Tein tuolla aiemmin kyselyn homoudesta 70-luvulla. Sain vastauksista vähän sellaisen kuvan että homous käsitettiin pelkästään seksiin liittyvänä asiana. Ettekö oikeasti olleet koskaan ihastunut/rakastunut esim. kaveriinne? Kiinnostivatko pojat vain seksuaalisessa mielessä? Vai jos olittekin ihastuneita, siis romanttisessa mielessä, tulkitsitteko tunteenne ystävyytenä?
Asiallisia vastauksia, pyydän.
Asiallisia vastauksia, pyydän.
Vastaukset 7
Vanhimmat
60- ja 70-luvulla ei kyllä yleensä edes ajateltu mitään parisuhdejuttuja, kyllä silloin ihastuttiin ja rakastuttiin, mutta pidettiin selviönä ettei se johda sen vakavampaan seurusteluun. Tälläisellä pienellä paikkakunnalla kuin missä asun, kyllä kaikki tiesivät kylän homot, muuta siitä ei ollut mitään ongelmia. Melkein tuntuu nyt ajateltuna, että silloin olot olivat jopa vapaammat kuin nykyään. Homous/seksi/ihastuminen/ystävyys/rakkaus...sitähän tämä homous juuri on, ei siihen välttämättä/pakko sitoutumista vaativaa parisuhdetta tarvita, ei silloin, eikä nykyisinkään. On oikeastaan aika outo käsitys, että ollakseen homo tämän päivän suomessa, on oltava valmis "rengastamaan" heti ensimmäisen tapaamisen jälkeen itsensä lopun elämäksi. Ihan käsittämätöntä!!
70-luvulla oltiin kaapissa, tasa-arvosta ei puhuttu, parisuhde oli tuntematon ja mahdoton ajatus, homokavereita oli mutta keskenään ei menty sänkyyn, joskus tapeltiin miehistä. Mutta voi pojat, seksiä riitti ja miehiä. Ei nimiä ei puhelinnumeroita, housut vaan kinttuun. Kaupungissamme oli baari, jossa arki-iltana saattoi istua kolmisenkymmentä tunnettua umpihomoa ja vierailijat ja biit päälle. Kantapaikkani oli liikemieshotelli ja sen yökerho. Herrat ilmoittivat huonenumeronsa ja taas mentiin. Nykyisin ei ole yhtäkään baaria, jossa varmuudella näkisi saati tapaisia edes yhden homon. Seksiä ei rohkene edes ajatella.
Ei oo pelkkää seksii, vaan ihan oikeeta rakkautta. En mä vois kuvitella pelkkää seksisuhdetta kenenkään kundin kaa...
Ja mä erotan kyl kaveritunteet ja ihastumisen... Mul on itseasias kaverina yks homo (siis pelkkänä kaverina). Ei meil oo mitään 'sellast'...
eihän se, että on homo, tarkoita automaattisesti sitä, että on oltava valmis seksiin toisen homon kanssa. Meissä homoissa on kuitenkin niin moneen lähtöön, että kyllä siihen "sellaiseen" tarvitaan muutakin kuin pelkkä homous. Sellainen "kaverihomo" on tietysti paras kaveri muutenkin, hänen kanssaan on helppo keskustella ilman ennakkopaineita ja seksi pilaa helposti sellaisen kaveruuden. Kokemuksesta voin kertoa, että "kaverihomona" reilusti vanhempi mies on paras, sellaislta kuulee ne elämän realiteetit mitkä jossain vaiheessa kohtaa meitä jokaista, ei nyt kumminkaan kaikki vanhatkaan ole vailla pelkästään seksiä nuoremmilta, kekustelukavereita heistäkin hyvin moni ainoastaan haluaa.
olis paras vaihtaa sitä kaveria?? niin et lopultakin olis sitä sellast.
Sellast on kuule muutenki jo tarpeeks. ;) Ei mun tarvi ruveta hyvää kaverii vaihtaan sen takii, et me ei panna toisiimme... Kyl mä seksii saan jostain muualt, jos mä sitä tarviin.
Ja niinku joku sua fiksumpi tos just totes, ni kyl ihastumiseen tarvitaan vähän enemmän ku vaan pelkkä se, et molemmat satutaan oleen homoi.
No, ois tietysti seksi ilman sitoumuksii (lue: kaveriseksi), mut miks sotkee hyvä kaveruus ja seksi? Niin puuttees meist ei oo kumpikaan...
Tähän viestiin oli vastata. Tää tosiaan piristi mun päivää. ;)
80 -luvun alkuvuodet on lähellä seiskytlukua. Olimme kaverini kanssa hyvät ystävykset, välillä romanttisesti rakastuneet siltä ainakin tuntui, ja halailimme toisiamme jopa koulun käytävällä, ei niin avoimesti. Se oli luontevaa. Siinä oli myös eroottista leikkiä mukana välillä, mutta emme koskaan menneet seksiin asti. Silloin ei ollut netin pornoesikuvia, joten kumpikaan ei edes tiennyt näistä seksin muodoista, mitä netti on nykyään pullollaan. Olimme melko viattomia siinä mielessä. Olimme luokan parhaita urheilussa, pitkiä jätkiä, ja ehkä sen vuoksi kukaan ei koskaan sanonut meille mitään poikkipuolista.
Silloin tulkitsimme tunteemme pelkästään erikoisena ystävyytenä, ja niin taisivat muutkin tehdä. Koulun päättymisen jälkeen emme ole nähneet. Hyvää aikaa.