Nyt tarvitaan mielipiteitä. Ja neuvoja.
Poikani, kohta 11 v. on nyt paininut 3 vuotta, kilpaillut kaksi, tänä syksynä kilpasarjoissa. Minusta tuntuu, ettei kehity ollenkaan. Niin myös pojasta. Joka kisassa on heti seljällään paremmilleen, aloittelijasarjoissa ei kuitenkaan voi jatkaa, kun lisenssi on hankittu 2005, vaikkei silloin kisoissa käytykään. Keväällä oli aloittelijoissa ja kuulin siitä aika kirpeää kommnettia. Ja toki poika pärjäsikin ihan hyvin niissä sarjoissa.
Siis nuo kisat ovat olleet yhtä kärsimystä. Tuntuu, että ne oman tasoiset kaverit ovat kaikki lopettaneet tai jääneet aloittelijoihin ja jäljelle jääneet vaan hyvät. Ainakin paremmat kuin poikani. Poikani siis ei óle hyvä, ei ollenkaan. Liikkeitä hallussa jonkun verran, mutta häviää selvästi taidoissa, voimissa ja liikkuvuudessa muille ikäisilleen. Tosin usein joutuu kokonsa vuoksi vanhempien sarjoihin, mutta vain 1-2 vuotta tai sitten ikäisiinsä, ei kuitenkaan mikään jätti ole, painoa 40 kg, mittaa 145.
Kannustanko kisasta toiseen jatkamaan, vaikka hänellä nyt pyyhitään molski poikkeuksetta? Kilpakaverit selvästi kaukana taidoissa.
Harjoittelee 2-3 kertaa viikossa, nyt tosin oli pitkä tauko sitkeän kuumetaudín vuoksi. Pitäisikö kotona tehdä vielä jotakin? Käydä lenkillä? Nostaa puntteja? Kuntopiiriä? Talvella kyllä hiihtää ja luistelee jonkun verran. Lisäksi puuttuu se oikean kokoinen kaveri harjoituksista. Yksi vähän isompi käy, mutta on vasta nyt aloittanut.
Kannustanko jatkoon? Poika kyllä tykkää lajista, tykkää harjoitella, mutta nuo kisat ovat alkaneet rassata, kun jatkuvasti häviää ja vielä selätyksellä. Mutta kun siellä kisoissa on vaan niitä oman kokoisia kavereita. Salilla ei ole. Valmentajakin on suositellut kisaamista. Ollaan suunniteltu naapurisalillakin käyntiä, mutta se on aika kaukana. Lisäksi omalla salilla opetus on hyvää, se kaveri vain puuttuu...
Poikani, kohta 11 v. on nyt paininut 3 vuotta, kilpaillut kaksi, tänä syksynä kilpasarjoissa. Minusta tuntuu, ettei kehity ollenkaan. Niin myös pojasta. Joka kisassa on heti seljällään paremmilleen, aloittelijasarjoissa ei kuitenkaan voi jatkaa, kun lisenssi on hankittu 2005, vaikkei silloin kisoissa käytykään. Keväällä oli aloittelijoissa ja kuulin siitä aika kirpeää kommnettia. Ja toki poika pärjäsikin ihan hyvin niissä sarjoissa.
Siis nuo kisat ovat olleet yhtä kärsimystä. Tuntuu, että ne oman tasoiset kaverit ovat kaikki lopettaneet tai jääneet aloittelijoihin ja jäljelle jääneet vaan hyvät. Ainakin paremmat kuin poikani. Poikani siis ei óle hyvä, ei ollenkaan. Liikkeitä hallussa jonkun verran, mutta häviää selvästi taidoissa, voimissa ja liikkuvuudessa muille ikäisilleen. Tosin usein joutuu kokonsa vuoksi vanhempien sarjoihin, mutta vain 1-2 vuotta tai sitten ikäisiinsä, ei kuitenkaan mikään jätti ole, painoa 40 kg, mittaa 145.
Kannustanko kisasta toiseen jatkamaan, vaikka hänellä nyt pyyhitään molski poikkeuksetta? Kilpakaverit selvästi kaukana taidoissa.
Harjoittelee 2-3 kertaa viikossa, nyt tosin oli pitkä tauko sitkeän kuumetaudín vuoksi. Pitäisikö kotona tehdä vielä jotakin? Käydä lenkillä? Nostaa puntteja? Kuntopiiriä? Talvella kyllä hiihtää ja luistelee jonkun verran. Lisäksi puuttuu se oikean kokoinen kaveri harjoituksista. Yksi vähän isompi käy, mutta on vasta nyt aloittanut.
