilmeistä ja siitä, että toinen parin jäsenistä sättii toista."
Aivan metsään tässäkin mennään. Mikäli tanssiessa sattuu harha-askel, tai muu virhe, se pyritään naamioimaan siten, ettei kukaan ulkopuolinen huomaa mitään.
Mitä ihmeen katsojia tarkoitat?
Kilpailuissa on katsojia, tanssipaikoilla ei. Jos joku katselee tanssiani, siitä vaan, mutta on aivan turha kuvitella, että tanssin hänelle.
Voi olla, että tanssini on jonkun mielestä kaunista katsottavaa, mutta se ei ole se juttu vaan tanssiminen parille.
Aloittelijoille syntyy toisinaan harhakäsitys, että taitavat tanssijat olisivat esiintymässä tanssilavalla.
Tietysti siellä esiinnytään, Vai oletko valtakunnan typerin tanssija, etvarmaan ole uskaltanut todellisuussa millekkään tanssipaikalle edes
ja myös parilleni. Kun löydämme yhteisen sävelen ja askelet ja liikkeet osuvat yksiin, voin nauttia tanssista. On mukavaa, jos se myös katsojista näyttää hyvältä, koska katsojia aina on, sille ei voi mitään. Ja tanssiin varmasti vaikuttaa se, että tietää jonkun katsovan. Ei ainakaan haluaisi ihan hölmösti töpeksiä katseiden ristitulessa. Tämä korostuu silloin kun tanssijoita on vähän. Mutta mitään esiintymisviettiä en tunne itselläni olevan. Tällaisiakin tanssijoita näkee esim. kesäillan valssin televisioinneissa.
Pohdittavaa onkin siinä, miksi esim. kesäillan valssissa parhaat tanssijat (kädenalitanssijatkin) jättäytyvät taka-alalle eikä heitä näy ruudussa juuri lainkaan. Kerrasta toiseen ruudussa esiintyy samoja kasvoja, jotka eivät todellakaan ole mitään parkettien partaveitsiä tai kilpatanssijoita. Ihan tavallisia tallustelijoita vaan jotka haluavat näkyä koko kansalle televisiossa.
Kerroin oman näkemykseni. Nyt väität, että kokemukseni ei ole totta.
Minusta ei ole lainkaan typerää tanssia parille. Näin saan naistenhaulla runsaasti innokkaita hakijoita.
Olenko oikeassa, että sinä olet kateellinen hyville tanssijoille ja yrität mustamaalata meitä?
"Pohdittavaa onkin siinä, miksi esim. kesäillan valssissa parhaat tanssijat (kädenalitanssijatkin) jättäytyvät taka-alalle eikä heitä näy ruudussa juuri lainkaan."
Kuten Truehum asian jo ilmaisi, ne oikeasti hyvät tanssijat varmaankin etsivät lavalta paikkoja, joissa voivat testailla vaikkapa hiukan vaikeampia kuvioita häiritsemättä muita ja muiden häiritsemättä heitä. Aika luonnollinen selitys tuolle.
Katsoja olen oppimismielessä, joskus löytyy varastettavaa. Varsinkin lavatanssijoista löytyy paljon luovaa iloittelua. Hyviä tanssijoita on myös nautinto seurata.
"Katsoja olen oppimismielessä, joskus löytyy varastettavaa. Varsinkin lavatanssijoista löytyy paljon luovaa iloittelua. Hyviä tanssijoita on myös nautinto seurata".
Sinä sen sanoit. Ja juuri luovaa iloittelua on minunkin juttu. Jos joskus viejä tai katsoja kehuu, se tuntuu tosi kivalta.
On tylsää tanssia hapannaaman kanssa, vaikka kuinka hyvä viejä olisi.
tanssia ja viedä siten, että molemmat nauttivat siitä hetkestä...ja tanssimisesta.
osaan itse tanssia ainakin nuo perustanssit ja minulle tanssin aikana on vain se daamini, johon huomioni kiinnitän, ja musiikkiin. En tanssin jälkeen edes muista keitä muita pareja oli. Mukavaa liikuntaa tanssin mukaan daamin kanssa lähekkäin. Kivaa. Kokeilisit sinäkin joskus "partaveitsi."
Yleisöllä tarkoitan niitä ihmisiä, jotka eivät sillä hetkellä ole parketilla vaan lavan reunoilla. Muut tuon ymmärsivätkin, paitsi yksi "partaveitsi."
