alkoi minulla tänään ja huonekalujen siirto.
Pääsin eroon naapurille yhdestä isosta tilaa vievästä tuolista ja voin taas hengittää. Tämä siivous tulee olemaan pitkän tähtäimen homma kun on vielä tälle koneelle löydettävä oma pieni pöytä.
Monta suunnitelmaa on taas tehdä uusi koti.
Onko muilla tämän kaltaista hulluutta siirrellä tavaroita.
Vastailen sitä mukaa kun olen koneella mutta olen yö vuorossa ja nukkuakin pitäisi.
Tässä yksinelämisen autuus koska asuntoni on muutaman päivän hävityksen kauhistus kun vapaat on vasta edessä eikä kaikkialle kerkiä.
Muita jos asuisi niin pitäisi tehä toisin.
Tulipa pitkä alustus, mutta haitanneeko tuo?
Pääsin eroon naapurille yhdestä isosta tilaa vievästä tuolista ja voin taas hengittää. Tämä siivous tulee olemaan pitkän tähtäimen homma kun on vielä tälle koneelle löydettävä oma pieni pöytä.
Monta suunnitelmaa on taas tehdä uusi koti.
Onko muilla tämän kaltaista hulluutta siirrellä tavaroita.
Vastailen sitä mukaa kun olen koneella mutta olen yö vuorossa ja nukkuakin pitäisi.
Tässä yksinelämisen autuus koska asuntoni on muutaman päivän hävityksen kauhistus kun vapaat on vasta edessä eikä kaikkialle kerkiä.
Muita jos asuisi niin pitäisi tehä toisin.
Tulipa pitkä alustus, mutta haitanneeko tuo?
Vastaukset 14
Vanhimmat
pakkilaatikoiden paikkoja
:).... ei vainkaan on meillä muutama oikea "huonekalukin"
mitäpä niitä siirtelemään ?
käyttään senkin energian hyödyllisemmin
on ihanaa kun voi uudistaa kotia, ja mitään "hyödyllistä" minun ei oikeastaan tarvi tehdä. Voin elää ja nauttia elämästä.
Tokihan joskus kaapinpaikkaa täytyy muuttaa, että tietäisi kuka on "herra" talossa. Mutta ei sitä kannata tuoleen ryysistä ottaa, vaan pikku hiljaa hiipien. Jos ei nyt sitten halua totaalista muuttumisleikkiä harrastaa.
Ihmismieli on kyllä joskus sen kertarysäyksen ansainnut, sitten voi taas vähänaikaa ihastella saavutuksillaan, ja olla itseensä hyvin tyytyväinen.
Korjaus, ihan itseäänkin hävettää tuollainen, kun näppikset on kadoksissa.
tavalla muuttolintu ja rakastan muutosta nyt olen kuitenkin jo asunut samassa asunnossa monta vuotta viides lähtee kohta ja se on pitkä aika minulle.
Vanhuus tulee koska huomaan kuitenkin jotenkin rauhoittuneeni, ja se on erittäin hyvä tunne.
Mutta pikkumuutoksia pitää olla niistä en vielä ole pystynyt luopumaan.
Kyllä sitä saa muuttua, jos niin haluttaa. Minäkin käyn kyllä tuulella muuten, mutta asuin paikkaa en hevillä muuta. Jo yli 20 vuotta samassa osoitteessa asunut, eikä vieläkään lähtö mielessä.
Tosiaankin kaapin- ja huonekalujen paikkoja vaihtamalla tulee siivottua perusteellisesti myös ne kuuluisat taustakuviot. Vaikka jotkut kyllä siivoaa nekin ihan rutiinilla, minulta tahtoo ne taustat unohtua pitkiksikin ajoiksi.
Oiskoon tuo rauhottuminen vielä vanhuutta tässä iässä, nuorukaisihan me vielä ollaan. d;)
Olen niin laiska ja " hengetön " että annan suursiivoukset ammattilaisten tehtäväksi.
He ovat näppäriä ja tekevät hyvin työnsä.
Eikä maksa kohtuuttomia, saa vielä vähennyksiin.
Säästyy tällainen selkävaivainen moiselta touhulta.
Mutta en missään tapauksessa hengetön. Kunto eikun paranee vanhetessa, (nyt koputetaan puuta)ja into siivoukseen on aina ollut huonohkoa. Nykyisin yritän siivoilla vähän kerrallaan, ja kun ei sotke niin ei tarvitse siivota.
Selvävaiva on tosiaan vähän huononpi juttu, sitä ei voi oikein tehdä muuta kuin komentaa muita, jos sattuu niitä komennettavia olemaan lähistöllä. Vieraalla teetätän sitten kun en itse kykene tekemään, elikkä viimeisessä hädässä.
hyvä ajatus, mutta minä toisaalta nautin siitä tekemisestä kun lähden tekemään.
Tosin kestää aina kauan kun mietiskelen että josko nyt.
Ja äsken kävi naapurin rouva kysymässä tehtäskö yhdessä kaalilaatikkoa pyhäinpäivänä kun hän ei oikein sitä hallitse ja tykkää mun tekemästä laatikosta.
Näin se menee elämä täällä.
olen mieleltäni mutta huomaan aina jotain muutoksia luonteessani ja tähän asti olen ne tervetulleeksi kutsunut koska ne on vain helpottaneet elämääni.
Oikeasti uskon eläväni nyt elämäni parasta aikaa ja tästä eikun se vain paranee
Jos kuitenkin menee nyt hyvin ja tuntee hallitsevansa olotilansa, niin voi olla tyytyväinen. Vaikka muistoissa olisikin ollut ns. parempia aikojakin, niin voihan niitä välillä muistella, ei ne huononna tätä nykyhetkeä laisinkaan.
Mutta koitahan sinäkin vähän huilata hetki, olithan töissä yöllä, jos en ihan väärin muista.d;). Vai kaikkoaako väsymys kirjoitellessa, ja pähkäillessä elämän rattosuutta. Univelkaa kuitenkin kertyy, vaikkei sitä itse aina huomaakkaan.
nukuttuakin ja nyt en jaksa/viitsi edes jatkaa siivoamista, teenpä sen loppuun vapailla.
Kauppaan pitäis lähteä ja vähän happi hyppelylle.
Vielä pari yötä tehtaalla.
Raskaita on ne yötyöt, olen minäkin niitä joutunut tekemään. Tuossa parantelin tuolla ylenpänä vesistöjemme kuntoa, näin amatööri pohjalta. Hyppelehhän vähän, niin virkistyt sinne duuniin. d;)
jo tästä kun heräsi ja kaupassa kävi alkaa elämä taas maistua.
Pari yötä olis vielä eessä.
Noista vesistöistä ne on tosi tärkeitä kyllä tätä suomenlahtea ja itämertakin pitäis enemmän hoitaa. Vesistöt antaa kaikkensa kaikille ja me vaan niitä sotketaan.
Mitähän sitä vois ihan noin oikeesti tällänen tavallinen tallaaja tehdä sen eteen.