Olen keski-ikäinen mies. Olen ollut koko elämäni peruspositiivinen ja valoisa ihminen ja terve myös fyysisesti. Mutta nyt tunnen olevani kusessa.
Murheet naisasioissa ovat saaneet elämän ylösalaisin. Olen ollut monta viikkoa syvän lamaantuneisuuden kourissa. Syön vähän, nukun huonosti. Minua paleltaa ja vatsassani tuntuu olevan möykky joka ei sula millään pois. Tulevaisuutta en pysty näkemään ollenkaan, kaikki tuntuu olevan vain usvaa. Hoidan työni, mutta se ei kiinnosta minua ollenkaan ja yritän päästä lähtemään kotiin suremaan heti kun suinkin mahdollista. Aikaisemmin arvostin työtäni ja olin siitä innostunut. Nyt käyn siellä vain zombien lailla hoitamassa rutiinit. Sitten ruokakaupassa ja tankkaamassa auton. Istun kotona suremassa itkemässä enkä muuta voi.
Pitäisikö mennä lääkäriin ja onko heillä mitään tarjottavaa. Pari pilleriä pään turruttamiseksi?
Murheet naisasioissa ovat saaneet elämän ylösalaisin. Olen ollut monta viikkoa syvän lamaantuneisuuden kourissa. Syön vähän, nukun huonosti. Minua paleltaa ja vatsassani tuntuu olevan möykky joka ei sula millään pois. Tulevaisuutta en pysty näkemään ollenkaan, kaikki tuntuu olevan vain usvaa. Hoidan työni, mutta se ei kiinnosta minua ollenkaan ja yritän päästä lähtemään kotiin suremaan heti kun suinkin mahdollista. Aikaisemmin arvostin työtäni ja olin siitä innostunut. Nyt käyn siellä vain zombien lailla hoitamassa rutiinit. Sitten ruokakaupassa ja tankkaamassa auton. Istun kotona suremassa itkemässä enkä muuta voi.
Pitäisikö mennä lääkäriin ja onko heillä mitään tarjottavaa. Pari pilleriä pään turruttamiseksi?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voisitko ensin ajatella juttelevasi jonkun läheisen ihmisen kanssa? Sekin monta kertaa helpottaa kun saa puhua sydämensä kyllyydestä ja joku kuuntelee. Jonkun hyvän neuvonkin ehkä antaa. Mutta pääasia että kuuntelee. Jos ei tällä tavoin apua löydy ja tilanteesi jatkuu näin huonona tai pahenee, ota silloin ehdottomasti yhteys lääkäriin. Työterveys-, terveyskeskuslääkäriin tai ihan yksityispuolen psykiatriin. Kyllä asioilla on taipumus järjestyä. Varsinkin jos nämä naisasiat ovat ainoa syy lamaantuneisuuteesi. En vähättele asiaa suinkaan, mutta jos muut asiat ovat kunnossa niin helpompi selvitä "vain" yhden ongelman kourista. Voimia!
ja tosiaankin naisasiat on ainoa ongelma. Ei viinaa, ei väkivaltaa, ei huumeita. En edes tupakoi. Normaali työssäkäyvä ihminen, jopa työssään arvostettu ja teen mielekästä työtä. Näköjään ihminen ei tarvitse kuin yhden ongelman seotakseen täysin.
Onko jotakin muuta kuitenkin tapahtunut kuin naisasiaongelmat. Sanoit että ystäviä ei ole enää. Niitä on kuitenkin ilmeisesti joskus ollut. Oletko itse heidät hylännyt vai päinvastoin. Vai muuten välit haalenneet. Jollei mitään varsinaista välirikkoa ole, voisihan niitä suhteita lämmitellä. Olet työssä arvostettu ja teet mielekästä työtä. Jos oisit luonteeltasi "täys pässi", niin ei sinua arvostettaisi. Jos olisi läheinen sukulainen edes jolle puhua, veli, sisko, serkku. Olet varmaan itse riittävästi yksinäsi pohdiskellut millä voisit selvitä ongelmistasi. Jos olet jotakuta loukannut, pyydä anteeksi, pyydä keskustelua. Mutta jos tosiaan tuntuu että et yksin selviä niin hae sitä apua. Koska koko elämäsi ei muuten ole kaaosta (joillakin voi olla kaikki asiat täysin pielessä) niin juttelemalla asiantuntijan kanssa voisit nopeastikin päästä selville vesille.Että et tosiaan oikeasti sairastuisi ongelmasi kanssa. Pystyt selväjärkisesti käsittelemään asiaa ja varmaan puhumaan siitä kun löytyy se "vastapuoli", esim. psykologi.
muita ongelmia ei ole,
eikä se sinusta ole ongelma, että ystävätkin ovat hävinneet, jotain muutakin täytyy olla tapahtunut ..?
Vai meneekö tämä naisasia kaiken yli ja ottaa kaiken vallan mielessäsi ?
Et huomaa muuta ..?
Tulee mieleen läheisriippuvaisuusongelma.
Luultavasti olit todella ihastunut/kiintynyt/rakastunut ?
Eikä käynyt niinkuin odotit ja toivoit ?
On melko normaalia menettää melkeinpä elämänhalunsa ja suhteellisuudentajunsa vähäksi aikaa siinä tapauksessa, mutta toivon että toivut, ja niin varmasti tulee käymään !
Ei se sinua varmaan lohduta, mutta et ole ensimmäinen noissa ongelmissa, aikansa se ottaa saada taas palata "päiväjärjestykseen", mutta se tapahtuu, usko pois, aika tekee tehtävänsä, jos ei muuten.
Jo mutaman viikon päästä, kun olet saanut etäisyyttä asiaan, alat olla voiton puolella.
Maailma on täynnä muitakin ihania ihmisiä.
Valitettavasti vain joskus "siperian kautta" pitää se oppia.
Koita toipua ! Tsemppiä !
Jos et pääse tasapainoon, ja edelleen vain itket ja suret kotona, mene lääkärille, mutta mene suoraan psykiatrille, ei yleislääkärille, terveyskeskuksien yleislääkärien tietämys ei riitä, se arpoo jonkun yleismmän masennuslääkkeen, joka ei ehkä auta eikä sovi sinulle ollenkaan. Pitkäaikaiseen, vakavaan masennukseen ja ahdistukseen on lääkkeitä, ja psykiatrin kanssa voit hetken oikeasti puhuakin asiasta, se on hänen ammattialaansa ja hän osaa määritellä lääkkeen sinulle.
Jos et selviä ilman apua, hae sitä itsellesi asiantuntevalta lääkäriltä, älä jää yksin.
Yritä myös olla yhteydessä ystäviisi.
jääneet jonnekin kauas lapsuuteen. Kadonneet matkan varrella kun olen muutaman kerran vaihtanut jo paikakuntaa elämässäni. Nettikamuja on muutamia, niille olenkin vähän murheitani purkanut. Kiitos kaikille asiallisista kommenteista.