Ja todellakin on joka kerta sellaisia pareja, jotka tulevat kuin kilpailuihin eivätkä rentoutumaan. Ja paikan valinnasta, keskellä lattiaa on tila, joka yleensä jätetäänkin noille taitureille kun tavikset kiertävät lavaa ympäri. Mutta eipä kaikki taiturit siellä keskellä halua olla kun muut (yleisö) eivät heitä sieltä näe noidan lavaakiertävien takaa. Niinpä sieltä tullaankin leveästi hymyillen siihen reunalla olijoiden eteen ja aletaan esiintymään ja näyttämään osaamista. Sen heille soisikin, mutta nuo kädenalipyörähtäjät ovatkin siinä tavisten kulkureitillä ja sekoittavat lavan normaalia käytäntöä.
Enkä puhuisi osan kohdalla edes nautinnosta jos mies pyörittää daamiaan toistuvasti samaa pyörähdystä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja ainä pyörähdys samaan suuntaan. Tanssikurssilla ei kai ehditty pyörimään toiseen suuntaan. Nainen onkin paita märkänä ja pää pyörällä mutta yrittää urheasti hymyillä jotta sekoilu näyttäisi kivalta.
Jonkun "partaveitsen" terään taisi kalikka kapsahtaa...kommenteista päätellen.
On fiksuja osaajia seassa, he pysyvät joko tuolla pyörähtelijöiden alueella tai jossakin missä eivät häiritse muita. Ja osa todellakin harjoittelee samalla, pysähtyvät kesken tanssin ja kokeilevat uudelleen "ikkunaa" ja "porttia", "promenadia" kunnes se alkaa sujumaan.
VArmaankin jokaisella tanssipaikalla löytyy noita lavakukkoja. Osa vakioparinsa kanssa. Ja osa sinkkuina tekemässä valloitusta osaamisellaan.
Jospa siis parketille sopisimme kaikki yhtaikaa ja kukin taaplaa tyylillään. Osaamisensa mukaan ja antaen huomionsa sille tanssikaverille.
Sopisko mitenkään, arvoisat partaveitset?
Tuo nyt ei liene epäselvää kenelle tanssitaan.
Katsojat ja katselijat kuuluu sanoisinko (näkijät) aina yhteisiin kokoontumisiin.
Tansseissa näyttää olevan osa joukosta arvostelijoita ja tuomareita joten heidän katselija kyvyt on kadonneet. On joko tilajärjestyksen valvoja arvostelijoita, tai muutoin tanssitaidon sekä ulkomuodon arvotelijoita/tuomareita.
Tätä ryhmää tulisi supistaa omaaloitteisesti! sillä tosiaan tanssijat tanssivat pareille ja niin tekee kädenalitanssijatkin.
Myös he etsivät paikkaa ja tilaa sekä ovat sikäli rohkeita kun uskatavat ottaa tilaa haltuun mikäli sitä on. SE ettei heille merkitse se onko he ulkopuolisten lupaamalla alueella vai muutoin kaikille tarkoitetulla tanssilattialla eikä he "pakene" sitä että heidät nähdän on aivan oikein sillä yleensä se viihdyttää samalla tansimattmoiakin joilla on vielä jäjellä sitä suvaitsevaisuutta sekä kykyä hyväksyä erilaisuus sekä eritasoisuus.
En ole misään tanssipaikoilla nähnyt pyörähtelijöiden aluetta, enkä kädenalittajien aluetta enkä toivo näkevänikään. Sillä se että tanssijat mahtuu samalle lavalle ja viihtyvät tekee tansijoista kehittynyttä väkeä koska voivat nauttia kulttuurista sen piirteineen. ( vai kykenevätkö)?
...ainakin tämä:
"En ole misään tanssipaikoilla nähnyt pyörähtelijöiden aluetta, enkä kädenalittajien aluetta enkä toivo näkevänikään. Sillä se että tanssijat mahtuu samalle lavalle ja viihtyvät tekee tansijoista kehittynyttä väkeä koska voivat nauttia kulttuurista sen piirteineen."
Niitä vyöhykerajoa ei ole missään (vielä) lattiaan piirretty, mutta tanssijoiden itsensä pitää ne kyllä hahmottaa.
Jos lattiaa (kiinteässä otteessa) kiertävät ja paikallaan (avoimessa otteessa) tanssivat liikkuisivat ihan ilman mitään erillisiä sääntöjä ja alueita/vyöhykkeitä vielä enemmän kuin nyt tapahtuu, ei tanssimisesta tulisi esimerkiksi lattareiden ja swing-musiikin aikana mitään.
