miten olla tahdikas?

..myöntää, että kaikki lapset eivät suinkaan ole maailman suloisimpia, ihanimpia.. mutta en nyt menisi noin ikävästi rumaksikaan haukkumaan. Tuskin kuitenkaan pahasti epämuodostunut (ja silloinkaan ei tietenkään haukkua saa).Eihän sinun tarvitse yhtenään kehuskella, mutta älä vastenmielisyyttäsikään hirveästi näytä, veikkaampa ettei äiti sitä ymmärrä. Kertookohan viestisi kuitenkin eniten keskenkasvuisuudstasi??

on normaalia ruotia toisten ihmisten ulkonäköä jopa julkisesti. On tyylipalstoja, jossa haukutaan julmasti muiden ihmisten, erityisesti julkkiksien habitusta, mutta myös tavallisia talliaisia stailataan tv-ohjelmissa "alkuhaukkujen" ja kauhistelujen jälkeen. Jopa eräässä lapsiperheille suunnatussa lehdessä taannoin valitettiin jonkun julkkiksen pojan liian pitkistä hiuksista. Minusta tällainen on rinnastettavissa tyttöjen tyypilliseen ulkonäkökiusaamiseen. Eli koulukiusaamisen yhteen julmaan muotoon.

Aikuiset hyväksyvät tällaiset puheet mediassa. Miten he voisivat vaatia lapsiltaan sitten muuta? Nykyään ilmeisesti ei vaaditakaan. Joka tapauksessa olisi jokaisen, edes aikuisen, pyrittävä kasvamaan henkisesti ja näkemään muutakin kuin ulkokuori.

Ei sinun tarvitse hirveästi ihastella ulkonäköä, jos se ei luonnostaan tule. Mutta kait lapsesta löydät jotain ihasteltavaa? Sain tekstistäsi sellaisen vaikutelman, että ulkouoren takia koko lapsi inhottaa. Silloin olisi todellakin kasvun paikka!

Joku tässä todella on ruma ja nimenomaan sisältä ruma. Eikä se joku ole lapsi...

olla tahdikas. Miltä tuntuisi, jos joku kaverisi sanoisi sinun lastasi rumaksi? Ei tarvi lapsen ulkonäköä kehua, älä sano siitä mitään. Kehu sen sijaan jotain muuta, esim. puhetta, naurua, juoksemista, vaikka äidin tekemiä lastenvaatevalintojakin! Aina sitä jotain keksii. Jokainen äiti haluaa kuulla kehuja lapsestaan ja jos menet rumaksi lasta sanomaan, on varmaan teidän kaveruus joko ohi tai ainakin saa kovan kolhun.

Ei tarvitse valehdella eikä loukata, varmasti löydät ihailtavan piirteen. "voi kun sillä on niin ihanan pienet varpaat"! Kauniit silmät, pikät ripset, söpöllä tavalla hassu nenä... kaunis kihara tukassa, voi kun lystikäs suun mutristus, vaikka kohteliaisuus vaatteista jos ei muuta.

Jos lapsen seura tuntuu vastenmieliseltä, voi hyvinkin olla että kyse ei ole lapsen kasvoista :D vaan syy on jossain aivan muualla. Missä se voisi olla?

***

Luultavasti ystäväsikin on mielestäsi ruma, koska usein lapset muistuttavat vanhempiaan? Tee niinkuin haluaisit että toiset tekis sulle vastaavassa tilanteessa...

No ei kai sitä lasta tarvitse ylenpalttisesti kehua. Itse yleensä tervehdin lapsia kun tapaan heidät, mutta en minä muiden lapsia yltiöpäisesti kehu. Sanon kyllä jos tulee mieleen positiivista sanottavaa. Esim. " Kylläpä hän nuorena kävelee!" tai "Puhutaanpas teillä jo paljon!" Tottakai jokainen äiti tykkää kun omaa lasta kehutaan. Mutta ei sitä mitään emävaleita tarvitse laukoa. Eiköhän ystäväsi lapsen käytöksestä, kehityksestä tms löydy jotain positiivista sanottavaa joskus.

Emme me ystävieni kanssa ainakaan koko aikaa toistemme lapsia kehu. Joskus sanomme jotain positiivista jos tulee mieleen. Myös kuulumisten kysely on hyvä tapa: "Jokos teillä käydään potalla?" "Miten on sujunut hoidon aloitus?" jne.

enemmän. Se on totta. Ei sinun tarvitse kehua lapsen ulkonäköä, mutta voithan hänelle jotain kaunista sanoa vaikka teoista.

Vähmmän kaunis lapsi voisi hyötyä siitä, että häenlle sitä huomiota jossain muodossa annetaan, koska tutkimuksilla on todettu, että kauniimmat lapset saavat paljon enemmän ympäristön positiivista tai ylipäänsä huomiota.

Kaikki lapset eivät tietenkään ole kauniita enkä itsekään pidä kaikista lapsista niin kovin paljon, mutta silti pyrin tasapuolisesti huomioimaan lapsia joita tunnnen.

silmissä.
Valitettavasti tämä vanha totuus tuli mieleen, eikä se todellakaan mairittele aloittajaa.
Etkö aikuisena(?) todellakaan keksi mitään kehuttavaa lapsesta? Enkä tarkoita, että lapsia pitäisi koko ajan ihastella. Kirjoituksestasi paistaa, ettet näe lapsessa yhtään mitään positiivista.
Olen ollut paljon tekemisissä (työni puolesta) vammaisten lasten ja aikuisten kanssa, useilla vamma näkyy päällekin päin. Heistäkään ei silti kukaan ole RUMA, erilaisiahan täällä ollaan kaikki. Kuka pitää mitäkin kauniina?
Uskotko, ettei sinunkaan lapsiasi(onko sinulla?) kaikki ihastele? Silti he ovat niin fiksuja, etteivät edes mieti tuollaisia asioita saati, että kommenttejaan alkaisi sinulle kertomaan.
Muistathan, että tälle äidille hänen lapsensa on maailman kaunein olento.

Joka sanoi heti lapsen syliin saatuaan, jotta onpa ruma ! (siis synnytysosastolla)
(Nyt lapsi on jo aikuinen.)
Täytyy rehellisesti myöntää, että kaikki lapset eivät ole kauniita.
Kaikissa lapsissa on silti jotain kaunista, jota ei kuitenkaan tarvitse kehua tai nostaa pinnalle ylenpalttisesti.
En usko, että kukaan äiti odottaa, että lasta kehuttaisiin tai ihasteltaisiin...? En minä ainakaan...