ihmettelen

nainen kirjoitti:

Mieheni eno sai vaimonsa kanssa lapsen kaksi ja puoli vuotta sitten. Olimme silloin seurustelleet mieheni kanssa kaksi vuotta tiiviisti. He pyysivät miestäni kummiksi ja naisen pikkusiskoa miehensä kanssa sylikummeiksi. Silloin olin kovin loukkaantunut, kun minua ei pyydetty kummiksi. Siskon mies kelpasi, vaikka olivat seurustelleet vähemmän kuin me. Tuli sellainen tunne, että he eivät pidä minusta, eivätkä haluaisi, että olisin mieheni kanssa. Näin jälkeenpäin olenkin vain onnellinen etteivät pyytäneet, niin eri tavalla olisin sitä lasta kasvattanut. Vuosi tämän lapsen syntymästä sai oma kummitätini (myös isäni sisko) tytön ja pyysi minua ja miestäni kummeiksi. Olin niin yllättynyt ja iloinen. Olin toivonut jo kauan, että pääsisin joskus kummiksi. Kummitätini sanoi, että hänestä me olemme niin sopivia toisillemme ja hän luottaa meihin niin paljon että haluaa kummeiksi. Olen niin onnellinen kummitytöstämme, enkä jaksa välittää mieheni kummilapsesta. Olen aina muutenkin tuntenut itseni ei-toivotuksi hänen sukulaistensa puolella. Minun sukuni puolestaan on iloinen meistä ja haluaa mieheni kuuluvaksi sukuun. Ennen olin hieman katkera, mutta asiat tuntuivat menevän juuri niinkuin piti. Tiedän olevani hyvä kummitäti, paljon menettivät mieheni eno perheineen. Olen onnellinen ja ylpeäkin meidän kummitytöstä. Tämä lähensi meitä paljon ja mieheni tuntee itsensä toivotuksi..

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä