Minulle tapahtui kolme vuotta sitten sarja hyvin ikäviä tapahtumia. Koen, että ne ovat osaksi pilanneet elämäni. Jouduin jättämään niiden vuoksi minulle rakkaan paikkakunnan ja menetin kerralla kaikki tärkeät ihmissuhteet ja rakkaan työni.
En voi enää mennä sinne, enkä nähdä niitä ihmisiä. Työtä olen tehnyt lähes vastaavaa muualla mutta se ei ole sama juttu ja sain työuupumuksen.
Joka ikinen päivä nämä tapahtumat pyörivät ahdistavina päässäni. Tein virheitä ja joudun elämään nyt niiden kanssa. Niitä on vaikea korjata ja tiedän, että ainakaan kaikki niistä ihmisistä ei edes haluaisi antaa anteeksi. Lisäksi joudun nykyisessä elämässäni salaamaan näitä entisiä kuvioita ja sekin on raskasta ja pelätä kaiken aikaa, että ne asiat paljastuvat jotain kautta.
Tunnen, että olen menettänyt osan elämänhaluani enkä pääse elämässäni eteenpäin vapaasti, koska nuo asiat painavat minua. Olen menettänyt maineeni, kadun raskaasti tiettyjä asioita ja syylisyydentunne on joka päiväinen. Lisäksi vielä se salaileminen ja paljastumisen pelko.
Mitä ihmettä voisin tehdä?
En voi enää mennä sinne, enkä nähdä niitä ihmisiä. Työtä olen tehnyt lähes vastaavaa muualla mutta se ei ole sama juttu ja sain työuupumuksen.
Joka ikinen päivä nämä tapahtumat pyörivät ahdistavina päässäni. Tein virheitä ja joudun elämään nyt niiden kanssa. Niitä on vaikea korjata ja tiedän, että ainakaan kaikki niistä ihmisistä ei edes haluaisi antaa anteeksi. Lisäksi joudun nykyisessä elämässäni salaamaan näitä entisiä kuvioita ja sekin on raskasta ja pelätä kaiken aikaa, että ne asiat paljastuvat jotain kautta.
Tunnen, että olen menettänyt osan elämänhaluani enkä pääse elämässäni eteenpäin vapaasti, koska nuo asiat painavat minua. Olen menettänyt maineeni, kadun raskaasti tiettyjä asioita ja syylisyydentunne on joka päiväinen. Lisäksi vielä se salaileminen ja paljastumisen pelko.
Mitä ihmettä voisin tehdä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
mutta pitää myös antaa itselleen anteeksi, ei ruoskia itseään liikaa.
Oletko ollut lähtösi jälkeen yhteydessä yhteenkään ihmisistä, joille olet tehnyt vääryyttä?
Mieti edes joku jota voisit tavoitella ja joka haluaisi puhua kanssasi.
En tiedä mitä kamalaa olet tehnyt, mutta epätietoisuudessa eläminen on raastavaa.
Joten koita ehdotustani, ehkä sitten rohkaistut lähestymään jotain toistakin, osa ehkä oikeasti antaa anteeksi eikä ole niin vihoissaan kuin kuvittelet, osa ei ehkä halua sinusta mitään koskaan kuullakaan.
Mutta se on mennyttä ja tulevaisuuteesi se näköjään vaikuttaa joten jos sinulla on uudessa elämässäsi ihminen, johon luotat, kerro aluksi jotain menneisyydestäsi, koita onko hän luottamuksesi arvoinen.
Jos on, kerro mitä olet tehnyt.
Sehän on joka tapauksessa menneisyyttä ja jos vastaavaa et ole enää tehnyt, nykyisyydestä sinua ei voi tuomita!
Kiitos sanoistasi. Olen itsekin ajatellut, että pitäisi uskaltaa ottaa yhteyttä johonkin henkilöön sinne entiselle paikkakunnalle ja jos se yhteydenotto saisi vähänkään myönteistä kaikua niin voisin edes hieman vapautua ahdistuksestani. Se olisi kait ainoa konsti edetä asiassa. Pelkään vaan niin kovasti, että mitä sieltä kuuluu, että jos saankin vain vihaa ja halveksuntaa kuulla, pelkään etten kestäisi.
Sieltä lähdön jälkeen olen pikaisesti kohdannut vain paria sieltä tuttua ihmistä ja vaikka he olivatkin ihan asiallisia, jopa hieman myötätuntoisia niin kuitenkin se, että ne entiset asiat tulivat puheeksi sai minut ahdistumaan moneksi päivää sen jälkeen.
Tekoni oli sellainen, että omien bisnesten yhteydessä jouduin kuseen ja hukkasin toistenkin omaisuutta, en nyt valtavasti mutta kuitenkin. Sain siitä oikeuden tuomion ja olen korvausvelvollinen. Niiden korvausten maksaminen ulosoton kautta kestää melko kauan.
Jälkeenpäin näkee niin selvästi missä kohtaa meni metsään, silloin sitä ei nähnyt kun oli asioiden keskellä ja pulassa.
että möhlinythän olet; MUTTA: olet myös ottanut vastuun teostasi ja ilmeisesti itsekin joutunut taloudellisesti kärsimään.
Korvaat toisten menetykset, vaikka hitaasti, mutta kuitenkin.
Ja sitten nuo pari avainsanaa; asiallisuus ja myötätuntoisuus, otapa niistä kiinni ja ajattele asia niin, että niiden myötätuntoisten ja ymmärtäväisten ihmisten(joita varmasti on muitakin) tuella jaksat kestää ne vähemmän ymmärtäväisetkin.
Totta kai ihmisiä harmittaa, kun raha-asiat menee pieleen ja varsinkin jos jonkun muun syystä, mutta kannattaako loppuelämääsi olla "maanpaossa" ja miettiä pahinta?
Kyllä minusta tärkein pointti tässä on nimenomaan se, että ne ihmiset tulevat saamaan rahansa takaisin, kyllä luulisi sinulle siitä ymmärtämystä löytyvän.
on antaa anteeksi. Unohtaa et voi, mutta anteeksi antaa voit ja sen avulla voit edetä. Toinen teko mitä voisit tehdä kun keräät tarpeeksi voimia on, että palaisit sinne paikkakunnalle pää pystyssä sillä olethan sinä ottanut vastuun teoistasi ja kärsit nyt seurauksista. Kuinka moni siellä todella vielä muistaa edes asiaa..Tuo asia on sinun menneisyydessäsi ja tässä hetkessä, ei kannata liikaa syyllisyyttä potea asiasta, vaan antamalla itsellesi anteeksi vapautat ainakin osittain itsesi elämään tässä hetkessä.
Niin älä huoli! Kaikki tutut ovat tallella ottamassa sinua avosylin vastaan. Kaikki on unohdettu ja Kaupunki muuttui tosi hilaiseksi ja tylsäksi? Ota vähän vitamiineja ja aloitetaan taas tosi mielellä,ja näät kuinka luonnikkaasti se meiltä käy? Kaupunkiin jäi moni ystäväsikin kaipaamaan,ei täällä kaikki vainolaisiakaan ole.
Yhdellä jos toisella on "menneisyyden taakka".
Elä elämääsi eteenpäin, ja jätä menneisyyden miettiminen sikseen.
Ei se jauhamisesta tule juuri miksikään, vain aika parantaa haavat joka tapauksessa.