mua vaa masentaa joka päivä entistä enemmän eikä tää oo enää yhtää kivaa..oon itkenykkin aika paljon.toivotavasti en vuoda kuiviin.mulla on alkoholiset vanhemmat ja mä sain äidiltä alkoholisyndrooman.mutta onnex musta ei tullu tosi sairasta.se vaa vaikuttaa mun matematiikkaan ja kieliin..oon tosi huono niisä.:(mä asuin lastenkodissa n.10 vuotta ja se oli aeka ahistavaa välil.no mutta asuin mä myös sijaisperheessä n. 2 ja puol vuotta.mä olin silloin jotain 6-8 vuotta.se oliki yllättävästi semmone perhe joka hakkas mua joka päivä.oli mustelmia joka paikassa.ainaku sitä aikaa ajattelee ni rupee pahasti ahistaa..tosi mukavaa joo.en viiti kertoa kaekkea mitä ne mulle siellä teki,ku siit tulis liian pitkä tarina.ette jaksais lukea.no sen kaks ja puol vuotta mua hakattii siel ennen ku sossu tai joku muu huomas sen.ku olin ni hiljane ja säikky.en puhunu paljo mitää,ku en saanu.se perheen äiti hakkas välil myös omia lapsiaan.ja isä myös.että tämmöstä.sen jälkeen pääsin takas lastenkotiin.nut asun tukiasunnossa ja ahistaa viel pahasti toi menneisyys.ku lastikas ei saanu siitä puhua.ku ei ne oikein uskonu sitä.onko täällä ketään muita jolle on käynyt melkein samanlaisesti..?kiitos sulle joka jaksoit lukea tän.=)
masentava juttu...
sandra
3552
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
... on hyvä, että sen tiedostaa. Masennuksestakin pääsee jopa omin voimin ylöspäin, jos niin vaan haluaa. Aina ei tarvita lääkkeitä ja terapiaa. Sinun kohdalla kokemuksesi ovat niin rankkoja, että etua on jos niitä pääsisi purkaamaan jollekin turvalliselle ihmiselle. Tiedän sen, ettei ole mitään helppoa löytää sellaista. Itsekin masennuksen ja loppuun palamisen kokeneena, selviytymiskeinoinani ovat olleet vahva usko selviämiseen, luonnossa liikkuminen ja itsetutkiskelu, jolloin saattaa löytää itsestään uusia taitoja ja kykyjä. Unelmia ja haaveita täytyy olla ja niihin tulee uskoa. Ne toteutuvat yleensä viiveellä ja aina ne eivät vastaa sitä mielikuvaa minkä itse on luonut, mutta samoja unelmien piirteitä toteutuneissa toiveissa aina löytyy. Meillä jokaisella ihmisellä on ongelmia ja vaikeuksia elämässään, eri ikäisinä ja erilaisia. Sillä hetkellä kun vaikein vaihe on päällä, tuntuu, ettei siitä voi millään selvitä. Voittajina selviävät ne, jotka oivaltavat omat selviytymis- juttunsa. Kaikkea hyvää sinulle ja voimia löytää edes jotain hyvää tässä maailmassa. Elämä hymyilee kun siihen oikein uskot. Matka on tosin pitkä ja tuloksiakin syntyy vasta monien vaiheiden jälkeen.
kiitos kun vastasit..ja kiitos kun jaksoit lukea mun ikävän tarinan..mukavaa syksyn jatkoa sulle!
voi olla pitkäkin, riippuen hyvin paljon masennuksesi laadusta ja siitä kuinka paljon teet työtä sen voittamiseksi.Oletko ajatellut, että hakisit apua nuorten psykiatriselta poliklinikalta?Tosin tällä hetkellä en tiedä , miten ottavat uusia asiakkaita, kun määrärahat on loppu, mutta aina kannattaa yrittää.
Mielestäni masennus on yksi terveyden merkeistä.
Se on hälytys omalta itseltäsi, että nyt olisi syytä vähän korjailla paikkoja.Jos jalka on poikki, sitä särkee, jos on paha olla,sielua särkee, eikö? Al-anon on ryhmä jossa tapaavat alkoholistiperheiden lapset, se olisi yksi vaihtoehto.Itse käytän yhtenä työkaluna kirjoittamista.Kirjoita vaikka yksittäisiä tapahtumia,vuosi kerrallaan elämääsi, päiväkirjaa ja aina kun lopetat, kirjoita yksi asia vaikka päivässä, minkä olet tänään tehnyt hyvin, missä olet ollut hyvä, eli kehu itseäsi:)Tämä ajatus mielessäsi käy nukkumaankin.Pieni kikka, mutta usko tai älä se piristää mieltä jonkun ajan kuluttua.Lämpimän halauksen kera voimia sulle:)
ps.Olen myös alkoholistiperheen lapsi, prosessi oli pitkä, mutta siitä selviää, tänään osaan jo nauraa ja löytää ilonaiheita:)