Onko muilla samanlaisia tuntemuksia, joilla jo pieni lapsi kotona ja nyt uudelleen raskaana? Olen 1v2kk ihanan pojan äiti ja nyt odotan tyttöä (rv 27 meneillään). Ajoittain on tosi surullinen fiilis, kun tuntuu, että itse tekee kaikkensa, että pojalla ja miehellä olisi hyvä olla; hoidan kodin ja juoksevat asian ja lapsenhoitokin on enimmäkseen minun vastuullani. Mies on vuorotyössä ja aika ajoin auttaa kotihommissa, mutta enimmäkseen viihtyy koneella tai sohvalla "lepäilemässä". Aina kun vaan viitsii panostaa, niin on kyllä ihana isä pojalleen. Itselle on tullut viime aikoina aiempaa enemmän sellaisia fiiliksiä, että haluaisi, että joku (mieheni) oikein hellisi ja passaisi ja pitäisi hyvänä ja kehuisi kuinka jaksan aina panna muiden asiat omieni edelle ja jotenkin huomioisi enemmän myös nykyistä raskauttani. En ole mikään vaatelias tyyppi normaalisti, mutta nyt kaipaisin huomiota enemmän. Kaikki sukulaisetkin ovat kaukana satojen kilometrien päässä, joten lapsen hoitoapua on hyvin vähän. Ei kai tässä auta kuin tyytyä olotilaansa, kun periaatteessa kaikki on mallillaan. Taloudelliset asiat ovat kunnossa, eikä mieheni viihdy baareissa tai käytä liikaa alkoholia yms. Haluaisin vain enemmän huomiota ja hellyyttä ja ymmärrystä, kun itse koen antavani niin paljon muiden hyväksi. Ehkä tämä on vain sitten raskauden aiheuttamaan herkistymistä tms. Kertokaa muutkin, jos on samoja tuntemuksia.
2. raskaus, hellyyden kaipuu ja tunteilu
AaÄr
3361
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oletko jutellut fiiliksistäsi miehellesi? Jos hän on perheensä arvoinen ja ymmärtää että rakkaus on enemmän tekoja kuin sanoja, hän taatusti kuuntelee tarkoin ja tekee aidosti parhaansa jotta sinulla - hänen lastensa äidillä - ja sitä kautta olemassa olevalla ja tulevalla lapsellansa olisi parempi olla.
Onnellista odotusta!
samanlaiset. Olen siitä mieheni kanssa puhunutkin että hän on välinpitämätön. Mutta ei kuulemma pidä paikkansa. Myönsi kyllä että ei ole tarpeeksi kysellyt tuntemuksiani eikä kokeillut vauvan liikkeitä. Nyt tilanne hieman muuttunut parempaa, mutta toivoisin vielä hieman enemmän. Varmasti on tätä raskauden tuomaa tässä mukana niin paljon että ei tunnu että mikään riittäisi.Jotenkin sellainen iloinen höpötys mitä meillä oli paljonkin ennen raksuttani niin minun mielestä katosi kokonaan. Mieheni on vaan yksinkertaisesti vakavampi. Mitä sit miettiikään. Kaikki mahdolliset hyvät ja ne kaiksista pahimmatkin on jo mielessä käynyt. Hän sanoi etttä ainakin siinä vaiheessa kun vauva syntyy niin näet että onko hän välinpitämätön ja sitä en tule kuulemma näkemään että olisi. Hän tulee lasten kanssa hyvin toimeen. Meillä on niitä jo ihan mukava määrä täällä kotona m utta jo vanhempia ja tämä masuasukki on ensimmäinen yhteinen. Tsemppiä sulle ja eihan tässä kauaa enään ole h hetkeen.mihin kohtaa tammikuulle sulle la osuu???
Onnea raskaudesta! Kylläpä oli monella tapaa tuttu tilanne..meillä lapsille tulossa sama ikäero. Sukulaiset ulkomailla ja muutenvain kaukana. Mies samanlainen työmyyrä, joka lepuuttaa sohvalla koneen kanssa, mutta on hyvä ja ihana..ja tottakai, kylla se halipula välillä tulee. Ehkäpä miestä täytyy välillä muistutella, että huomiota kiitos:)