ihminen sai synnit anteeksi Vanhan Testamentin aikaan? Voisiko joku oppinut vastata tässä asiassa?
Millä tavalla
Tietämätön
5419
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jumalan profeettojen suulla antamaan lupaukseen syntien sovittajasta eli Jeesuksesta. Ensimmäinen lupaushan annettiin heti syntiinlankeemuksen jälkeen ensimmäiselle ihmisparille, kun Jumala puhuu vaimon siemenestä, joka on rikki polkeva käärmeen pään, ja käärme on pistävä häntä kantapäähän. Vertaus on selitetty niin, että vaimon siemen olisi Jeesus (nimitystä on käytetty hänestä muuallakin Raamatussa) ja käärme olisi synti eli saatana. ristillä tapahtui käärmeen pään rikki polkeminen, kun synti tuli sovitetuksi.
usein ajatellaan, että vanhan testamentin ihmiset pelastuivat hurskaan vaelluksensa tähden, korostetaanhan usein, miten Aabraham ja kumppanit olivat pyhiä ja jumalaapelkääväisiä. mutta kyllä hekin pelastuivat ainoastaan Jeesuksen sovitustyöhön (joskin silloin vielä täyttämättömään)uskomalla, ihan niin kuin mekin.
eräs esimerkki asiasta israelin lasten korvenvaelluksen ajalta. siellähän sattui niin, että israelilaiset joutuivat myrkkykäärmeiden pistämiksi. tällöin Jumala antoi Moosekselle ohjeeksi nostaa vaskikäärme seipään nenään ja kehottaa käärmeiden pistämiä katsomaan siihen. ne, jotka katsoivat viattomaan, seivästettyyn vaskikäärmeeseen, paranivat. ihan samoin kuin kaikki ne, jotka katsovat Jeesuksen kärsimyksiä ristillä, saavat syntinsä anteeksi.
Eihän Jeesuksesta ollut tietoakaan Vanhassa Kirjassa?
Kenestähän tässä puhutaan (Jesajan 53 luku):
1. Kuka uskoo meidän saarnamme, ja kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?
2. Sillä hän nousee ylös hänen edessänsä niinkuin vesa, ja niinkuin juuri kuivasta maasta; ei hänellä ole muotoa, eikä kauneutta; me näimme hänen, vaan ei ollut hänellä sitä muotoa, joka meille olis kelvannut.
3. Hän oli kaikkein ylönkatsottava ja kaikkein halvin, kipua ja sairautta täynnä. Hän oli niin ylönkatsottu, ettei kenkään kehdannut katsoa hänen päällensä, sentähden emme häntä minäkään pitäneet.
4. Totisesti hän kantoi meidän sairautemme, ja meidän kipumme hän sälytti päällensä; mutta me pidimme hänen Jumalalta rangaistuna, piestynä ja vaivattuna.
5. Vaan hän on haavoitettu meidän pahain tekoimme tähden, ja meidän synteimme tähden on hän hosuttu. Rangaistus on hänen päällänsä, että meillä rauha olis, ja hänen haavainsa kautta olemme me parannetut.
6. Kaikki me vaelsimme eksyksissä niinkuin lampaat: itsekukin meistä poikkesi omalle tiellensä; mutta Herra heitti kaiken meidän vääryytemme hänen päällensä.
7. Kuin hän rangaistiin ja vaivattiin, niin ei hän suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, ja niinkuin lammas, joka keritsiänsä edessä vaikenee, niin ei hänkään suutansa avannut.
8. Mutta hän on otettu pois ahdistuksesta ja tuomiosta; kuka taitaa sanoa hänen elämänsä pituuden? sillä hän on sivallettu pois eläväin maalta, kuin hän minun kansani pahain tekoin tähden rangaistiin.
9. Hänen hautansa aiottiin jumalattomain sekaan, rikkaan tykö tuli hän kuitenkin kuoltuansa. Ei hän kellenkään vääryyttä tehnyt, eikä petosta ollut hänen suussansa.
10. Mutta Herra tahtoi hänen niin piestä sairaudella; koska hän on henkensä vikauhriksi antanut, niin hän saa nähdä siemenen ja elää kauvan, ja Herran aivoitus on hänen kädessänsä menestyvä.
11. Että hänen sielunsa on työtä tehnyt, saa hän ilonsa nähdä, ja tulee ravituksi. Tuntemisensa kautta minun vanhurskas palveliani monta vanhurskauttaa; sillä hän kantaa heidän syntinsä.
12. Sentähden annan minä hänelle osan monessa, ja hänen pitää väkeväin kanssa saalista jakaman; sentähden että hän antoi henkensä kuolemaan, ja oli pahantekiäin sekaan luettu, ja hän kantoi monen synnit, ja rukoili pahantekiäin edestä.
odottivat, sen minäkin tiedän:)