Tämä ei varsinaisesti kuulu tälle palstalle, mutta puoliksi kuitenkin. Toivottavasti joku osaa vastata.
Jouduin työpaikallani aikoinaan esimieheni hampaisiin syystä jota en tänäkään päivänä tiedä. Homma meni erittäin likaiseksi ja mukaan piti ottaa asianajaja sekä todistajia. Pomo sai varoituksen, minä jäin saikulle ja irtisanouduin.
Nyttemmin minulla on uusi työ ja elämä muutenkin toisella paikkakunnalla. Aloitin harrastamaan karatea, jossa ohjaaja antaa joskus huutamalla ohjeita. Kuuluu lajiin, mutta minussa nuo saavat aikaan vain samanlaisia taantumia kamaliin muistoihin ja huomaan että välillä haluaisin vain juosta paikalta pois. Pelkään siis suoraan sanottuna tuota huutamista kuin pieni lapsi vaikka aikuinen olenkin.
Oletteko olleet vastavassa tilanteessa ja miten toimitte? Miten asiasta voisi edes kertoa tai kannattaako edes sellainen? Harrastusta haluaisin kuitenkin jatkaa.
Miten suhtautuisist ohjaajana tällaiseen? Haluaisitko kuulla ja mitä hyötyä siitä olisi - jos olisi? Lähinnä itse olen ajatellut, että siitä voisi olla vain minulle itselleni haittaa, jos lajin parissa aion jatkaa.
Jouduin työpaikallani aikoinaan esimieheni hampaisiin syystä jota en tänäkään päivänä tiedä. Homma meni erittäin likaiseksi ja mukaan piti ottaa asianajaja sekä todistajia. Pomo sai varoituksen, minä jäin saikulle ja irtisanouduin.
Nyttemmin minulla on uusi työ ja elämä muutenkin toisella paikkakunnalla. Aloitin harrastamaan karatea, jossa ohjaaja antaa joskus huutamalla ohjeita. Kuuluu lajiin, mutta minussa nuo saavat aikaan vain samanlaisia taantumia kamaliin muistoihin ja huomaan että välillä haluaisin vain juosta paikalta pois. Pelkään siis suoraan sanottuna tuota huutamista kuin pieni lapsi vaikka aikuinen olenkin.
Oletteko olleet vastavassa tilanteessa ja miten toimitte? Miten asiasta voisi edes kertoa tai kannattaako edes sellainen? Harrastusta haluaisin kuitenkin jatkaa.
Miten suhtautuisist ohjaajana tällaiseen? Haluaisitko kuulla ja mitä hyötyä siitä olisi - jos olisi? Lähinnä itse olen ajatellut, että siitä voisi olla vain minulle itselleni haittaa, jos lajin parissa aion jatkaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vaihda lajia/seuraa. Kyseessä on vyöarvolajeista egolleen nostatusta hakeva heppu, jolla armeijavaihde on jäänyt ikuisesti päälle. Niitä riittää.
Siltä vaikuttaa.
Kyllä senseistä täytyy ääntä lähteä... :D
Tilanteessa on luonnollisesti erotettava se, onko kyseessä huutaminen huutamisen ilosta vai kuuluvalla äänellä puhuminen.
Jos kyse on ensimmäisestä, niin suosittelen vaihtamaan seuraa / lajia, kyseessä on silloin liian lapsellinen henkilö ohjaajaksi. Toisessa tapauksessa sinun täytyy vain totuttaa itsesi ohjaajan kovaäänisiin ohjeisiin ja siihen ei auta kuin aika.
Voit tietysti puhua ohjaajan kanssa siitä, onko hänen pakko antaa ohjeensa niin kovalla äänellä ja kertoa, että kammoksut huutamista. Asiallinen ohjaaja kyllä ymmärtää ongelmasi ja korjaa käytöstään sen mukaisesti.
Joo ohjaajan kanssa voi keskustella asiasta, ja tuohon lisäisin vielä että sinne harjoituksiin kannattaa mennä ns. lapsenmielin. Ohjaaja ei välttämättä tarkoita pahaa sillä huutamisella.
Ainakin mulla sellaiset turhat ajatukset ja asiat unohtuu salilla. Voi olla että nuo traumat lähtee ajanmyötä pois, karate on (riippuen tyylisuunnasta ja ohjaajasta tottakai) erittäin toimiva itseluottamuksen ja henkisen puolenkin kasvattaja, eikä pelkästään IP tai kilpailu laji, koska se vaatii erittäin paljon keskittymistä, jotka sitten taas kehittävät jo edellä mainittuja.
En usko että kyse on siitä, että aloittaja ei osaisi suhtautua asioihin lapsenmielin tai että ohjaaja millään tavoin tarkoittaisi ns.pahaa huutamisellaan.
Jokainen joka on joutunut kärsimään oikeasta traumasta, tietää että nuo reaktiot eivät ole tahdonalaisia vaan autonomisen hermoston säätelemiä juttuja. Vrt. esimerkiksi aikuinen mies, joka on yökastelija lapsuuden aikaisen trauman vuoksi tai entinen sotilas joka hätääntyy äkillisistä äänistä jne. Ikävä sinänsä jos tuollaiset kokemukset voivat pahimmassa tapauksessa estää mielenkiintoisen harrastuksen.
Toivottavasti ohjaaja on elämää nähnyt ihminen ja sitä kautta ymmärtää asian ilman että siitä muodostuu jonkinlainen ongelma harrastuksen jatkamiselle.
Liikuntaryhmiä vetäessä on tärkeää antaa ohjeet riittävän kuuluvalla äänellä. Yleisin ongelma aloittelevilla vetäjillä on liian hiljainen puhe.
Erityisen ikävä juttu tämä on kamppailulajeissa, jossa voi sattua pahoja vahinkoja, mikäli harjoituksia ei tehdä juuri ohjaajan käskemällä tavalla. Ei ole mukavaa kun torjuntaa tehdessä pari ei lyökään niin kuin piti, vaan kenkää kiertopotkun vaparina päähän.
Siksi ohjaajat käyttävät tarvittaessa kovaa ääntä. Ryhmää pitää kuitenkin ohjata koko ryhmän etua ajatellen, ei jonkun yksittäisen henkilön mukaan.
Mielenkiintoinen avaus!
Niin kuin täällä on tullut todettua, niin sellainen napakka käskyttäminen menee paremmin perille treenitilanteissa. Siihen tottuu ajan myötä. Sanoit itsekin, että huutamista tapahtuu toisinaan, eli että se ei ole jatkuvaa.
Toisaalta voi olla, että olet tuon taannoisen työpaikkajutun vuoksi herkistynyt kovaäänisille komennoille. Siinäkin voi kasvattaa luonnetta ip-lajien parissa. Ja luonne on mielestäni tärkein lihas, jota noissa lajeissa harjotetaan. Ja kusipäät ovat siinä suhteessa parhaimpia valmentajia :-).
Mikään ei estä sua tekemästä benchmarkkausta ja menemästä katsomaan jotain muita lajeja/saleja. Voihan myös olla että kys. henkilön metodi ei sovi sulle. Tai laji on epäsopiva. Karate on aika säpäkkää toimintaa :-)
seuraa tai lajia jos häiritsee liikaa, ei joka seurassa tai lajissa huudeta, ja riippuuhan se ohjaajan persoonastakin miten hän opettaa, huutamalla vai hyvin. Toisaalta jos haluat jatkaa nykyisessä seurassasi, ei kai auta kuin kestää huutamiset, ne tuskin on kohdistettu sinulle henk koht.