Mistä nyt aloittaisin.. Elikkäs... Lapsi on 2.5v ja hänen isänsä uusi vaimo ei hyväksy tätä meidän lastamme, sen takia isä on pitänyt hiljaiseloa kohta 5kk. Ensin teki ohareita lapselle ja sitten hiljeni tyystin, ei ainuttakaan yhteyden ottoa. Noh, minä pyysin äitiäni hoitamaan lasta siksi aikaa kun itse menen viettämään ystäväni syntymäpäiviä. Ja tänään äitini sitten ilmoitti että hän ei voikkaan ottaa lasta luokseen sovittuna päivänä, vaan soitti lapseni isälle ja oli kysynyt tältä voiko hoitaa lasta! isä oli sanonut että kyllä voi, ja että hänellä on ollut ikävä lasta...(vaikea uskoa tuollaissen jälkeen!) Nyt sitten herää kysymys että miksi isä sitten on suostunut olemaan näin kauan erossa lapsesta,MIKSI hän ei ole ottanut yhteyttä, MIKSI hän ei ole pistänyt kampoihin vaimolleen joka ei halua lasta heidän luokseen, niin,MIKSI hän ylipäätänsä on tehnyt noin? niin,MIKSI!?
En tiedä yhtään haluanko antaa lastani hänelle hoitoon sillä: 1,en halua että lapsi on paikassa johon ei ole tervetullut ja jossa häntä ehkäpä katsotaan jopa kieroon,tuntuu pahalta ajatella että hänen vaimonsa inhoaa lastani.
2, entäs jatkossa? pitääkö hän taas kuukausien "tauon" ja odottaa kunnes joku taas soittaa ja tarjoaa lasta hopea lautaselta? Miten tämä vaikuttaa lapseen? katoaako isä sitten kenties kokonaan?
3, olisiko hän tosiaan ollut koko loppu elämänsä pimennossa jos äitini ei olisi soittanut hänelle?
Vaikenta tässä on se, kun ei pysty puhumaan asioita läpi, meillä on välit niin rikki, kiitos tämän uuden vaimon joka ei antanut meidän hoitaa välejämme kuntoon, sanoi itse minulle että ei halua minun ja lapsen isän olevan missään väleissä.
Mietin, että en anna lasta isälle, koska tämä ei ole tehnyt tapaamisten eteen yhtään mitään ja ei olisi luultavasti tehnytkään jos ei äitini olisi sekaantunut asiaan,ja pelkään että tämän jälkeen kun isä on lapsella taas tuoreessa muistissa niin on vielä vaikeampi unohtaa jos isä tosiaan ei aijo tavata enään. Sitten taas mietin että jos en anna lasta, pilaan häneltä mahdollisuuden isäänsä, vaikka en ole KOSKAAN kieltänyt heitä tapaamasta vaan tämä on ollut kokonaan isän oma oikku. Että miten tämä kaikki tulee vaikuttamaan lapseen... Olen niin rikki, sattuu niin paljon kun en tiedä mikä on lapsen kannalta paras juttu tässä, pelkään että hänen sydämensä särjetään uudestaan, olen ihan hukassa ja todella, todella vihainen äidilleni,hän tiesi kyllä hyvin että ei olisi saanut sekaantua tähän!!!! Tämä on niin vaikeata...
En tiedä yhtään haluanko antaa lastani hänelle hoitoon sillä: 1,en halua että lapsi on paikassa johon ei ole tervetullut ja jossa häntä ehkäpä katsotaan jopa kieroon,tuntuu pahalta ajatella että hänen vaimonsa inhoaa lastani.
2, entäs jatkossa? pitääkö hän taas kuukausien "tauon" ja odottaa kunnes joku taas soittaa ja tarjoaa lasta hopea lautaselta? Miten tämä vaikuttaa lapseen? katoaako isä sitten kenties kokonaan?
3, olisiko hän tosiaan ollut koko loppu elämänsä pimennossa jos äitini ei olisi soittanut hänelle?
Vaikenta tässä on se, kun ei pysty puhumaan asioita läpi, meillä on välit niin rikki, kiitos tämän uuden vaimon joka ei antanut meidän hoitaa välejämme kuntoon, sanoi itse minulle että ei halua minun ja lapsen isän olevan missään väleissä.
Mietin, että en anna lasta isälle, koska tämä ei ole tehnyt tapaamisten eteen yhtään mitään ja ei olisi luultavasti tehnytkään jos ei äitini olisi sekaantunut asiaan,ja pelkään että tämän jälkeen kun isä on lapsella taas tuoreessa muistissa niin on vielä vaikeampi unohtaa jos isä tosiaan ei aijo tavata enään. Sitten taas mietin että jos en anna lasta, pilaan häneltä mahdollisuuden isäänsä, vaikka en ole KOSKAAN kieltänyt heitä tapaamasta vaan tämä on ollut kokonaan isän oma oikku. Että miten tämä kaikki tulee vaikuttamaan lapseen... Olen niin rikki, sattuu niin paljon kun en tiedä mikä on lapsen kannalta paras juttu tässä, pelkään että hänen sydämensä särjetään uudestaan, olen ihan hukassa ja todella, todella vihainen äidilleni,hän tiesi kyllä hyvin että ei olisi saanut sekaantua tähän!!!! Tämä on niin vaikeata...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kannattaiskohan keskustella asiasta sen isän kanssa, tai vaikka näyttää tää sun vuodatus sille.
kirjoitin tuonne myös että emme ole puheväleissä. Vaikea puhua silloin...
