Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Ikävän vuodenkierto

    Kevään utuun harmaaseen.
    Sen sinertävän ehtooseen.
    Tuijotan tyhjin silmin.
    Et enää kulje kanssani käsityksin.

    Kesän hehkuessa lämpöään.
    Luonto loistoonsa herää.
    Maa aaltoilee vihreää.
    Huuleni vain vaille suudelmaa jää.

    Aikaan keltaisen lokakuun.
    Nään taivaalta häviävän kuun.
    Valvon, Yö on sysimusta.
    Tunnen polttavaa kaipausta.

    Kun ensilumi leijailee.
    Maalaten metsän valkoiseen.
    Yhä ihmettelen;
    Kenen nyt piirrän nimen
    maahan puhtoiseen.


    Sydämeen lumi-enkelin
    tuon ainoan ja yksinäisen.
    4181
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 4

    Vanhimmat

    niin hirvittävän haikea...

    Äänestä

    • tämän hetkisiä tuntojani

      Äänestä

    mulla on menny eilen tämä runosi kyllä ohi
    silmien, käsittämätöntä. Kun minä yleensä olen
    aina runosi kommentoinut, en tajua miten tämä on
    voinut mennä ohi.

    No, ei se myöhäistä ole nytkään.

    Se mikä ensin osuus näkökenttään, on
    ' tuijotan tyhjin silmin
    et enää kulje kanssani käsityksin '
    Surullista, mutta totta.

    Toinen säkeistö, hiivatti miten ottaakin sen
    loppu sieluun asti, seuraavakin säe.

    ' kenen nyt piirrän nimen
    maahan puhtoiseen '
    ja tuo lumi-enkeli, se osuu ja uppoaa, niin kuin
    koko runosi. Sinulla on taito kirjoittaa näitä
    tummia säkeitä, ehdottomasti.

    Mihin hävisi runot, jotka toit tänään ?
    En ehtinyt lukea kumpaaakaan.

    Äänestä

    • vastaan. Aika kadonnut jonnekin. Eihän aina voi kaikkea huomata, mutta toki kommenttisi aina lämmittää mieltä.
      Itsekritiikki iski ja poistin ne kaksi taannoista tekelettäni. Toinen oli ihan liian henkilökohtainenkin.
      Nyt painun lukemaan monia, sitten viime käyntini jälkeen esille tuotuja uusia runoja.

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    risu kirjoitti:

    Kevään utuun harmaaseen.
    Sen sinertävän ehtooseen.
    Tuijotan tyhjin silmin.
    Et enää kulje kanssani käsityksin.

    Kesän hehkuessa lämpöään.
    Luonto loistoonsa herää.
    Maa aaltoilee vihreää.
    Huuleni vain vaille suudelmaa jää.

    Aikaan keltaisen lokakuun.
    Nään taivaalta häviävän kuun.
    Valvon, Yö on sysimusta.
    Tunnen polttavaa kaipausta.

    Kun ensilumi leijailee.
    Maalaten metsän valkoiseen.
    Yhä ihmettelen;
    Kenen nyt piirrän nimen
    maahan puhtoiseen.


    Sydämeen lumi-enkelin
    tuon ainoan ja yksinäisen.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu