Korjaa itse luusi,
mato.
Kulkevat autot pitkin moottoritietä punaisin ja kirkkain silmin; autot, jotka kulkevat.
Lähteä - ja sen tunnelmista irrota - voi Ärrällä,
suunnattomissa satamissa, missä kurjet nuokkuvat harmaina,
ruosteessa ja paikoillaan;
nekin ehkä näkevät tätä kyseistä... vinkkeliä.
Lähteä voi ruumiista, vartalosta tahi torsosta pala irti.
Keskeneräisestä taasen saatetaan sanoa ikävästi, niin kuin ei haluttaisi päästää.
Otetaan kiinni kantapäästä ja asetetaan pöytään keskusteltavaksi: keskustele.
Ahaa!
Niin kuin ruokalista on tarkoitettu - menjyy,
että mitä siinä on ja mitä siinä ei ole.
Ja että mitä tässä on ja tässä taasen pitäisi olla.
Se on keskustelu. Se on keksustelua.
Varsinkin juuri sitä, että virheitä sattuu.
Ja miksi lautasella on juuri tällainen... tämä,
joka on sylissäni - koska keskeytit yllättäin.
Ja entä mikä tämä on:
Muista ravistaa Felixiä ettei kävisi ihan hassusti.
Sillä loppujen lopuksihan sinä olet... kuten me kaikki muutkin olemme: puussa ja sukat korvissa.
Olimmehan me onnellisempia nuorina, kun ongelmat olivat outoja, aitoja. Olimmehan.
Eivät enää ole, näin kerrotaan.
Eivät sitten muistaneet.
mato.
Kulkevat autot pitkin moottoritietä punaisin ja kirkkain silmin; autot, jotka kulkevat.
Lähteä - ja sen tunnelmista irrota - voi Ärrällä,
suunnattomissa satamissa, missä kurjet nuokkuvat harmaina,
ruosteessa ja paikoillaan;
nekin ehkä näkevät tätä kyseistä... vinkkeliä.
Lähteä voi ruumiista, vartalosta tahi torsosta pala irti.
Keskeneräisestä taasen saatetaan sanoa ikävästi, niin kuin ei haluttaisi päästää.
Otetaan kiinni kantapäästä ja asetetaan pöytään keskusteltavaksi: keskustele.
Ahaa!
Niin kuin ruokalista on tarkoitettu - menjyy,
että mitä siinä on ja mitä siinä ei ole.
Ja että mitä tässä on ja tässä taasen pitäisi olla.
Se on keskustelu. Se on keksustelua.
Varsinkin juuri sitä, että virheitä sattuu.
Ja miksi lautasella on juuri tällainen... tämä,
joka on sylissäni - koska keskeytit yllättäin.
Ja entä mikä tämä on:
Muista ravistaa Felixiä ettei kävisi ihan hassusti.
Sillä loppujen lopuksihan sinä olet... kuten me kaikki muutkin olemme: puussa ja sukat korvissa.
Olimmehan me onnellisempia nuorina, kun ongelmat olivat outoja, aitoja. Olimmehan.
Eivät enää ole, näin kerrotaan.
Eivät sitten muistaneet.
Vastaukset 1
Vanhimmat
kokonaisuus tämä.
' Olimmehan me onnellisempia nuorina, kun ongelmat olivat outoja, aitoja. Olimmehan '
luultavasti olimme.
Pidin tästä, kiitos.
Ja tervetuloa Sinulle joukkoomme.