Olen seurustellu poikaystäväni Andreaksen..(Andreas on lestadiolais perheestä, mutta se itse ei ole lestadiolainen).. kanssa jo 9 kuukautta ja meillä on kaikki hyvin, mutta on yksi kynnys..se on poikaystäväni Andreaksen oma perhe.. Tai oikeastaan hänen äitinsä. Andreas sanoo ettei hän halua viedä minua hänen kotiinsa, koska hän ei halua minun kuulevan sellaista, että hänen äiti tulisi minulle puhumaan siitä millainen ihminen on kun se ei ole lestaadiolainen.. (Minä siis en ole lestadiolainen).. Andreaksen äiti ei kuulemma hyväksy ei lestadiolaisia tai siis että hänen mieleestään ne eivät ole normaaleja ihmisiä jotka eivät ole lestaadiolaisia ja he eivät pääse taivaaseen..yms.
Andreas ei halua että hänen äitinsä tulee puhumaan minulle kaikkea tätä ja paljon muuta.
Mutta onhan Andreaksen pakko minut joskus esitellä hänen porukoilleen. Minulle se olisi niinkin sama mitä hänen äitinsä minulle sanoisi, mutta andreas ei halua sitä että hänen äitinsä loukkaisi minua jotenkin..
Tiedän, että ehkä Andreakselle ei aika ole vielä sopiva,.. mutta se itse sanoo että se ei johsu siitä onko aika sopiva, että se olisi vaikka heti, mutta sen estää hänen äitinsä.
En tiedä miten tämän saisi päätökseen. Haluisin tutustua hänen vanhempiinsa olisi risuja tai ruusuja. Jos Andreaksen äiti ei minua hyväksy niin sitten ei, ei sille silloin voi mitään. Mutta todellakin haluisin tietää mitä mieltä hänen vanhemmat todellisesti ovat minusta.. mutta andreas ei anna siihen mahdollisuutta.
Ps. kaikki se mitä andreas sanoo hänen äitistänsä on vain andreaksen ajattelua.. eihän itsekkään tiedä todelliseti mitä hänen äiti tulisi sanomaan minulle, vai sanoisiko mitään.. vai tervehtisikö vain.. Mutta Andreas luulee niin että hänen äitinsä tulee moittimaan minua koska en ole lestadiolainen.
Mutta sen tiedämme että Andreas ja minä haluaisimme että Andreaksen vanhemmat hyväksyisivät minut.
Onko kenelläkään vastaavaa tilannetta ollut? Tai että mikä olisi tähän ratkaisu.. Että mikä olisi hyvä lähestymis tapa hänen vanhempiinsa kuin ovesta sisään ja ''moi''.
Andreas ei halua että hänen äitinsä tulee puhumaan minulle kaikkea tätä ja paljon muuta.
Mutta onhan Andreaksen pakko minut joskus esitellä hänen porukoilleen. Minulle se olisi niinkin sama mitä hänen äitinsä minulle sanoisi, mutta andreas ei halua sitä että hänen äitinsä loukkaisi minua jotenkin..
Tiedän, että ehkä Andreakselle ei aika ole vielä sopiva,.. mutta se itse sanoo että se ei johsu siitä onko aika sopiva, että se olisi vaikka heti, mutta sen estää hänen äitinsä.
En tiedä miten tämän saisi päätökseen. Haluisin tutustua hänen vanhempiinsa olisi risuja tai ruusuja. Jos Andreaksen äiti ei minua hyväksy niin sitten ei, ei sille silloin voi mitään. Mutta todellakin haluisin tietää mitä mieltä hänen vanhemmat todellisesti ovat minusta.. mutta andreas ei anna siihen mahdollisuutta.
Ps. kaikki se mitä andreas sanoo hänen äitistänsä on vain andreaksen ajattelua.. eihän itsekkään tiedä todelliseti mitä hänen äiti tulisi sanomaan minulle, vai sanoisiko mitään.. vai tervehtisikö vain.. Mutta Andreas luulee niin että hänen äitinsä tulee moittimaan minua koska en ole lestadiolainen.
Mutta sen tiedämme että Andreas ja minä haluaisimme että Andreaksen vanhemmat hyväksyisivät minut.