On todella hyvä asia, että etiketti määrittää kiertovyöhykkeet eri nopeuksilla liikkuville sekä stand-tanssijoille omat alueensa.
Ei kaduilla tai maantieliikenteessäkään saa liikkua miten haluaa. Jo se, että kevyen kiikenteen väylillä luovuttiin oikeanpuolisesta liikenteestä, on saanut aikaan onnettomuusriskien moninkertaistumisen.
Erilliset ja myös erikseen tanssilattiaan merkityt alueet, mieluummin jopa niin, että ne olisivat eri tasossa, takaisivat sen, että kukaan ei vahingossa menisi sotkemaan ja häiritsemään toisten tanssimista tai peräti aiheuttamaan onnettomuuden vaaraa.
Useilla tanssipaikoilla on jo vuosia (vuosikymmeniäkin) ollut joko kokonaan päälattiasta erillään olevia tai ainakin niistä luonnollisen kiertoliikkeen ulkopuolelle jääviä tiloja, kolkkia ja kulmauksia.
Ikävä kyllä niitä ei kuitenkaan osata sellaisiksi jättää, vaan hyvää tanssitilaa käytetään sekä vahingossa että tahallaan väärin, siis muita häiriten.
Luulisi jo omankin mukavuuden vuoksi kannattavan ottaa asia huomioon eikä ainakaan tahallaan pilata muuten miellyttävää tanssituokiota.
Samalle lavalle mahtumiseen tuon ei pitäisi vaikuttaa mitenkään. Asenteesta se vain on kiinni.
Tottahan kaikkikin tanssijat useimmiten illan kuluessa tanssivat tilanteen ja musiikin mukaan joko kiinteässä tai avoimessa otteessa.
kokemuksiini :"Jospa siis parketille sopisimme kaikki yhtaikaa ja kukin taaplaa tyylillään. Osaamisensa mukaan ja antaen huomionsa sille tanssikaverille.
Sopisko mitenkään, arvoisat partaveitset? "
Tanssipaikoilla tapaa paljon useammin "taviksia" jotka eivät lainkaan huomioi muita kuin edistyneitä tanssijoita, jotka kuvioinnillaan häiritsevät taviksia. Se on erona, että kun edistynyt häiritsee, sen yleensä huomaa kerralla moni koska kuviot ovat näyttäviä. Kun vaikka perusaskelella hiihtävä pari häiritsee, se ei näy kauas vaikka häiritsee yhtä montaa kuin edistyneen parinkin häirintä. Molemmat väärät tanssit siis häiritsevät yhtä paljon mutta edistynyttä syytetään näkyvyydestä enemmän kuin aiheutuneesta häiriöstä.
Huomaa kyllä, että olet ihan pihalla koko tanssinautinnosta. Alkeiskurssin jälkeen (ehkä) alat tanssimaan musiikkiin ja parille. Kyllä se siitä...
aivan samaa mieltä, on vain mietteissä se että, tulee jakaa milipide väljemmin saadakseen suuremman osan tanssijoista juuri ymmärtämään mitä aivan oikein kerrot.
Tuskin tuosta "sekaantumisesta" koskaan päästään eroon /sattuuhan yllättävän paljon silti liikenteessäkin "oneetomuuksia" vaikka säännöt on paljon selvemmät ja koulutetut kuin tanssissa. Siis kaikkia tienkäyttäjiä koskien.
Tilat on juuri hyvä löytää ja ne on "olemassa" mutta käsittääkseni taitotanssijat ja harrastajat osaavat paljon paremmin sen tilankäyttöarvostuksen kuin laajempi mutta erittäin tärkeä ja ansioitunut satunnainen tanssijoukko.
Havaintojen teko niin kirjoituksista kuin tanssipaikoillakin ei edistä kenenkään kykyä tanssiasian suhteen.
Edistystä tuo se, että hyväksyy niin mielipiteet kuin erilaisesti tanssivatkin ja sitten voi aivan vapaasti osallistua niin itsensä kuin jakaa toistenkin kanssa heidän halutessaan erilaisia kokemuksia ja arvioita että itsekunkin taito sekä asenne kehittyisi ennekaikkea suvaitsevampaan sekä rakentavampaan suuntaan.
Valmista ei tule koskaan.