Jos yhtään lohduttaa meillä samoja ongelmia.Kun lapseni isä meni kihloihin ja muutti yhteen aikanaan suhteemme kolmannen pyörän kanssa, kaikki muuttui täysin.Joten voin vain arvailla, miksi tähän asti täysin toimineet tapaamiset vaihtuivat ailahteleviksi tänään en ehdikkää, tulen huomenna tapaamisiksi ja elatusmaksutkin loppuivat kuin seinään.
Nyt moni varmasti ajattelee, että katkera jätetty exä siellä vaan ny huutaa tulta ja tappuraa.Asia ei ole niin.Itse lähdin, enkä miestä enää kaipaa.Sanoisin että vakka on kantensa valinnut ja olen sujut asian kanssa ja minulla on oma uusi elämä.
Uskon että ap:lla on rankkaa henkisesti, koska sitä ottaa itseensä lapsen puolesta kun isä ei tapaa.Noin pieni ei ikäväänsä välttämättä näytä tai ikävää voipi olla vaikia tulkita pienen lapsen käytöksestä.Et mainitse onko teillä tapaamissopimusta.Itse tekisin niin kun nyt pääsee isän kanssa ns. juttusille sanoisin, että haluat lapsen tapaavan lasta uudesta ja hänestä huolimatta.Isä toteuttaa tapaamiset jos toteuttaa ja jos ei toteuta niin ei voi mitään.Mutta mahdollisuus on mielestäni annettava.Et mainitse myöskään miten tapaamiset toteutetaan.Teillä lapsen kotona vai isän kotona ja millaisia aikoja.Jos sinun on vaikeaa antaa lasta isän kotiin tai isän on vaikea tulla teidän kotiin voisiko tapaaminen tapahtua vaikka isovanhempien luona.Sinuna sanoisin isälle nyt suoraan, että lakkaa olemasta tossu tai katuu myöhemmin kun lasta ei sitten isä enää kiinnosta kun aika voisi olla otollinen vuosien päästä. Helpottaaksesi omaa oloasi yritä olla odottamatta isältä mitään, sillä kun odotat isää tapaamisiin tai yrität ottaa yhteyttä turhaan turhaudut ja petyt vain itse lapsen puolesta ja siirrät tahtomatta pahaa oloasi lapseen.
Voithan koittaa aikuismaisesti sanoa/laittaa tekstiviestiä (jos ei suostu puhumaan) että miksi ei ole pitänyt yhteyttä ja miksi nyt suostuu lapsen ottamaan hoitoon. Kysy myös miten jatkossa, selitä miehelle että et halua että lapsi ikävöi taas turhaan jne jne. Voi olla ettei mies tätä puolta ajattele lainkaan. Voithan kysyä myös, että hyväksyykö uusi nainen varmasti lapsen vierailun, että sinun ei ole pakko päästä synttäreille.
uusi vaimo on niin voimakastahtoinen, ettei eksäsi uskalla olla yhteydessä lapseen (mikä on kylä harmi)
Ehkäpä voisit itse soittaa eksällesi ja kysyä, josko voisitte kasvokkain sopia tapaamisista. lapsella on oikeus isään. Isä on kuin puun ja kuoren välissä nyt.
Vaikealta kuulostaa tilanne. Sitä kun haluaisi aina kaiken lapsen parhaaksi tehdä, myös vaikeat valinnat.. osaat hyvin ilmaista itseäsi kirjallisesti, jos puhevälit ei ole kunnossa isän kanssa, niin mitä jos laittaisit sähköpostia tai kirjottaisit jopa vanhanaikaisen kirjeen. Siinä saisi rauhassa miettiä sanansa ja mies saisi myös miettiä ennen kuin vastaa. Voisit kertoa tuntemuksesi ja kysyä aikooko hän omasta tahdostaan irtisanoutua koko isyydestä! Jos päädyt siihen, että olisi lapsen parhaaksi tavata isäänsä, olisiko mahdoton pyytää ettei uusi nainen olisi ainakaan aluksi kuviossa mukana? Jos pelkäät että hän jotenkin tyly lapselle..melko kylmältä tuo uusi nainen vaikuttaa, jos ei anna miehen tavata omaa pientä lastaan. Ja mies pahasti tossun alla, jos häntä tottelee. Voihan myös olla suhteen alkuhuumaa, vielä semmoista toisen "miellyttämis ja mielistely" vaihetta..kokemusta vain on siitä miten lapsi kaipaa isäänsä, jopa väkivaltaista ja vaarallista isäänsä.. lapsesi ikäinen pieni tyttö kaipasi niin, että kertoili päiväkodissa isin tulevan hakemaan..vaikka isi ei nähnyt häntä koskaan.
kiitos kun jaksoitte lukea ja vastatakkin myös :)
Tämä on sitten viimeinen mahdollisuus, niin en ainakaan ole sitten lapselta isää riistänyt, vaikka toisaalta pelkään että lapsen kannalta tilanne pahenee, jatkosta kun ei ole tietoa... Sinulle joka kysyit, niin meillä oli aikaisemmin tapaamissopimus, jota hän ei sitten enään noudattanutkaan vaikka oli itse sen sanellut ja minä allekirjoittanut. Lapsi oli kaksi viikonloppua kuusta isällään, aina peräkkäisinä viikonloppuina perjantaista lauantaihin ja seuraavana perjantaista sunnuntaihin. Ja illalla haki, aamupäivällä toi. Mielestäni aivan liian lyhyitä aikoja mutta hänen omia päätöksiään kuitenkin.