Itse elän onnellista ja tasapainoista elämää, johon kuuluu koko elämisen rikkaus ja kauneus. Välillä olen onneni kukkuloilla hyvien ystävien saattelemana. Juuri ihmisten väliset kontaktit tuottavat minulle suurta mielihyvää. On antoisaa keskustella ja kuulla erilaisia ajatuksia elämästä ja yleensä maailman menosta.
On kiintoisaa seurata, miten eri kantilta me ihmiset asioita lähdemme ajattelemaan. Toisten ongelmanratkaisuista voin myös saada paljon vinkkejä omaan elämääni.
Ystävien läheisyys ja aitous saa minut tuntemaan elämäni todella elämisen arvoiselta.
Tottakai myös rakkaan läsnäolo arjessani tavalla tai toisella on minulle äärimmäisen tärkeää.
Työ ja kaikki työhön liittyvät asiat ja ihmiset ovat sitä onnellistuttavaa elämää.
Olen muuten luonnoltani sellainen vahvasti asioita tunteva. Koen ilot ja surut erittäin voimakkaasti ja olen tästä piirteestäni erittäin iloinen. Se rikastuttaa elämääni.
Tämä onnesta, mutta elämän tasapainoisuus tulee mielestäni pitkälti siitä, miten suhtautuu pieniin ja suuriin vastoinkäymisiin. Että elämä on kokonaisuus, jossa on aina sekä hyvää että huonoa. Onnea ja vastatuulta.
Melkeimpä sanoisin, että tasapainoinen elämä on vaikeuksiin suhtautumisen asenteesta kiinni.
Jopa erittäin rankkojen epäonnistumisien jälkeen on mahdollista nousta ja kasvaa tasapainoiseen elämään. Vaikeudet kasvattavat ja tekevät ihmistä nöyremmäksi myös ottamaan hyviä asioita vastaan ja huomaamaan niitä.
Mites teillä muilla? Olisi mielenkiintoista kuulla..:)
On kiintoisaa seurata, miten eri kantilta me ihmiset asioita lähdemme ajattelemaan. Toisten ongelmanratkaisuista voin myös saada paljon vinkkejä omaan elämääni.
Ystävien läheisyys ja aitous saa minut tuntemaan elämäni todella elämisen arvoiselta.
Tottakai myös rakkaan läsnäolo arjessani tavalla tai toisella on minulle äärimmäisen tärkeää.
Työ ja kaikki työhön liittyvät asiat ja ihmiset ovat sitä onnellistuttavaa elämää.
Olen muuten luonnoltani sellainen vahvasti asioita tunteva. Koen ilot ja surut erittäin voimakkaasti ja olen tästä piirteestäni erittäin iloinen. Se rikastuttaa elämääni.
Tämä onnesta, mutta elämän tasapainoisuus tulee mielestäni pitkälti siitä, miten suhtautuu pieniin ja suuriin vastoinkäymisiin. Että elämä on kokonaisuus, jossa on aina sekä hyvää että huonoa. Onnea ja vastatuulta.
Melkeimpä sanoisin, että tasapainoinen elämä on vaikeuksiin suhtautumisen asenteesta kiinni.
Jopa erittäin rankkojen epäonnistumisien jälkeen on mahdollista nousta ja kasvaa tasapainoiseen elämään. Vaikeudet kasvattavat ja tekevät ihmistä nöyremmäksi myös ottamaan hyviä asioita vastaan ja huomaamaan niitä.
Mites teillä muilla? Olisi mielenkiintoista kuulla..:)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Onnee, onnee, sitähän minäki yritän täs sanoa :)
Minulla on sellainen huono puoli, että elän liikaa toisten suruja. Masennun, jos toisella menee huonosti, itken milloin mistäkin, vieraiden ihmisten asioitakin. Se on välillä rankkaa!
Mutta toisaalta taas osaan olla hurjan onnellinen, jos tiedän kaiken olevan hyvin, silloin oma olonikin paranee ja osaan nauttia omasta elämästänikin enemmän :)
Tällä hetkellä olen oikein onnellinen ja elämäkin tuntuu olevan jotenkuten tasapainossa.
Onkohan tää nyt jo liikaa? Ettei menis liian siirappiseksi, niin pistänpä myös valituksen sanan, eli liian kylmä on ilma!