Parille tanssimisesta olen täysin samaa mieltä eli asiana se vie ison asekeleen eteenpäin ja että se kohdistuu tanssiin parin kanssa eikä sitä soteketa tietoisesti ym , pariutumisen kiemuroihin ellei siitä oikeasti ole kyse ja se on korrektia kaikkia kohtaan.
Huomioon ottamiseen on kaikki mahdollisuudet mikäli halutaan.
Tanssiminen esiintymistarkoituksessa tuottaa ainakin minun tanssiini jäykemmän tanssiasennon kun pitää näyttää väkisin jotakin hyvää ja lisäksi heikomman visen kun kontakti pariin uhrautuu hyvältä näyttämiselle.
Siksi ainoa tanssitapa, jolla on menestymisen ja "huippusuorituksen" edellytyksiä, on tanssiparille tanssiminen niin pitkälti kuin se muita ennakoiden väistellen on mahdollista.
Lisäksi en ollenkaan luota tavallisen lavayleisön kykyyn erottaa hyvää ja vähemmän hyvää tanssia toisistaan muuten kuin subjektiivisella kokemuksella, joten kohdeyleisön arvostusperiaatteiden jäädessä hämärään on esiintyminen tansseissa jokseenkin mahdotontakin. Kiva tietysti jos joku tanssistani tykkää ja sitä myönteisessä mielessä katsoo. Katsomisen ei kuitenkaan voi antaa vaikuttaa tanssimiseen koska katsoja haluaa nähdä sen rennon tanssin joka oli meneillään ennen katseen hupomaamista.
Älkäähän unoihtako sitä, että tanssimista myös katsotaan aktiivisesti, "istutaan ja katellaan vaan". Väittäisin, että suurin osa katsojia ei arvostele eikä vertaile, aivan sama kuin mennä ulkokahvilaan katselemaan ihmisiä.
kyllähän tanssijoita katselee jo senkin vuoksi, että näkisi ketä voisi hakea seuraavaksi. Mutta en katso niinkään tanssijan taitoja vaan sitä ettei ole liian kännissä. Ja ulkonäkökin merkkaa, eipä siitä mihinkään pääse. Mutta tämä "arvostelu" ei ole pisteiden antamista teatraalisista esityksistä joten miksipä siis pullistella pisteiden toivossa, hukkaan menevät piruetit.
Mutta mutta. Jos huomaan, että on lavakukkoja ja -kanoja niin ne jätän ihan suosiolla pois hakulistalta. Koen ,että he ovat niin täynnä itseään että eipä minulla ole juurikaan merkitystä heidän kokemuksiinsa ja haen sen sijaan taviksia.
Ei kai "narsismi" liene kovin kaukana tuosta esiintymisvietistä.
Illalla olisi lähto lavalle ja taviksiin aion keskittyä taas. Tuli vaan mieleen sellainen käytännön juttu, että, jos täydellä lavalla ja keinovalojen lämmössä pyörisin ja kieppuisin ja esittäisin daamilleni koko osaamisrepertuaarini niin sen jälkeen on kyllä paita märkänä, molemmilla. Sitä ei daamini välttämättä halua, kuten en itsekään. Ei ole kovinkaan miellyttävää tanssia sylitanssia pitäen kämmentä hiestä märkää selkää vasten, eikä hiki ole kovin ystävällinen vaatteillekaan. Joo, tietenkin kivan lämmin pitää olla ja hikoilua tapahtuu mutta siltikin erottaisin lavatanssit ja maratoonin toisistaan. Tässä huomioin siis partnerini, ei ole tarkoitus pilata hänen iltaa vain sen vuoksi että itse voisin näyttää osaamistani. Miehenä pääsen jopa helpommalla noissa pyörähtelyissä, senkun pysyn tahdissa polkemisessa mutta daami joutuu pyörimään. Tämä muistui mieleen kesäisistä lavatansseista, partaveitset saapuvat selkä märkänä ja hikeä pyyhkien mutta niin ylen onnellisina siitä, että nyt daami tietää millainen luonnonlahjakkuus oli kyseessä! Ja he ehkä luulevat, että muut ovat ihailleet ja pisteyttäneet heidän suoritustaan, tuskinpa ovat.
Onko jossakin tanssilavaetikettiä, saisiko sellaisen sepitettyä tähän jos ei etikettiä jo ole. Illalla siis lähdemme tanssimaan huomioiden tanssikaverit ja muut tanssijat! (vähemmälle huomiolle jätetään oma egomme.)
http://tanssi.net/fi/tausta/abc.html
Tuo ei tietenkään ole mikään käskykokoelma tai edes säännöstö.