Kannustanko jatkoon? Poika kyllä tykkää lajista, tykkää harjoitella, mutta nuo kisat ovat alkaneet rassata, kun jatkuvasti häviää ja vielä selätyksellä. Mutta kun siellä kisoissa on vaan niitä oman kokoisia kavereita. Salilla ei ole. Valmentajakin on suositellut kisaamista. Ollaan suunniteltu naapurisalillakin käyntiä, mutta se on aika kaukana. Lisäksi omalla salilla opetus on hyvää, se kaveri vain puuttuu...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei ole vielä mitään hätää! jos poika on vasta 11v ja ei kovin hyvä niin ei se mitään. jos poika jaksaa vaan reenata ja tehdä kovasti töitä niin kyllä se voittokin joskus sieltä tulee!
kamppailulajeissa tullaan lopulta useamman vuoden harjoittelun ja kisailun jälkeen tilanteeseen, jossa tunnet kaikki vastustajasi nimeltä, tunnet niiden valmentajat, tunnet niitten äidit ja isät jne., vaikka ne asuis Suomessa missä! Väki kaikkoaa tramattisesti vuosi vuodelta ympäriltä (kts. painiliiton sivulta ikäjakaumadiagrammia) ja huomaat olevasi salilla ainoa ikäluokassasi. Kun vanhempiakaan painijoita ei enää löydy sparrariksi ainoa tapa harjoitella edes jotenkuten on käydä kisoissa "tapaamassa" niitä max. kymmentä vielä sarjassa ja ikäluokassa mukana olevaa, jotka saattavat olla sinua parempia, joten tappio seuraa toistaan ja kisahalut loppuvat. lopulta jäljellä on vain yksi, joka hallitsee sarjaa aikansa ja lopettaa. Näin pienessä lajissa tälläinen kehitys on väistämätön. Onnellisia ne seurat, jotka saavat massat treeneihin. Tällöin edes pieni mahis kehittyä, kun aluksi ainakin on "nappuloita" vääntämässä. Loppu on totaali arpapeliä.
Poikas siis alkoi pärjäämään aloittelijoissa ja siirtyi ihan oikein kilpasarjaan. Nyt siellä on sitten tullut vähän kovempaa matsia ja varmaan tuleekin jonkun aikaa. Siinä ei auta kuin treenata itse ja vaan käydä kisoissa. Sitä joko lopettaa tai kehittyy ja jatkaa. Paljon ei vaihtoehtoja ole. Vuosi eteenpäin, niin pakko sieltä aloittelijoista on muidenkin siirtyä perässä. Elleivät siirry, on häpeä heidän.
Teillä on nyt välivaihe joka kestää jonkun aikaa. Ihan varmasti niitä voittojakin joskus alkaa tulla. Pistehäviökin voi joskus tuntua voitolta, mikäli on siihen asti katsellut salin kattolamppuja. Askel kerrallaan. 11-vuotias on uransa alussa ja täysin raakile. Kolme vuotta harjoitusta ei ole yhtään mitään painissa. Seuraavien kolmen vuoden päästä voi alkaa näkymään tuloksia. Ja ihan varmasti ennen sitä poikasi alkaa voittamaan ensin otteluja, sitten sarjoja.
Hyvä olisi, jos joskus voisitte käydä sellaisella salilla, jossa olisi omankokoista ja tasoista vastusta.
tuo vaihe, että kovemmat kaverit vei ja lujaa. Sitä vaan piti olla hammasta purren mukana. Turpa molskia viistäen laitettiin poika joka matsissa...
Sitten kuitenkin pikkuhiljaa... joko ne omantasoiset kaverit alkoi tulla mukaan kilpakahinoihin tai sitten poika alkoi laittaa vastaan. Ensin ei oltu seljällään ihan heti, sitten otettiin pari pistettä ja viimein voitettiin ottelu ja vihdoin koko sarja!
Nuo aloittelijasarjat oli surkeinta mitä liitto saattoi keksiä. Ei semmoisia olisi tarvittu. Jos kaikki pojat olisi laitettu iän ja painon mukaan sarjoihin, olisi matsia joka kisassa yllin kyllin ja varmasti joku olisi ollut oman tasoinen,
Nyt joka jannu syöksyy kisaan, kun on niskalenkki edes suunnileen hallussa ja ihmettelee kun ei pärjää. Lisäksi noita aloittelijasarjoja käytetään väärin. Niissä hummaa poikia, jotka aloitusvuodeltaan ja taidoiltaan vois olla muuallakin, mutta kun joku vaan hidastaa...
Tsemppia ja jaksamista. Maasta kaikki ponnistaa ja joskus tulee vastaan se omantasoinen kaveri. Yhden jälkeen tulee sitten muutamia muitakin.