Onko kenelläkään vastaavaa tilannetta ollut? Tai että mikä olisi tähän ratkaisu.. Että mikä olisi hyvä lähestymis tapa hänen vanhempiinsa kuin ovesta sisään ja ''moi''.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vastaanotto riippuu siitä mitä lestadiolaisuuden haaraa mies edustaa. Niitä on kaikkiaan 18 eri joukkoa ja kaikilla on omat tapansa.
se on se vanhoillislestadiolaisuus
Minun mielipiteeni asiaan on että vanhemmat eivät voi valita lastensa puolisoita ja toiseksi, te valitsette poikakaverinne kanssa toisenne.. ja kolmanneksi ihmettelen kovasti poikakaverisi kielteistä käyttäytymistä siihen että ei vie sinua vanhemmilleen näytille, tuntuu vähän oudolta.(minusta) Ei hänen äitinsä saa tulla millään tavalla sinua moittimaan, hänen on hyväksyttävä se että olet hänen poikansa valittu. Toivotan oikein kovasti onnea sinulle ja poikakaverillesi.=) Toivottavasti tapaat pian "tulevan/olevan" anoppisi ja saat painaa ne harha luulot keskusteluista unholaan.. ehkä poikakaverisi vain pelkää että säikähät hänen perhettään/vanhempiaan ja lähdet. Ei kannata pienistä säikähtää vaikka poikakaverisi äiti jotain vihjailisikin jostain siihen viittaavasta että et ole vl tai jotain vastaavaa. *voiman halaus tulevaan*
Niin se me kyllä tiedetään ja pidämme toisistamme kii oli este mikä tahansa. :)
Mutta Andreas sanoo ettei se ole helppoa mennä tutustumaan hänen äitiinsä.. mutta toivottavasti asia ei ole ihan niin miten Andreas sen sanoo.. haluaisin vain itse saada tutusta ja tavata hänen vanhempansa.. Hänen siskoja ja veliä olen kyllä tavannut ja jutellut mutta en vanhempia.
Odotan Andreasta aina pihalla kun hän käy kotonaan.. hän ei halua viedä minua sisälle.
Kiitos todella paljon sinulle! :).
siitä oletko itse "uskossa" en tarkoita nyt lestaadiolaisuutta vaan uskossa Jeesukseen ?
Jos et ole ,niin sinulla on jotain mahdollisuuksia. Mutta jos olet "vääräuskoinen" niin silloin voit vain luottaa siihen että olet itse valveutuneempi kuin ne jotka eivät välttämättä ota sinua vastaan .
Rukoilen teille voimaa tehdä päätöksenne ja että ne eivät tekisi suhteestanne "helvettiä" maanpäällä ,koska ilman Jeesusta tie vie sinne kuitenkin iankaikkisuudessa .
Muista kuitenkin että "Rakkaus" vain Rakkaus"niitä kohtaan jotka eivät sinua hyväksy voi murtaa jäät .
Terve! Vähän vastaavanlainen tilanne meillä. Mulla sama tausta kuin miehelläsi ja meni pari vuotta, ennenkuin " kehtasin" esitellä uutta kihlattuani entisille lestadiolaiskavereille, - ystäville, tai esimerkiksi juuri äitille.
Aika hoiti meillä tilanteen. Jokin aika sitten oli kokoontuminen, jossa oli paljon sukulaisia paikalle ( 95% herätysliikkeestä). Itsellä oli samoja, turhia pelkoja kuin miehelläsi. Tapaamisen jälkeen ihastelimme, kuinka lämmintä suhtautuminen oli puolin ja toisin. Ethän sinäkään varmaankaan ole tuomitsemassa lestadiolaisia, mutta tosi mukava, että emme kokeneet oloamme vaikeaksi. Päinvastoin, nyt kun sai tilanteen ratkaistua, jatkossa on tosi kiva olla tekemisissä kaikkien mukana olleiden kanssa. Tulipa jopa kyläkutsujakin.
Joten ei kun rohkeutta, sitten kun vain uskallatte!!!!
t vastaavia paineja paininut
ootte tosi ihania kun jaksatte lukea ja ymmärtää ja auttaa! kiitos paljon teille! :)
kiitos!
eiköhän poikakaverini vielä 'uskalla' minut esitellä vanhemmilleen!