synnyttää? Pitääkö tehdä jotain temppuja-kynttilät ja muu? Jos haluaa pienimuotoisesti lisätä sitä kodikkuutta ja avainsana siihen.Ja millainen onkaan kodikas ihminen? Suuri sydän ja avara katse,vai?Voiko ihmistä arvioida kodikkuden mukaan? Minusta tuntuis vaikken osaa niin määritellä että sellaisen kodikkaan seurassa tuntee koditonkin olevansa kuin kotonaan. Eli se ois tärkeetä, syntymälahjaksi saatua ,luulisin.Kodikkaaks tuskin voi ruveta???
mikä sitä
kodikkuutta
5408
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
sitten on vaitonaisuus ja tosi lyhyt vastaus kysyttyyn ajatukseen, ja älykkään vastaus on aina perusteltu hyvin.
Idioottimaiset, mutta ilkkuvat vastaukset idioottimaisiin kysymyksiin, ja sitä ilkkumista on kuulijan vaikea tajuta. Uesin se valkenee hänelle vasta jonkun päivän kuluttua.
Älykkään kysymys voi olla lyhyt, mutta siinä on aina mukana joku seikka joka askarruttaa häntä.
Älykkään ainoa idioottimainen kysymys, jossa ei ole vihjettä on: "Tykkääksä musta?"
Mutta tuokin vain nuorena.
ihmisestä tai ihmisistä.
Avioliitossa miehen kodikkuus on autotalli tai oma työhuone.
Naisella sitä ei ole, aina pitää jotain muuttaa.
Siksi nainen inhoaa miehan omaa tilaa. Mies viihtyy siellä liian hyvin.
Lapsille riittää mikä vaan, kunhan vanhemmat riitelevät ympärillä.
Lapsen huone ei ole kodikas, ei vanhemmille eikä hänelle itsellekään.
Se on Leijonan tai Karitsan luola.
Kun teini-ikä on ohi, alkaa kodikkuus muodostumaan myös lapsen, eli nuoren aikuisen, huoneeseen.
Perheen keskeinen kodikkuus on aina kompromissi.
Sinkulla on aina kodikas asunto, mutta hänkin tarvitsee siihen jotain, Äidin Raanun, kuvan iskästä nuorena tai mahakkaana, auton kimpussa tai kesämökin Sulkapallokentällä.
Sinkun kodikkuus vaati säännöllisesti kyyneleitä noiden ikonien äärellä.
Ikävä kun on.
Sitten on niitä jotka kaipaavat entistä puolisoa tai sitä mitä silloin oli.
Se onkin sitten sairasta ja vaatii hoitoa.
tuo alku jäi edellisestä viestistä.
Uhohda se.
paikkaansa.
Olen sinkku ja kaikenlisäksi nainen mutta mikään mausoleumi ei mun kodikas kotini ole.
Ei ole valokuvia joiden edessä itkeä.
Vanhemmat on sielussani. Ja veli.
En ole ikävöivä sinkku vaan elämästäni nauttiva.
Enemmän joudun kuuntelemaan itkuja.
Mun kodikas kotini on muuttuva kuten olen minäkin.
Nytkin muutosta tapahtuu sekä asunnossa että sielussa.
Hyvää illan jatkoa sulle sinne autotalliin vai joko tulit kaapista jos oletkin se sinkku jolla on se Äidin raanu ja itkit sen äärellä ennen koneelle tuloa.
ei ollut minun vaan jonkun säälittävän matkijan.
Seinälläni on vanhempien hääkuva ja mutsin tekemä lyijylasityö.
Se itku oli tahallinen provosointi.
Meni hyvin tai huonosti,olet kuivilla,tosin uskottavuutesi kärsii.