Itsekään en aivan kaikkea siitä allekirjoita enkä noudata.
P.S. Siitä märästä paidasta.
Useimmilla aktiiviharrastajilla kastuu paita jo ensimmäisen puolituntisen aikana, sillä ko. joukon liikkuminen on melkoisen tehokasta heti alusta alkaen.
Hikisiä siis ovat sekä miehet että naiset.
Asiaa helpottaa kuitenkin huomattavasti oikein valittu paitamateriaali. Mitään puuvillaa tai peräti villaa ei kannata ajatellakaan, jos aikoo täysipainoisesti liikkua.
Sataprosenttinen polyesteri on yleisin urheilupaitojen materiaali ja se myös toimii tanssiharrastuksessa vallan mainiuosti.
Joissakin paidoissa on sekoitus: 90% polyesteria + 10% elastaasia, jolloin löytyy riittävä jousto.
Urheilupaita ei kastu samalla tavoin kuin muut materiaalit, koska siitä hikoilun aiheuttama neste poistuu nopeasti haihtumalla.
"Tämä muistui mieleen kesäisistä lavatansseista, partaveitset saapuvat selkä märkänä ja hikeä pyyhkien mutta niin ylen onnellisina siitä, että nyt daami tietää millainen luonnonlahjakkuus oli kyseessä! Ja he ehkä luulevat, että muut ovat ihailleet ja pisteyttäneet heidän suoritustaan, tuskinpa ovat."
Minä kuulun näihin hikoilijoihin, enkä todellakaan ole hikisen tanssin jälkeen ylen onnellinen sen takia, että olisin tehnyt johonkin ihmiseen vaikutuksen, vaan siksi, että itselläni on hauskaa. Ihmisillä on erilaiset motiivit tanssimiseen. Jos itse pyrit tekemään koko ajan vaikutusta daamiisi, tai katselijoihin, niin ei se tarkoita sitä, että muutkin pyrkisivät siihen.
itse en pyri tekemään vaikutusta pariini enkä yleisöön mutta jotkut pyrkivät. Kunhan molemmat pääsisivät tavoitteisiinsa (?) häiritsemättä muita niin eikös kaikki ole hienosti. Taviksilla tuo onnistuu luonnostaan mutta ehkä noilla travoltoilla ei...
Aika tyylitöntä tuollainen urheilupaita. Varsinkin hikisenä.
Lisää tyyliä lavatansseihin!
Ei enää pitkä matka urheilupaidoista verkkareihin ja urheilushortseihin, lenkkarithan jo on.
On siinä lavaromantiikkaa kerrakseen...
Lavaromantikot etsivät sitä nuoruuden aikaa. Lavapukeutuminen muuttuu siinä kuin muukin elämä, miksi yksi asia tässä maalimassa ei saisi muuttua?
aiemmin joku travolta kirjoitti, että kommentoija ei osaa. Muitta ilmeisesti hän itse osaa.
Olisi nyt tilaisuus osoittaa se osaaminen ihan konkreettisesti. En vaadi mahdottomia näyttöjä kun tämän palstan otsikko on harrastukset-tanssi, mutta minä pidän osaajana vaikka tällaista:
- on paikallisen tanssiseuran aktiivinen harrastaja, ei siis pelkästään paikallisen tanssikurssin aktiivinen taaplaaja
- on osallistunut kilpailuihin, koska siellähän osaajat punnitaan.
- on kilpailuissa ollut palkintopallillakin kun kisassa ollut vaikka vähintään 6 paria. Ei kohtuuton vaatimus ollenkaan.
Onkohan siis täällä "osaajat" tuota tasoa? Vai ovatko he (te) mahdollisesti vain wannabeita, paikallisia elvistelijöitä, jotka vain amatöörien silmissä on noteerattu ihailevilla kommenteilla.
Voin heti vastata noiden "osaajien" puolesta. Ette ole osaajia. Harrastelijoita vain.
Eikä siinä mitään. Niin olen minäkin. Mutta enpä täällä enkä lavoilla elvistelekään.
TOdelliset osaajat eivät elvistele. Kilpaparit eivät juuri lavatansseissa edes käy. Ja jos käyvät, niin eivät varmasti ala kukkoilemaan vaikka resursseja todella löytyisi.
Luulenpa että todelliset osaajat eivät edes seuraa tätä palstaa. Ei täällä ole heille mitään.
Palataanko siis taas maan pinnalle, tässä aloittelevat harrastajat ja hieman enemmän osaavat harrastajat sekä satunnaiset tansseissa käyvät tavikset (me) keskustelevat niin kivasta asiasta kuin tanssi. Vai olenko väärässä paikassa? Vai oletko sinä väärässä paikassa? Jompi kumpi taitaa olla....
En allekirjoittaisi tuota, sillä kaikissa asioissa ei edes voi kilpailla. Voiko sanoa, etteivät kadulla tanssivat hiphopparit osaisi tanssia? Kokeilkaa perässä...
Tanssimisessa kilpaileminen on vain länsimainen, lyhyen nykyajan keksimä outo sivujuonne ikivanhassa musiikkiin liikkuminen ketjussa.
Jokainen kilpatanssi ovat vain säännöillä kahlittu versio siitä, mitä joku huvikseen tanssinut (harrastelija?) on keksinyt.
Kaikissa tansseissa ei olekaan, ainakaan vielä, olemassa kilpailuja. Ja lieneekö syytä ollakaan.
Viittaamassasi hiphop-perinteen eri sivujuonissa, breikissä ym. on kilpailuja ollut alusta alkaen. Tutustupa alaan!
Tanssimisessa on yleensä aina ollut myös kilpailuja, lähes lajista riippumatta. Kaikkina aikakausina. Ja niinkuin kaikessa kilpailutoiminassa, säännöt on tietysti oltava.
Pointti tässä asiassa onkin yksilön kannalta karkeasti yleistäen: Voin itse sanoa osaavani jotain paremmin, kuin muut, vasta kilpailtuani siinä. Sen sijaan muut voivat arvostella osaamistani, vaikka eivät itse olisikaan kilpailleet. Sehän on vain heidän subjektiivinen näkemyksensä ja oikeutensa. Tämän asian tajuamiseen meni minultakin jonkin verran aikaa...
Minusta tanssikilpailujen arvo on erityisesti siinä että kilpailijat halutessaan saavat tanssin näyttämään tietynlaiselta. Sehän sitä on taitoa ja taidon osoitusta että saa tanssinsa tehdyksi tietynlaiseksi. Tunnetilaankin voi osin päästä suggestiomenetelmiä käyttämällä.
Taiteellinen vaikutelma ja luovuus saa olla pääosassa sosiaalisessa tanssissa. Sen arvioimisen mielekkyys on kyseenalaista koska se on hyvin subkentiivista.
Ja täällä joku yritti määritellä sosiaalisen tanssin osaajia kilpailuiden perusteella
määritellä taiteellisen vaikutelman perusteella.
Taas alkupisteessä. Siis kyseessä suoritus joka esitetään mutta kenelle, itselle, partnerille, yleisölle?
Kyllä osaaminen voidaan mitata. Kilpailu on yksi hyvä keino. Myös tanssinopettajat katsoisin osaajiksi. Mutta jos kyseessä on vain tanssijan oma tunnetila "Olen Mahtava!" niin kovin hatara fantasia on kyseessä.
Tanssikilpaiut ovat yksi tapa suorittaa arvostelua ja se nimen omaan tarvii rajoittuneet opit ja vaatimukset että yleensä arvostuelua voidaan suorittaa sekä kirjata ne jollakin tavalla.
Taiteellinen vaikutelma jää ja muuttuu numeroiksi.
Se on tosiaan yksi tapa ja yhdellä tavalla arvostettava mutta oikeasti rajoittunut /katekorisoitunut.
Tanssi tunteina ,fiiliksinä, aistimuksina,musiikkina, jopa kulttuuri filosfiana on elämää ja olotilaa elonenergia aikaa syklillä.
Se "olen hyvä" tunne voi olla hyvinkin sisäistänyt ja pohja voi olla oikeasti laaja ja luja, se hataruus voi oll a enempi siinä ettei sitä voi eikä pysty tuottamaan "materiaaliksi" ja tuotteeksi arvosteltavaksi. Joten ulkopuolinen ei voi muuta sanoa kuin epäillä ja vähätellä.
Luulen että, moni tanssija , kilpatanssijakin on eritasoisesti päässyt aistimaan, jotkut enemmän jotkut vähemään mutta kuitenkin sitä mitä tanssi on vielä numeroarvostelun yläpuolella.